Jatkuva oppiminen hioo tahtituotannosta timantin

Kasperi Koivu ja Joonas Lehtovaara kehittävät yhteistyössä Firan tahtituotantoa. Koivu keskittyy asuntorakentamisen tehostamiseen ja auttaa työmaita ottamaan käyttöön uusia tuotantomenetelmiä. Lehtovaara on kehitystehtävien lisäksi Aalto-yliopiston tohtorikoulutettava. ”Asuntorakentamisessa tavoitteemme on hankkeiden laadukas ja varma läpimeno”, hän sanoo. ”Läpimenoajan lyhentäminen ei ole pääasia.”

Koivu korostaa tahtituotannon vähentävän hukkaa aiheuttavaa vaihtelua ja siten luovan edellytykset aliurakoitsijoille ja työntekijöille hoitaa oma työnsä tehokkaasti. Sen seurauksena rakentamisen aikataulua on mahdollista lyhentää aiheuttamatta lisävaatimuksia aliurakoitsijoille.

Tahtituotanto ei yksin riitä

Tahtiaikataulu visualisoi työmaan tilannekuvan ja tekee poikkeamat näkyviksi. Se tarjoaa kokonaiskuvan, josta kaikki osalliset voivat oivaltaa oman tekemisensä merkityksen. Parhaimmillaan tahtiaikataulun tilannekuva käydään läpi päivittäin.

Tahtituotannon käyttöönotto sekä vaatii että mahdollistaa jatkuvan oppimisen hankkeen aikana ja hankkeiden välillä. Alan yritykset eivät vielä kuitenkaan kartuta tätä oppia systemaattisesti.

Otto Alhava, Firan CTO, muistuttaa, että tahtituotantokaan ei lopulta auta parantamaan organisaation ja toimialan tuottavuutta, jos opittua ei saada talteen ja käyttöön tulevilla työmailla. Se olisi sitä aineetonta pääomaa, jota rakennusyrityksiltä nyt puuttuu.

”Valtaosa rakennusliikkeitä eivät ole oppivia organisaatioita, vaan ne koostuvat oppivista yksilöistä ja oppineista yksilöistä, joita myös kokeneiksi rakentajaksi kutsutaan”, Alhava sanoo. ”Yksilön lähtiessä yrityksestä hän vie osaamispääomansa mukaansa, koska meiltä puuttuu oppivan organisaation menetelmä kodifioida hiljainen tieto yrityksen toimintamalleihin ja koulutettavaksi prosessiksi.”

Oppimisen elementit

Työmaiden henkilöstö on Alhavan mukaan lähes poikkeuksetta ”random-joukkue”, mikä johtuu rakennusliikkeiden tavasta hankkia ositella projekti eri toimittajien kesken. Koivu korostaakin ihmisverkostojen pysyvyyttä oppimisen elementtinä. Projektitiimien tulisi voida jatkaa hankkeesta toiseen ja hioa tekemistään jatkuvasti.

Pysyvyyttä tukisivat myös prosessit, joihin oppiminen tallentuu. Ne voivat kattaa koko prosessin hankekehityksestä tuotantoon tai vain rakentamisen aikatauluineen.

Kolmantena elementtinä Koivu mainitsee vakioidut suunnitteluratkaisut, joihin tarjontaketju kiinnittyy. ”Me teemme pitkälti samanlaisia asuntoja. Kaiken suunnitteleminen alusta alkaen jokaisessa projektissa ei ole ainakaan se tehokkain tapa. Se tekee myös oppimisesta vaikeaa”, Koivu muistuttaa ja korostaa takaisinkytkentää työmaalta suunnittelijoille. Oppi tallentuu hyviin, toistettaviin ratkaisuihin, joita voidaan myös kehittää.

Tulipalojen sammuttamisesta systemaattiseen toimintaan

Alhavan mukaan toteumatiedon puute tai sen keräämisen vaivalloisuus ja siitä seuraava virheiden toistaminen yhä uudestaan halvaannuttaa tuottavuuden kehittymisen rakennusalalla. Yritysten on luotava oppimismallit organisaatio-, yritys-, verkosto- ja liiketoimintamallien tasolle.

”Prosessit eivät yksinään auttaneet Firalla eteenpäin, vaikka valjastimme niiden kehittämiseen prosessien omistajat”, Alhava toteaa. ”Vasta Gate-malli alkoi jalkauttaa prosesseihin talletettua oppimäärää.”

Aliurakoitsijoiden oppimista ja sen hyödyntämistä hankaloittaa tilanne, jossa eri työmaat ovat lean-rakentamisessa eri kypsyystasolla. Mitä enemmän tahtituotanto ja sen menetelmät yleistyvät, sitä johdonmukaisemmin opittua voi soveltaa ja kehittää eri työmailla. ”Jotta saamme aikaan merkittävää muutosta, toistuvia ongelmia ja tulipaloja on saatava pois. Se vapauttaa tekijät miettimään, miten asioita voisi tehdä fiksummin”, Koivu pohtii.

Työmaan systemaattinen toimintapa tukee oppimista. Yritysten välillä on vielä suuria eroja siinä, miten ne ovat omaa toimintaansa systematisoineet. Lehtovaaran mielestä Suomessa – ja erityisesti tahtihankkeissa – tilanne on tässä suhteessa kuitenkin parempi kuin esimerkiksi USA:ssa jonka käytäntöihin Aallon tutkijat ovat erityisesti perehtyneet; siellä rakentamisen kenttä on vielä pirstaloituneempi, joka vaikeuttaa toimintatapojen systeemistä edistämistä entisestään.

Digitalisaatio tuottaa tulosta

DiCtion (Digitalizing Construction) on Aalto-yliopiston ja yrityskonsortion kehityshanke, joka tutkii ja testaa digitalisaation mahdollisuuksia erityisesti työmaalla. Fira on sekä Building 2030:n hankkeissa että DiCtionissa kehittänyt tutkijoiden kanssa tilannekuvan tuottamista ja hyödyntämistä.

Tilannekuva yhdistää erilaisten anturien datan, mobiililaittein kerättävän informaation ja mm. aikatauluohjelmista saatavan tiedon. Se kertoo mitä työmaalla on tapahtunut, mikä tilanne on parhaillaan ja mitä tulee tapahtumaan.

Työmaiden digitalisoinnin mahdollistama tilannekuva koko projektikannasta johti Firalla tilannekeskuksen perustamiseen ja siirtymiseen viikkojohtamisen malliin. Yhtiö on työmaatasolla saanut selviä hyötyjä tilannekuvasta. Se auttaa vastaavaa mestaria ja työnjohtajia johtamaan paremmin ja tekemään oikeita päätöksiä.

Rakennusalla puhutaan paljon tietomallintamisesta, mutta se ei ole vielä tuottanut työmaalle todellista lisäarvoa. Itse asiassa BIM on vaikeaselkoisena ja erityisosaamista vaativana on Alhavan mukaan hidastanut työmaan oppimista.

Tiedonkeruun ja analysoinnin automaatio on ehdoton edellytys datapohjaiselle oppimiselle. Kerätystä datasta muodostettu informaatio on palautettava visuaalisessa muodossa työmaalle, jotta jatkuvan parantamisen hyvä kierre syntyy. Toteutumatieto on avattava aliurakoitsijoille, hankekehittäjille, laskijoille, suunnittelijoille ja niin edelleen. Vasta sitten oppiminen tuottaa tulosta.

Tulevaisuus on oppivien organisaatioiden

”Samaan aikaan kun muu teollisuus tutkii ja kehittää Industry 4.0:aa, rakennusalalla rakentajat ja tutkijat kirjoittavat aiheesta ’Rakentaminen on rikki’”, Alhava sanoo.

Jotta radikaali uudistuminen on mahdollista, oppimiseen on otettava mukaan koko arvontuotantoverkosto. Rakentamisen muutos oman talon väen työmaista mahdollisimman pilkottuun toteutusmalliin on johtanut osaoptimointiin ja tuottavuusongelmiin. Tahtituotanto pyrkii palauttamaan alkuperäistä yhdessä tekemisen mallia toimialalle.

Perättäisissä hankkeissa Fira on oppimansa perusteella pystynyt muuttamaan laadunhallintaansa ja päässyt nollavirheluovutuksiin, kun tekijät ovat välttyneet toistamatta samaa virhettä läpi koko talon ja urakan. Oppimista on tukenut se, että aliurakoitsijoiden laatukustannukset ovat tulleet näkyviksi.

”Tilannekuva ja tilannekeskus on tuonut meille ennennäkemättömän läpinäkyvyyden perinteisiin siiloihin liiketoimintayksiköissä ja työmailla. Prosessijohtaminen alkaa viimein tuottaa mitattavaa tulosta ja alamme muuttua projektitalosta prosessitaloksi”, Alhava kitetyttää.