Hyvän kauppatavan määrittämisessä tulee ottaa huomioon kunkin toimialan erityispiirteet

Elinkeinoelämän itsesääntelyn merkitys on lisääntynyt viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana Suomessa merkittävästi. Keskuskauppakamarin yhteyteen perustettiin vuonna 2017 elintarvikeketjun itsesääntelyelin, elintarvikeketjun kauppatapalautakunta.  Kauppatapalautakunnan tehtävänä on antaa lausuntoja siitä, onko tiettyä elintarvikealan toimijan menettelyä pidettävä hyvän kauppatavan vastaisena, minkä lisäksi lautakunta voi antaa yleisiä hyvää kauppatapaa koskevia suosituksia. Toiminnassaan lautakunta soveltaa eurooppalaisen elintarvikeketjun toiminnan parantamiseksi EU:n komission ja elintarvikeketjun EU-järjestöjen sopimia hyvän kauppatavan periaatteita. Kauppatapalautakunnan rahoittajatahoja ovat Elintarviketeollisuusteollisuusliitto ry, Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry ja Päivittäistavarakauppa ry. Professori Kari Hoppu toimi kauppatapalautakunnan puheenjohtajana sen ensimmäisen nelivuotisen toimikauden ajan 2017–2020, ja hän kirjoittaa tässä tekstissään hyvästä kauppatavasta elintarvikeketjussa.

Hyvällä kauppatavalla – tai sen synonyymeinä käytettävillä hyvällä liiketavalla tai joskus vain hyvällä tavalla – on keskeinen merkitys liike-elämän toimintojen oikeudellisessa arvioinnissa. Elinkeinonharjoittajien menettelytavat poikkeavat kuitenkin eri toimialoilla. Tämän takia myös hyvän kauppatavan käsite saattaa vaihdella eri elinkeinotoiminnan alueilla ja hyvän kauppatavan määrittämisessä tuleekin ottaa huomioon kunkin toimialan erityispiirteet. Tällaisia ovat muun muassa toimialan vakiintuneet käytännöt, tarjottavat hyödykkeet ja niiden ominaispiirteet, asiakaskunnan koostumus, toimialan rakenne sekä ylikansallisessa toiminnassa myös kansainvälisessä toiminnassa noudatettavat käytänteet.

Elintarvikkeiden toimitusketju on hyvin keskittynyt

Elintarvikeketju voidaan jakaa alkutuottajiin, elintarviketeollisuuteen ja kauppaan. Toimialan erityispiirteisiin kuuluu, että toimitusketju on osittain hyvin keskittynyt, mutta toisaalta toimitusketjussa on mukana myös monia pieniä yrityksiä. Päivittäistavarakaupassa kolmen suurimman ketjun osuus markkinoista on yli 90 prosenttia. Elintarviketeollisuudessa toimijoita on huomattavasti enemmän, noin 1 770 yritystä, joskin monilla sektoreilla pääosa markkinoista on muutaman suuren toimijan hallussa, joista osa on tuottajaosuuskuntien määräysvallassa. Maataloustuottajia on puolestaan yli 45 000 ja niistä monet ovat pieniä yrityksiä.

Alan keskittyneisyydestä johtuen hyvää tapaa elintarvikeketjussa arvioitaessa tulee monesti arvioitavaksi myös yleiset sopimusoikeudelliset heikomman suojaa koskevat normit. Toisaalta on otettava huomioon se seikka, että vaikka elintarvikeketjun toimijat olisivat kotimaisia, vaikuttaa toimintaan myös toimialan kansainvälinen viitekehys. Elintarvikkeiden hinnat määräytyvät pääasiallisesti maailmanmarkkinoilla ja monesti tuontituotteet kilpailevat kotimaisen tuotannon kanssa. Vaikka kaupan ala on maassamme hyvin keskittynyt, toimii sekin kansainvälisessä kilpailussa. Digitalisaatio on muuttamassa myös päivittäistavarakaupan rakennetta ja maahamme on tulossa uusia päivittäistavarakaupan toimijoita kuten norjalainen ruoan verkkokauppa Oda.

Kauppatapalautakunnalle vain vähän lausuntopyyntöjä

Monesti elinkeinoelämän itsesääntelyeliminä toimivat lautakunnat antavat ratkaisusuosituksia yksittäisissä riita-asioissa. Ensimmäisen toimikautensa aikana kauppatapalautakunta antoi kolme tällaista ratkaisusuositusta. Kauppatapalautakunnalle tulleiden lausuntopyyntöjen vähäinen määrä selittyy sillä, että elintarvikeketjun toimijat pelkäävät tehdä lautakunnalle lausuntopyyntöjä, koska pelkäävät niistä olevan haittaa heidän myöhemmälle liiketoiminnalleen. Tämä on käynyt selväksi, kun lautakunnassa on kuultu luottamuksellisesti elintarvikeketjussa toimivia eri tahoja elintarvikeketjun ongelmien kartoittamiseksi. Ilmiö ei ole pelkästään suomalainen, kauppatapalautakunta on toimintansa aikana ollut aktiivisesti yhteydessä myös muiden valtioiden itsesääntelyelimiin ja elintarvikemarkkinavaltuutettuihin, ja niissä on tunnistettu sama ilmiö. Ilmiöstä käytetään kansainvälisesti termiä ”fear factor”.

Koska jo kauppatapalautakuntaa perustettaessa oli selvillä, että lautakunnalle tulevien lausuntopyyntöjen määrä tulee edellä esitetyistä seikoista johtuen jäämään vähäiseksi, päätti lautakunta heti alusta lähtien suunnata toimintaansa yleisten hyvää kauppatapaa koskevien suositusten antamiseen, joilla ohjataan elintarvikeketjun toimijoita omaksumaan hyvän kauppatavan mukaisia käytäntöjä. Näitä suosituksia kauppatapalautakunta antoi ensimmäisen toimikautensa aikana yhteensä kuusi kappaletta.

Suosituksista neljä liittyi toimialalla tehtäviin sopimuksiin. Ennen suositusten antamista lautakunta kuulee laajasti ja tasapuolisesti selvitettävään asiaan liittyviä elintarvikeketjun toimijoita ja heidän etujärjestöjään. Näissä kuulemisissa kävi ilmi, että toimialan sopimuskäytännöt ovat moninaisia. On paljon tilanteita, joissa toimitussopimusten ehdoista ei ole sovittu nimenomaisesti ja osapuolten välinen liiketoiminta perustuu pelkästään löyhiin suullisiin sopimuksiin ja aikaisempaan käytäntöön. Kauppatapalautakunta on suosituksissaan katsonut, että elintarvikeketjun sopimussuhteissa lähtökohtana on oltava kirjallinen sopimus. Etenkin silloin, kun liikesuhde on ajallisesti pitkä, sopijaosapuolten välillä tulee aina laatia kirjallinen sopimus. Tällaisissa tapauksissa kirjallinen sopimus on tehtävä, vaikkei toinen osapuoli osaisi sellaista vaatiakaan.

Elintarvikeketjun toimijoiden kuulemisissa tuli myös esille, että ajoittain sopimuksia saatetaan pyrkiä muuttamaan yksipuolisesti. Tämän johdosta lautakunta on suosituksissaan todennut, että sopimusta voi muuttaa jälkikäteen, mutta se edellyttää, että molemmat sopijakumppanit hyväksyvät muutoksen. Kiellettyä on esimerkiksi yksipuolisesti keskeyttää jatkuva toimitussuhde määräajaksi tai tilanne, jossa tavaran ostaja pyytää myyjää hakemaan tuotteen takaisin, koska ostaja ei ole saanut sitä kaupaksi tai jossa ostaja ilmoittaa yksipuolisesti maksavansa tuotteen heikon menekin vuoksi siitä vähemmän kuin on alun perin sovittu. Suosituksissaan kauppatapalautakunta on sopimusten muuttamistilanteiden osalta kiinnittänyt erityistä huomiota heikomman osapuolen suojaa koskeviin näkökohtiin.

Eräässä suosituksessaan kauppatapalautakunta kiinnitti huomiota elintarvikkeiden säilyvyysaikaa koskevaan sopimusehtoon. Suosituksen taustalla oli se, että kaupan toimiala sovelsi yleisesti vakiosopimusehtoa, jonka mukaan elintarvikkeen säilyvyysajasta tuli olla jäljellä vähintään 80 prosenttia, kun se toimitetaan kaupalle. Jos esimerkiksi tuotteen säilyvyysaika oli kaksi vuotta, ei kauppa kyseisen sopimusehdon nojalla ottanut tuotetta enää myyntiin, vaikka sillä oli vielä puolitoista vuotta myyntiaikaa jäljellä. Kauppatapalautakunta katsoi suosituksessaan, ettei kaupan käyttämä 80 prosentin säilyvyysaikaehto sinänsä ollut hyvän kauppatavan periaatteiden vastainen sopimusehto. Eri tuotteet eroavat säilyvyydeltään merkittävästi toisistaan esimerkiksi verrattaessa tuoretuotteiden ja säilykkeiden säilyvyyttä. Kauppatapalautakunta kuitenkin totesi, että säilyvyysaikaehto on liian pitkä etenkin pitkään säilyville tuotteille. Sopimusehto johtaa sopijaosapuolten epätasapainoon ja heikentää ennen kaikkea pienten tavarantoimittajien asemaa.

Päivittäistavarakaupan ketjuilla etukäteen määritellyt valikoimajaksot

Elintarviketeollisuuden ja alkutuottajien toiminnan kannalta keskeistä on se, kuinka heillä on mahdollisuus saada tuotteensa päivittäistavarakaupan valikoimaan. Päivittäistavarakaupan ketjuilla on etukäteen määritellyt valikoimajaksot. Tämä tarkoittaa, etteivät kaupan valikoimat vaihdu jatkuvasti, vaan ainoastaan valikoimajaksojen vaihtuessa. Valikoimajaksojen pituus vaihtelee tuoteryhmittäin viikosta seitsemään kuukauteen. Joidenkin sesonkituotteiden tarjoukset on annettava jopa lähes vuotta ennen sesonkia. Kauppatapalautakunta on tältä osin suosituksessaan todennut, että kaupan valikoimajaksojen alkamisajankohtiin ja pituuksiin liittyvät seikat on perusteltua tuoda hyvissä ajoin selkeästi kaikkien toimijoiden tietoon päivittäistavarakaupan verkkosivuilla tai muilla tavoin avoimesti. Mahdollinen valikoimajakson muutos on hyvä kertoa tavarantoimittajille mahdollisimman varhain ja lisäksi tavarantoimittajan on perusteltua saada tietää mahdollisimman hyvissä ajoin, pääseekö sen tuote kaupan valikoimiin, jotta se voi optimoida tuotantoaan.

Elintarvikkeen ja sen ainesosien alkuperämaan ilmoittamista koskevaa sääntelyä on olemassa paljon. Sääntely on yksityiskohtaista ja esimerkiksi lihajalosteiden osalta säännökset vaihtelevat muun muassa sen mukaan, millaisesta ja minkä ikäisestä eläimestä on kysymys, missä tuote on valmistettu ja onko kysymys lihasta sellaisenaan vai lihasta elintarvikkeen ainesosana. Lisäksi on olemassa elintarvikkeen alkuperän ilmoittamista koskevaa yksityistä sääntelyä, kuten tuotteen alkuperää osoittavia vapaaehtoisia merkkejä.

Lautakunta on eräässä suosituksessa todennut, että lihan toimitusketjut ovat pitkiä, joten käytännössä lihan tarkka alkuperämerkintä ei ole aina mahdollista. Eläin saattaa syntyä yhdessä maassa, jonka jälkeen se mahdollisesti kasvatetaan toisessa maassa ja teurastetaan kolmannessa maassa. Tämän jälkeen saattaa vielä seurata jalostaminen neljännessä maassa ja lopputuotteen myyminen viidennessä maassa. On myös mahdollista, että eläin kasvatetaan ja tuote valmistetaan useammassa kuin yhdessä maassa. Arvioinnissa on myös otettava huomioon, että tuotepakkauksissa alkuperää osoittavia merkintöjä varten käytettävissä oleva tila on pieni. Pakkausmerkinnöissä on lihan alkuperän ohella ilmoitettava monia muitakin asioita ja valmiiksi pakatun elintarvikkeen pakolliset pakkausmerkinnät on kaksikielisessä kunnassa myytäviin tai muuten luovutettaviin elintarvikkeisiin tehtävä sekä suomen että ruotsin kielellä.

Kauppatapalautakunta suositti, että elintarviketeollisuus ja kauppa kiinnittävät huomiota pakattujen lihajalosteiden raaka-aineen alkuperää osoittaviin merkintöihin ja että raaka-aineen alkuperästä on annettava totuudenmukainen kuva niin elintarvikepakkauksessa kuin yrityksen verkkosivuillakin. Lautakunta myös totesi, että elintarvikepakkauksen merkintä "Valmistettu Suomessa" saattaa olla perusteltu, vaikka esimerkiksi ainesosana olevan lihan alkuperämaa ei ole Suomi. Yksittäistapauksessa "Valmistettu Suomessa" -merkintä saattaa kuitenkin olla harhaanjohtava, sillä raaka-aineen alkuperä ja tuotteen valmistusmaa menevät kuluttajilta helposti sekaisin.

Suomessa tuli 1.1.2019 voimaan elintarvikeketjua koskeva erityislaki elintarvikemarkkinalaki. Elintarvikemarkkinalain säätämisen yhteydessä perustettiin elintarvikemarkkinavaltuutetun virka. Elintarvikemarkkinavaltuutetun tehtävänä on antaa elintarvikeketjun toimintaan liittyviä suosituksia, lausuntoja ja ehdotuksia sekä tiedottaa ja neuvoa elintarvikeketjun toimijoita hyvistä liiketavoista. Valtuutetun on ennen suosituksen antamista pyydettävä lausuntoa kauppatapalautakunnalta. Lisäksi Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2019/63 hyvän kauppatavan vastaisista käytännöistä yritysten välisissä suhteissa maataloustuote- ja elintarvikeketjussa on annettu 17.4.2019. Direktiivin johdosta EML:iin tehdään merkittäviä muutoksia, jotka tulevat voimaan 1.11.2021.

Professori Hopun kokemusten mukaan elintarvikeketjussa vallitsee tietynasteinen epäluottamus ketjun eri toimijoiden välillä. Sen sijaan, että elintarvikeketjun toimijat pyrkisivät yhdessä kasvattamaan koko arvoketjun tulosta, tilanne nähdään usein nollasummapelinä, jossa toisen voitto on toiselta pois. Elintarvikemarkkinoilla tapahtunut globalisaatio on kiristänyt alan kilpailua ja monelta osin laskenut hintatasoa. Elintarvikeketjun sääntelylle asetetaankin ajoittain epärealistisia tavoitteita. Sen avulla toivotaan voitavan puuttua arvoketjun sisäiseen tulonjakoon, mikä on Suomessa vallitsevan elinkeino- ja sopimusvapauden periaatteen johdosta haastavaa, kun viranomaiset eivät voi määrätä hyödykkeiden hinnoittelua arvoketjussa.

Lisätietoja:
Kari Hoppu
yritysjuridiikan professori
[email protected]

Kirjoitus on alun perin julkaistu Edilexin Vierashuoneessa 15.9.2021 (edilex.fi).