Uutiset

Hankkija, hajauttaja vai jokin muu? Näin Suomen 309 kuntaa ovat järjestäneet sote-palvelunsa

Tutkimustulokset ja käytännön kokemukset sote-palvelujen yksityistämisen kannattavuudesta ovat ristiriitaisia.
Kuvituskuva, askelia: Aalto-yliopisto / Kristian Presnal
Kuva: Aalto-yliopisto / Kristian Presnal

Tuore tutkimus osoitti, ettei tiukka kahtiajako julkisen tai yksityisen sektorin tuottamien palveluiden välillä vastaa todellisuutta – eikä palvelujen yksityistäminen tuo automaattisesti kustannussäästöjä. Keskittäminen sen sijaan kannattaa: suurilla kunnilla ja kuntayhtymien kautta palvelut tuottavilla kunnilla kustannukset ovat usein muita alhaisemmat.

Tutkimustulokset ja käytännön kokemukset sote-palvelujen yksityistämisen kannattavuudesta ovat ristiriitaisia.

Siksi Aalto-yliopiston professori Katri Kauppi ja Helsingin yliopiston tutkijatohtori Suvituulia Taponen halusivat selvittää perusteellisesti, kuinka sote-palveluja käytännössä järjestetään Suomen kunnissa ja miten kustannukset eroavat eri palvelujen tuotantotapojen välillä. Tutkimusta varten he analysoivat, miten kymmenen eri sotepalvelun tuotanto oli järjestetty Suomen 309 kunnassa vuosina 2016–2019 ja oliko tuotantotavalla yhteyttä kunnan kokoon, taajama-asteeseen ja väestörakenteeseen tai palvelujen kustannuksiin.

”Tutkimus osoitti, että yksikään kunta ei nojaa sote-palveluissaan puhtaasti julkiseen tai yksityiseen tuotantoon, vaan tapoja yhdistellään ja samaakin palvelua voidaan tuottaa eri tavoin”, Katri Kauppi sanoo.

Sote-palveluiden järjestäminen Suomen kunnissa, kartta
Kunnat yhdistelevät joustavasti julkista ja yksityistä tuotantoa, yhteistyötä toisten kuntien kanssa sekä palvelujen ostamista isäntäkunnilta. Kuva: Katri Kauppi ja Suvituulia Taponen

Analyysin pohjalta Kauppi ja Taponen jakoivat kunnat viiteen ryhmään:

1. Kumppanit
Kunta hankkii palvelut pääasiallisesti kuntayhtymältä, tyypillisesti noin 95-prosenttisesti.

2. Täydentäjät
Kunta täydentää omaa palvelutuotantoaan ostamalla palveluja pääasiallisesti yksityiseltä sektorilta ja muilta kolmansilta osapuolilta. Nämä kunnat ostavat yrityksiltä esimerkiksi vammaisten asumispalveluista keskimäärin 42 prosenttia ja päihdehuollon erityispalveluista 43 prosenttia. Tässä ryhmässä lastensuojelun palveluita ostetaan paljon, noin 72 prosenttia palvelutuotannosta. Luvut ovat keskiarvoja vuoden 2019 datasta.

3. Hankkijat
Hankkijat ovat pieniä, alle 20 000 asukkaan kuntia, jotka PARAS-laki on velvoittanut tekemään palvelutuotannossa yhteistyötä. Nämä kunnat ostavat merkittävän osan palveluistaan niin sanotuilta isäntäkunnilta. Tuotantotavat vaihtelevat palvelukohtaisesti. Oman tuotannon lisäksi tuotantotapoja ovat ostot kuntayhtymiltä, kunnilta ja yrityksiltä.  

 4. Yksityistäjät
Hyvin pienet kunnat tuottavat omia palveluja vain vähän. Ne ostavat merkittävän määrän palveluistaan yrityksiltä ja osin muilta julkisilta toimijoilta. 

5. Hajauttajat
Hajauttajilla tuotantotavat vaihtelevat muita kuntia enemmän yksittäisten tuotantotapojen välillä, eikä selvästi hallitsevaa muotoa löydy. Pitkäaikaisaineistoa tarkasteltaessa moni kunta siirtyi joko hajauttajien ryhmään tai siitä pois. Hajauttajat ovat todennäköisesti muutosvaiheessa olevia kuntia ja hajauttaminen on osa välivaihetta, jossa kunnat ovat siirtymässä jostain ensin mainituista neljästä mallista toiseen.

Tutkimusaineisto kerättiin kuntatasolla. Aineisto saattoi esimerkiksi osoittaa, että kunta osti 90 prosenttia tietystä palvelusta kuntayhtymältä. Data ei kuitenkaan kertonut, miten kuntayhtymä oli tuottanut palvelunsa. 

Kustannuserot luultua pienempiä

Yksityistäjiä lukuun ottamia lähes kaikkien kuntien palvelutuotanto nojaa tuotantotapojen yhdistelmään. Kunnat yhdistelevät joustavasti julkista ja yksityistä tuotantoa, yhteistyötä toisten kuntien kanssa sekä palvelujen ostamista isäntäkunnilta.

Tilastollisesti merkitseviä eroja palvelutuotannon kustannuksissa löytyi. Erot eivät kuitenkaan olleet yhtä merkittäviä kuin julkisen keskustelun vastakkainasettelujen perusteella voisi olettaa. Täydentäjät ja kumppanit pystyivät useissa palveluissa muita alhaisempiin kustannuksiin, mutta eivät kaikissa palveluissa. Vuonna 2019 esimerkiksi keskimääräinen asukaskohtainen kustannus terveydenhuollon avohoidon palveluista oli täydentäjillä 461 euroa  ja kumppaneilla 486 euroa, kun se hajauttajilla oli 569 euroa. Taustalla on todennäköisesti täydentäjäkuntien muita kuntia keskimäärin isompi koko ja kumppaneilla keskittämisestä saadut kustannusedut.

Tuotantomallin lisäksi kustannuseroja selittää myös ikärakenne: täydentäjien väestö on keskimäärin muita kuntia nuorempaa. Suurimmat sote-kustannukset olivat hajauttajakunnilla, mitä voivat selittää palvelun tuotantomuotojen siirtymävaiheeseen mahdollisesti liittyvät kulut ja päällekkäiset toiminnot.

”Tutkimustulokset tukevat ajatusta keskitettyjen palvelujen kustannustehokkuudesta. Kun vertailimme eri palvelujen asukaskohtaisia kustannuksia, tilastollisesti merkittävästi alempia kustannuksia löytyi eniten täydentäjiltä eli suurilta kunnilta, sekä kumppaneilta, jotka olivat koonneet usean kunnan asukasvolyymit yhteen kuntayhtymässä. Keskitettyjen palvelujen kustannustehokkuus onkin yksi 1.1.2023 aloittavien hyvinvointialueiden tavoitteista”, Suvituulia Taponen sanoo.

Tutkijat korostavat, että uusista hyvinvointialueista etenkin ne, joiden pohjalla ei ole kuntayhtymää, aloittavat toimintansa muutosvaiheessa. Tällöin palvelutuotanto voi olla kalleimmillaan. Tuotantokustannusten näkökulmasta murrosvaiheesta pitäisi pyrkiä nopeasti eteenpäin, kohti täydentäjien tai kumppanien toimintamallia.

Linkki tutkimukseen: https://www.tandfonline.com/doi/full/10.1080/14719037.2022.2150882

Lisätietoa:
Katri Kauppi
Professori
Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu
Tieto- ja palvelujohtamisen laitos
puh. 050 401 7112
[email protected]

Suvituulia Taponen
Tutkijatohtori
Helsingin yliopisto
Lääketieteellinen tiedekunta
ja Hankkinen Oy:n perustajaosakas
puh. 040 762 9508
[email protected]

Tieto- ja palvelujohtamisen laitos

Tieto- ja palvelujohtamisella viitataan tiedon ja digitaaliteknologian luovaan hyödyntämiseen liiketoiminnassa ja siirryttäessä teollisesta tuotannosta palveluvoittoiseen tuotantoon.

Lue lisää
Two business students, one is holding a laptop, discussing with the Professor after his lecture. Another group of students talk in the background.
  • Julkaistu:
  • Päivitetty:
Jaa
URL kopioitu

Lue lisää uutisia

kuva Simo Routarinteestä värikkäällä taustalla
Opinnot, Yliopisto Julkaistu:

Arvostava kohtaaminen – tule mukaan vuorovaikutteiseen ryhmävalmennukseen

Kaikille aaltolaisille avoin, täysin uudenlainen valmennus käynnistyy 7.10. Osallistujana saat työkaluja arvostavaan ja rakentavaan kohtaamiseen niin työssäsi kuin opiskelussasi.
kuva juoksijoista joilla koira mukana rantaraitilla
Kampus, Opinnot, Yliopisto Julkaistu:

Vielä ehdit ilmoittautua Aalto Walk & Run -liikuntatapahtumaan 21.9.2024

Tule mukaan koko Aalto-yhteisön ilmaiseen liikuntatapahtumaan. Tänä vuonna uutuutena viiden kilometrin kävely Aalto Walk!
Pitkä valkoinen kerrostalo kadun varrella.
Mediatiedotteet Julkaistu:

Hallitus asetti uudet tulorajat ara-asuntojen asukkaille – tutkijat selvittivät, kuka saa jatkossa asunnon suurissa kaupungeissa

Aalto-yliopiston kaupunkitaloustieteen uusi tutkimusryhmä AlueAvain selvitti, miten tulorajat muuttavat asukasvalintaa Suomen kuudessa suurimmassa kaupungissa.
Suvi Hirvonen-Ere
Mediatiedotteet, Tutkimus ja taide Julkaistu:

Väitöstutkimus selvitti, miksi kestävän liiketoiminnan läpilyönti yritysmaailmassa on ollut hidasta, miten sitä voisi kiihdyttää – ja samalla tehdä tuottoisaa tulosta

Kaupallinen ja sopimusjohtaminen on yritysjohdon strateginen työväline, jota käyttäen yritys voi saavuttaa sekä ympäristöllisesti kestävät että taloudelliset tulostavoitteensa, ilmenee tällä viikolla tarkastettavasta väitöskirjasta.