FinnFiberColor – kehrättyjä selluloosakuituja ja kestävästi värjättyjä tekstiilejä

Aalto-yliopiston biotuotteiden ja biotekniikan laitoksen johtama FinnFiberColor-projekti on juuri saavuttanut virstanpylvään, jossa kulminoituu kahden vuoden työt.

Projekti on antanut teollisuudelle hyvän käsityksen vaihtoehtoisista raaka-aineista johdettujen tekstiilikuitujen ominaisuuksista, värjäytyvyydestä ja kankaan kestävyydestä. Lisäksi siinä on tutkittu kuluttajien näkemystä ja arvostusta liittyen eri materiaaleista neulottuihin kankaisiin.

”Aalto-yliopiston ja kymmenen yrityksen kaksi vuotta kestäneen menestyksekkään yhteistyön jälkeen alamme nähdä työmme hedelmiä”, kertoo projektin johtava tutkija, professori Michael Hummel.

”Tavoitteenamme oli koota yhteen asiantuntijoita tekstiilien arvoketjun kaikilta osa-alueilta, raaka-aineista lopullisiin tekstiilituotteisiin. Yhteistyön tuloksena pystyimme tuottamaan tekstiilejä vaihtoehtoisista raaka-aineista (kuten oljesta), luomaan innovatiivisia ja ympäristöystävällisiä värjäysmenetelmiä sekä keräämään palautetta loppukäyttäjiltä”, Hummel kuvailee.

Materiaalien ominaisuuksien tunnettuuden lisääminen

Professori ja tekstiilitaiteilija Pirjo Kääriäinen on ollut projektissa keskeisessä roolissa. Kääriäisen mukaan materiaalitutkimus keskittyy yleensä teknisen laadun ja toiminnallisuuden kehittämiseen ja käyttäjät osallistuvat prosessiin melko myöhäisessä vaiheessa. Tekstiilit ovat kuitenkin koko ajan ihollamme, joten niiden aistituntuma on monille hyvin tärkeä.

”Halusimme selvittää tulevien käyttäjien näkemyksiä selluloosapohjaisten tekstiilikuitujen tunnusta, ja niihin liittyvistä mielikuvista. Miltä Ioncell tuntuu verrattuna vaikkapa puuvillaan? Entä muuttuuko ihmisen mielikuva materiaalista, kun hänelle kerrotaan sen alkuperä?"

Matka laboratoriokokeista tuotantoon ja tuotteiksi on pitkä, ja jokaisessa vaiheessa on paljon varmistettavaa, ennen kuin uudet materiaalit saadaan todelliseen käyttöön. Värjääminen on yksi vaihe, joka kuluttaa paljon vettä, energiaa ja kemikaaleja ja luo valtavia jätevesimääriä. Vaihtoehtoja siis tarvitaan kiireellisesti.

"Koko tekstiili- ja vaatetusala on kestävyysmurroksessa, ja elämme aikaa, jossa liikkuu paljon markkinoinnillista viherpesua. Kun markkinoille tuodaan uusia materiaaleja, käyttäjien houkuttelemiseen tarvitaan kiinnostavia tarinoita – joiden pitäisi kuitenkin olla myös todenmukaisia. Uusien materiaalien kohdatessa asiakkaita tarinankerronnan ja aidosti rehellisen viestinnän välille on löydyttävä tasapaino.”

Kääriäinen toivoo FFC-projektin tulosten edistävän suomalaisten uusien tekstiili-innovaatioiden kaupallistamista.

”Ihmisten materiaalitietoisuus on yleisesti ottaen heikkoa, ja pyrin jatkossakin osallistumaan hankkeisiin, jossa voin edistää sitä. Materiaalien maailmasta voi tulla kestävämpi paikka, kun ihmiset kiinnostuvat siitä, mistä materiaalit tulevat, miten niitä käytetään ja mitä niille tapahtuu sitten, kun niitä ei enää käytetä”, Kääriäinen toteaa.

Arvokasta yhteistyötä teollisuuskumppanien kanssa

FFC-projekti on juuri saavuttanut virstanpylvään, jossa kulminoituu kahden vuoden työt. Tärkeintä projektissa on ollut lopullisten kokeellisten tulosten lisäksi menetelmien välittäminen teollisuuden kumppaneille.

”FFC-projekti on antanut teollisuudelle hyvän ja kompaktin käsityksen uusien tekstiilikuitujen ominaisuuksista, kuitujen langantekopotentiaalista, värjäytyvyydestä ja kankaan kestävyydestä. Projekti on myös lisännyt kuluttajien arvostusta eri materiaaleista neulottuja kankaita kohtaan”, kertoo Metsä Spring -yrityksen kehityspäällikkö Annariikka Roselli.

Roselli on toiminut FFC-projektissa ohjausryhmän jäsenenä ja puheenjohtajana. Metsä Spring on tuomassa markkinoille omia tekstiilikuitujaan ja hyötyy suuresti tarvittavien kuitujen ominaisuuksien ymmärtämisestä.

”Meidän on ymmärrettävä asiaa käsittelevän lainsäädännön kehittyminen ja se, miten erilaiset teknologiat vaikuttavat vaadittuihin kuituominaisuuksiin. Tärkeää on myös se, että suomalaiset oppilaitokset tukevat alan kehitystä, koska palveluita, asiantuntijoita ja työntekijöitä tarvitaan, jos yksi tai useampi tällä hetkellä Suomessa kehitteillä oleva tekstiilikuituteknologia kaupallistetaan”, Roselli sanoo.