Dekaanilta: Tietotulvasta

Kirjailija James Gleickin mukaan tiedon vaikutuksella ihmisen toimintaan on ollut kolme vaihetta.

Ensimmäinen vaihe kesti tuhansia vuosia, kun ihmiset loivat ja vaihtoivat tietoa mittaamatta sitä. Toinen vaihe alkoi, kun informaatioteoria kehitettiin Claude Shannonin johdolla Bell Telephone Laboratoryssä 1940-luvulla.  Kolmas vaihe on tietotulva, jossa nyt elämme. 

Tulvan on mahdollistanut mikroelektroniikan kehitys, jota kuvataan usein Mooren lailla. Gordon Moore ennusti vuonna 1964, että elektroniikkapiirien tiheys kaksinkertaistuisi 18 kuukauden välein (ja niiden hinta laskisi vastaavasti). Viidessä vuosikymmenessä pakkaustiheys on miljardikertaistunut (kymmenen potenssiin yhdeksän).  Mooren lakia voidaan myös soveltaa digitaaliseen informaatioon. Tallennettua tietoa kutsutaan muistiksi ja tietojen prosessointia laskennaksi (computing).

Vuonna 1949 Shannon teki vertailun tuon ajan muistien suorituskyvystä. Suurin tietovaranto oli Yhdysvaltain kongressin kirjastossa, jonka hän arvioi sisältäneen 100 terabittiä (tera = kymmenen potenssiin kaksitoista) tietoa. Se oli tuolloin varsin osuva arvio kaikesta ihmisen tallentamasta tiedosta. Nykyään parilla sadalla eurolla voi ostaa levyaseman, joka tallentaa kyseisen tietomäärän. Myös dataksi kutsuttu tieto virtaa muisteihin valtioiden ja yritysten toimistoissa ja tieteellisissä laboratorioissa ympäri maailman.  Big Data on nyt täällä, ja sen kasvua vauhdittavat sellaiset muisti-innovaatiot kuin ne, joista myönnettiin Millennium-palkinto Stuart Parkinille vuonna 2014.

Tietotulva on valtava haaste ja mahdollisuus.  Jotta voimme hyödyntää Big Dataa, meidän on tuettava avoimuuden ja jakamisen kulttuuria ja kehitettävä välineitä erityyppisen tiedon hakuun ja analysointiin.  Aalto-yliopiston perustieteiden korkeakoulu on edelläkävijä menetelmien kehittämisessä ja kouluttaa seuraavan sukupolven tutkijoita ja insinöörejä, joilla on alan ajantasaista osaamista.

Tietotulva vauhdittaa myös tieteellisen tutkimuksen etenemistä.  2000-lukua hallitsevat valtavat tietoaineistot, kuten elävien olentojen genomisekvenssien kokoelmat tai tietokannat, jotka sisältävät materiaalien fyysisiä ja kemiallisia ominaisuuksia, lääkemolekyyleistä eksoottisiin suprajohteisiin.  Aalto-yliopiston perustieteiden korkeakoulu on esimerkiksi mukana Euroopan laajuisessa huippuyksikössä NoMaDissa, joka rakentaa uusien materiaalien tutkimustiedon tietokantoja.

Toisin kuin lapsille usein kouluissa opetetaan, tiede ei ole kokoelma ehdottomia totuuksia. Se on pikemminkin jatkuvaa arvoitusten tutkimista,. Niiden määrä kasvaa sitä mukaa kun opimme lisää.  Tietotulva synnyttää loputtoman arvoitusten ketjun, mikä  luo merkityksiä  tutkijan työhön.

Risto Nieminen
Dekaani, Aalto-yliopiston perustieteiden korkeakoulu

  • Julkaistu:
  • Päivitetty:
Jaa
URL kopioitu