Camilla Andersson: ”Yhteiskunnan syrjiviä normeja voidaan purkaa muotoilun avulla”

Mitä tutkimuksesi käsittelee? 

”Normikriittinen muotoilu tuo esiin yhteiskunnassa ja organisaatioissa vallitsevia syrjiviä normeja. Tutustuin alaan jo arkkitehtuurin maisterintyössäni, jonka jälkeen työskentelin arkkitehtina noin kymmenen vuotta. Minulla oli kuitenkin jatkuva tunne siitä, ettemme ota vastuuta maailmasta ja luomastamme ympäristöstä. Olin turhautunut. Halusin jatkaa työtä normikriittisen muotoilun parissa. 

Tarkastelin väitöstyössäni normikriittistä vallan teoriaa, jonka pohjalta rakensin perustan valtasuhteiden purkamiseen tähtäävälle normikriittiselle muotoilulle. Empiirisissä tutkimuksissa osoitan, kuinka organisaatioissa vallitsevia normeja ja valtasuhteita voidaan tunnistaa, analysoida ja haastaa. 

Tutkin, kuinka palo- ja pelastusalalla vallitsevat vahvat heteroseksuaalisuuden ja miehisen fyysisen voiman normit estävät naisia hakeutumasta alalle ja kuinka näitä normeja voidaan purkaa työjärjestelyjen avulla. Tarkastelin myös naisvaltaisen vanhusten kotihoidon työntekijöiden mahdollisuuksia vaikuttaa stressaavaan työhönsä. 

Kolmannessa projektissa osoitin spekulatiivisen muotoilun avulla, kuinka luonnollisista prosesseista voidaan ottaa oppia ja samalla edistää kestävää kehitystä. Tein suunnitelman kaupunkikerrostalon julkisivuun integroidusta biologisesta jätevesien kierrätysjärjestelmästä. Halusin kääntää ihmisten biofobian arvostukseksi luonnon voimia ja kykyjä kohtaan.” 

Mikä siinä on tärkeää? 

”Sekä kriittistä että spekulatiivista muotoilua on kritisoitu siitä, etteivät ne ymmärrä vallitsevia valtasuhteita ja feminismin ja dekolonisaation näkökulmia. Tarvitsemme sekä vallitseviin normeihin puuttuvaa normikriittisyyttä että tulevaisuuteen katsovaa spekulatiivista muotoilua, joka analysoi rakenteellisia ongelmia ja tuo ilmastokriisiin ratkaisemiseen radikaalejakin ratkaisuja.

Kun normit tuodaan muotoilun keinoin näkyviksi, voidaan niiden luomasta vallasta alkaa keskustella. Normikriittinen muotoilu on kehitetty Ruotsissa, jossa normikriittistä teoriaa on käytetty koulujen ja muiden instituutioiden rakenteellisen syrjinnän analysointiin.  

Osoitin väitöstyössäni, että normikriittinen muotoilu auttaa tekemään abstrakteista ja normien ja kestävän kehityksen kaltaisista monimutkaisista ongelmista helpommin ymmärrettäviä, kun niistä tuotetaan käsin kosketeltavia prototyyppejä. Tämä edesauttaa muutosten tekemistä instituutioissa ja organisaatioissa.” 

Mitä siitä voi seurata? 

”Väitöstyö on oma panokseni normikriittisen muotoilun vahvistamiseksi akateemisena alana. Henkilökohtaisella tasolla toivon, että kriittisen ja spekulatiivisen muotoilun konkreettisuus edesauttaa siinä, että radikaalit ehdotukset ovat hyväksyttäviä ja jopa houkuttelevia ihmisille, jotka kokeilevat niitä työpajoissa ja näyttelyissä. Esimerkiksi biologinen jätevesien käsittelyjärjestelmä talosi julkisivussa on radikaali, mutta hyvin toteutuskelpoinen tapa käsitellä jätevesiämme.  

Nykyaikaisessa vallankäytössä normeilla on hyvin perustava asema. Valta on kätketty yhteiskunnalliseen kontrolliin ja yhteiskunnan normeihin. Filosofi Michel Foucault kutsuu sairaalan kaltaisia instituutioita mikrohallinnollisiksi instituutioiksi. Työssäni tutkin valta-asetelmia vanhusten kotihoidossa, jota voidaan pitää tällaisena mikrohallinnollisena instituutiona. Kun ymmärrämme pelastuslaitoksen ja vanhusten kotihoidon kaltaisia instituutioita osana suurempaa valtarakennetta, tulee tarve niissä vallitsevien normien ja sorron tutkimiselle selväksi.  

Väitöstyössäni kehitin normikriittistä teoriaa ja normikriittisen tutkimuksen käytäntöjä vahvistaakseni normikriittistä muotoilua tutkimusalana. Tulevissa projekteissa haluaisin keskittyä enemmän käytännön toteutuksiin organisaatioissa sekä yhteiskunnallisen muutoksen tukemiseen. Haluaisin myös keskittyä enemmän posthumanistisiin näkökulmiin sekä luonnon oikeuksiin.” 

Anderssonin väitöskirja “Materializing Norms. Norm-Critical and Speculative Explorations in Design” tarkastettiin Aalto-yliopistossa 10. helmikuuta 2023. 

Teksti: Marjukka Puolakka