Uutiset

Burning Manin valloittanutta suomalaissuunnittelua voidaan hyödyntää jopa Marsin asuttamisessa

The Cosmic Egg -teos kohosi Nevadan autiomaahan yli viidenkymmenen vapaaehtoisen voimin.

Luovaa hulluutta juhlivan, Piilaakson yritysjohtajienkin fanittaman tapahtuman valloitus lähti lennokkaasta ideasta ja onnekkaasta kohtaamisesta.

Vuonna 2014 Anssi Laurila kuunteli Burning Manissa esitystä tähdistä, kun hän näki taivaalla kiitävän Kansainvälisen avaruusaseman.

”Seitsemän ihmistä lensi siellä yllämme, ja ajattelin heti, että upeaa, saisikohan heihin yhteyden? Sitten funtsin, ettei minulla ollut paukkuja sellaiseen enkä tiennyt, mistä löytyisi tarvittavaa osaamistakaan.”

Hautumaan jäänyt ajatus pulpahti pintaan, kun Laurila törmäsi pari vuotta myöhemmin vappupiknikillä Reaktor Space Labin toimitusjohtajaan, Aallossa väitöskirjaa tekevään Tuomas Tikkaan

”Tuomas innostui ajatuksesta ja päätimme, että seuraavaksi lähtisimme Burning Maniin avaruusteemalla.”

Pelintekijä tarttui vasaraan

Aaltolaisten muodostama ydinporukka sai mukaan kirjavan joukon eri alojen osaajia. Reilun viidenkymmenen vapaaehtoisen joukossa oli muun muassa arkkitehteja, rakennusinsinöörejä, tutkijoita, äänisuunnittelija, kosmetologi, pelintekijä ja kirjanpitäjä.

”Upeinta koko Space on Fire -projektissa onkin se, että se on tekijöidensä summa. Jokainen on päässyt kantamaan kortensa kekoon ja kokeilemaan rajojaan. Esimerkiksi pelintekijä ei ollut ikinä edes pidellyt vasaraa”, Elina Koivisto kertoo.

”Ja kirjanpitäjä säästi meille myös melkoisen summan rahaa”, Laurila nauraa.

Teoksen arkkitehtuurista ja rakennesuunnittelusta vastasi Lunden Architecture Company. Yritys on pitkään tutkinut puisia kuorirakenteita omassa kehityshankkeessaan, ja Burning Man tarjosi sille hyvän tilaisuuden testata rakennetta ilman hankalia lupaprosesseja. Teoksen arkkitehtuuri ja rakennesuunnittelu toteutettiin parametrisen suunnittelun työkaluin ja keinoin. Siinä algoritmiin syötettäviä lähtöarvoja muuttamalla saadaan tuotettua eri kokoisia ja muotoisia malleja rakenteesta ja sen julkisivusta.

”3D-printtaamista ja komposiittimateriaaleja hyödyntämällä sen avulla voidaan tehdä erittäin vahvoja ja keveitä rakenteita, joita voidaan käyttää vaikka Marsin asutuksessa”, Koivisto selittää.

Teos piti sisällään myös maa-aseman, jonka avulla oli mahdollista seurata Maata kiertäviä satelliitteja sekä kuunnella kosmista taustasäteilyä. Teoksessa nämä avaruuden signaalit yhdistettiin suomalaisiin, shamanistisiin ääniin. Tuloksena oli rauhoittava, Burning Manin kakofoniasta eroava äänimaisema.

”Teoksen sisällä oli myös mikki, jonka avulla kävijät pystyivät lähettämään viestejä naapurigalaksiin Andromeiaan. Ja koska maailma on kalevalaisen kansainperinteen mukaan syntynyt munasta ’Munasen’ keskellä oli tulipesä; propaanilla palava lämmittävä maapallo, joka kutsui kävijöitä ääreensä. Teoksessa todistettiin kosinta ja jopa vihkiminen”, Koivisto hymyilee.

”Siellä oli valtavasti kaikkea meneillään ja kaikki toimi hienosti yhteen. Kävijät kiittelivät meidän tuoneen tapahtumaan syvyyttä ja merkitystä – moni jopa julisti Suomen Burning Manin voittajaksi”, Jukka-Pekka Heikkilä muistelee.

Tämän jälkeen pystyn mihin tahansa

Burning Manin filosofiaan kuuluu, että tapahtuman jälkeen teokset poltetaan niin, ettei Nevada autiomaahan jää niistä jälkeäkään. Eikö ison fyysisen, henkisen ja taloudellisen satsauksen poroiksi palaminen tee kipeää?

”Toki monilla oli haikea fiilis”, Elina Koivisto myöntää.

”Tärkeämpää kuin itse teos oli kuitenkin se koko prosessi ja se, mitä opimme sen aikana ja millainen tiimi meistä tuli – se ei palanut minnekään. Moni sanoikin tietävänsä, että tämän kokemuksen jälkeen pystyy mihin tahansa.”

Teoksen rauhoittava äänimaisema teki kävijöihin niin ison vaikutuksen, että Space on Fire -tiimi on pohtinut jo erilaisia mahdollisuuksia hiljaisuuden tuotteistamiseen.

”Se voi tulevaisuudessa olla iso myyntivaltti”, Jukka-Pekka Heikkilä uskoo.

”Muutenkin koko tapahtuma on yrittäjyyden näkökulmasta valtavan kiinnostava. On mahtavaa nähdä, millaisia yhteistyökuvioita tällaisesta projektista syntyykään.”

Anssi Laurila opiskeli Aallossa yrittäjyyttä ja kansainvälistä muotoilujohtamista ja työskentelee nykyään Slushissa. Elina Koivisto viimeistelee väitöskirjaansa markkinoinnin laitoksella ja tutkijatohtori Jukka-Pekka Heikkilä tutkii Aallossa yrittäjyyttä haastavissa toimintaympäristöissä.

Teksti Minna Hölttä, kuvat Saara Alhopuro

  • Julkaistu:
  • Päivitetty:
Jaa
URL kopioitu

Lisää tästä aiheesta

Digitaalisen palvelumuotoilukurssin palveluvisualisointi: Pauliina Korento, Jyrki Hietala, Emese Veszely
Yhteistyö Julkaistu:

Kun elämämme muuttuu digitaalisemmaksi, muuttuu väkivaltakin

Mitä on verkkoväkivalta? Digitaalisen palvelumuotoilun kurssilaiset haastattelivat verkossa häirintää kohtaavia ryhmiä, ja tekivät näkyväksi piilossa olevia käyttäjätarpeita Naisten Linjan tukipalveluille.
Kaksi hymyilevää miestä kuvassa.
Yhteistyö Julkaistu:

Kohti puhtaampaa liikennettä ja bioinnovaatioita

Nesteen ja Aalto-yliopiston tutkimusyhteistyö luo puhtaampaa maailmaa biopohjaisten materiaalien avulla.
Vihreällä kuvitustaustalla kuva Eeva Vilkkumaasta ja seminaarin otsikko
Yhteistyö, Tutkimus ja taide Julkaistu:

”Kun kova data ei riitä – asiantuntijalähtöiset mallit strategiatyössä”

Koronakriisin myötä strategisen ennakoinnin ja muutoskestävyyden merkitys on korostunut yrityksissä. Epävarmuuden hahmottamiseen ja strategian jatkuvaan päivittämiseen etsitään uusia menetelmiä ja lähestymistapoja.
Groups of students sitting in work lounge inside the School of Business / Photo by Aalto University, Mikko Raskinen
Yhteistyö, Opinnot Julkaistu:

Kannattaa tehdä asioita, joista pitää – eikä jotain, mitä täytyy tehdä

Alumnit ja opiskelijat keskustelivat urapoluista, työelämästä ja opinnoista 18.11. järjestetyssä Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun ryhmämentorointitilaisuudessa.