Apulaisprofessori Mikko Kivelä tutkii verkostoja useassa tasossa

Apulaisprofessori Mikko Kivelä, mitä tutkit ja miksi?

Lähtökohtani on teoreettinen tutkimus ilmiöistä, joita voidaan mallintaa verkostoina. Näitä ovat esimerkiksi sosiaaliset, geenisäätely- ja liikenneverkostot, ja ne voidaan kuvata solmuina, joiden välillä on linkkejä. Teoreettisesti kaikki nämä verkostot näyttäytyvät samanlaisina, ja niiden taustalla on samanlaisia ilmiöitä ja menetelmiä. Tavoitteeni on kehittää metodeja verkostojen tutkimiseen.

Erityisalani on useammalla tasolla olevat verkostot, joiden taustalla voi olla pyrkimys kuvata jotakin isompaa ilmiötä realistisemmin kuin aikaisemmin. Tämän tyyppiset verkostojen esitysmuodot voivat sisältää tietoa esimerkiksi useista erilaisista solmuista ja linkeistä, tai ne voivat olla yhdistää useamman eri verkoston.

Jos verkosto kuvaa esimerkiksi sosiaalisia kontakteja, suhteet ihmisten ja niitä kuvaavien solmujen välillä voivat poiketa toisistaan ja ne voivat myös muuttua. Esimerkiksi voidaan yhdellä verkostolla kuvata, kuinka ihmiset ovat keskenään fyysisesti kontaktissa ja toisella verkostolla taas voidaan hahmottaa heidän välistään kommunikointia. Nämä verkostot eivät tietenkään ole toisistaan riippumattomia, eikä niitä siis kannata tutkia toisistaan erillään. Useamman tason verkostoa kutsutaan kirjallisuudessa muun muassa verkostojen verkoksi.

Verkostotieteellä on monia sovelluksia, ja verkostojen avulla voidaan esimerkiksi paremmin mallintaa leviämisilmiöitä, kuten tautien tai informaation leviämistä sosiaalisissa verkostoissa. Usean tason verkostojen näkökulmasta tauti ja tieto taudista leviävät eri verkostoissa, ja kumpikin verkosto ja leviämisprosessi ovat toisiinsa kytkeytyneitä.

Miten päädyit tutkijaksi?

Aloitin tutkimusapulaisena Teknillisessä korkeakoulussa vuonna 2006, koska minua kiinnosti sekä tutkijana toimiminen että verkostotutkimus. Verkostotiede ja oma tutkimukseni on kehittynyt tuosta ajasta valtavasti, mutta periaatteessa jo tuolloin tutkimusongelmat, menetelmät ja paradigma muistuttivat paljon nykyisiä.

Väittelin Aalto-yliopistolla verkostotieteestä, laskennallisen tekniikan laboratoriosta, vuonna 2012. Tein väitöskirjani professori Jari Saramäen ohjauksessa. Siviilipalveluksen suoritin Helsingin yliopistolla, bioinformatiikan ja syövän tutkimuksen parissa.

Mikä on ollut urasi kohokohta?

Olin vuosina 2013-2015 tutkijatohtorina Oxfordin yliopiston matematiikan laitoksella. Oxford on aktiivinen ympäristö, jossa on mukana useiden alojen huippututkijoita ja vierailevia alansa parhaita tutkijoita ympäri maailmaa. Suuri osa kaupungin asukkaista liittyy jollain tavalla yliopistoon, ja oikeastaan koko ajan siellä järjestettiin jotain kiinnostavaa tieteeseen liittyen.

Mikä on tutkijan tärkein ominaisuus?

Uran edetessä korostuu yleisempi näkemyksellisyys, kun taas tutkijan uran alkupäässä painottuu tekninen osaaminen.

Mikä on tärkein asia, jonka toivot opiskelijoidesi sinulta oppivan?

Olen valmis antamaan tuen sille, että syttyy kiinnostus alaan ja itsenäinen ote tutkimukseen, sekä uskallusta yrittää ja kokeilla siipiään.

Mitä odotat tulevaisuudelta?

Minulla on tavoitteena käynnistää oma tutkimusryhmä, löytää siihen sopivia jatko-opiskelijoita ja diplomityöntekijöitä. Valvon jo tällä hetkellä kahta pian tohtoroituvaa jatko-opiskelijaa. On kiinnostavaa päästä toteuttamaan pitkäjänteisesti omaa tutkimussuunnitelmaa monitasoverkostoista.