Aalto-1-satelliitti integroitiin kiinnityssäiliöön Hollannin Delftissä

Aalto-1-satelliitti on nyt integroitu kiinnityssäiliön sisään. Kiinnityssäiliö asennetaan myöhemmin kantoraketin nokkaan. Kuva Jari Mäkinen.

Satelliittia on rakennettu ja testattu lähes viiden vuoden ajan Otaniemessä. Viimeiset testit tehdään vielä Hollannissa.

– Satelliitti on monimutkainen ja herkkä laite, joka on koottu puhdastilassa. Ennen Otaniemestä lähtöä Aalto-1-satelliitista poistettiin kosteus, ja se pakattiin erityisturvallisesti kuljetusta varten. Näin pystyimme varmistamaan, ettei satelliitin mukana lähde mitään ylimääräisiä aineita, jotka voisivat aiheuttaa ongelmia satelliitille tai raketille, Aalto-yliopiston professori ja projektin vetäjä Jaan Praks kertoo.

Satelliitti integroitiin Hollannissa Innovative Solution in Space -yhtiön puhdastilassa kiinnityssäiliöön, jossa se kuljetetaan avaruuteen yhdessä muiden pienten satelliittien kanssa.  Aalto-1 tiimi, Antti Kestilä, Tuomas Tikka ja Nemanja Jovanović ovat paikan päällä Hollannissa, jossa he tekivät viimeiset tarkistukset satelliitin järjestelmille. Säiliö satelliitteineen kiinnitetään myöhemmin Yhdysvalloissa SHERPA- järjestelmään, joka mahdollistaa useiden satelliittien kuljettamisen samalla raketilla. SHERPA- järjestelmä ja sen kantamat kymmenet satelliitit liitetään Falcon-9-rakettiin myöhemmin kesä- tai heinäkuussa.

Falcon-9-raketin laukaisun on määrä tapahtua heinäkuussa, mutta viivästykset eivät ole tällä alalla epätavallisia.

– Työ ei pääty laukaisuun, sillä avaruuteen päästyään satelliitti aloittaa tieteelliset mittaukset. Missiota  ja mittauksia ohjataan Otaniemestä arviolta kahden vuoden ajan, Praks toteaa.

Aalto-1-tiimin Tuomas Tikka tekee viimeisiä tarkistuksia satelliitille ennen kuin se laitetaan kiinnityssäiliön sisään. Kuva Jari Mäkinen.

Nanosatelliitti on opiskelijoiden taidonnäyte

Aalto-1 on moderni CubeSat-standardin mukainen nanosatelliitti, joka sisältää suomalaista huipputekniikkaa. Satelliitin kyydissä on kolme tutkimuslaitetta: VTT:n rakentama spektrikamera, Helsingin yliopiston ja Turun yliopiston yhteinen säteilyilmaisin ja Ilmatieteen laitoksen kehittämä plasmajarru, joka perustuu sähköisen aurinkopurjeen ideaan ja tähtää avaruusromun vähentämiseen.

Projektissa on ollut mukana yhteensä yli 80 opiskelijaa, ja sen parissa on tehty kymmeniä diplomi- ja kanditöitä, useita konferenssijulkaisuja sekä tiedejulkaisuja. Opiskelijat ovat suunnitelleet satelliitin kokonaisuuden ja useita alijärjestelmiä, esimerkiksi radiot, rungon, antennit ja aurinkopaneelit, jotka tuottavat satelliitin tarvitseman sähkön. Satelliitin aivot, eli päätietokone, välittää kaiken tarvittavan tiedon avaruudesta radiolinkin kautta Otaniemen maa-asemalle.

Seuraavana lähtövuoroa odottaa Aalto-2 -satelliitti. Myös Aalto-2 on Aalto-yliopiston avaruustekniikan opiskelijaprojektina toteutettava CubeSat-satelliitti, jonka kehittäminen alkoi vuonna 2012. Aalto-2 kuuluu eurooppalaiseen QB50-hankkeeseen, jonka suunnitelmana on laukaista 50 CubeSat-satelliittia matalalle maan kiertoradalle.

Lisätietoa:
professori, projektin vetäjä Jaan Praks
Aalto-yliopisto
p. 050 420 5847
[email protected]

Tarkempaa tietoa hankkeesta ja materiaalia löytyy satelliitin verkkosivuilta (aalto1.fi)

Katso video: Satelliitin tarina (youtube.com)

Satelliitin kantamien tutkimuslaitteiden kehitystyön lisäksi yhteistyössä ovat olleet mukana SpaceSystems Finland, RSI Solutions, IBS Berlin Space Technologies, Itä-Suomen yliopisto, Jyväskylän yliopisto, Aboa Space Research Asro, Tarton observatorio, Clyde Space, Hyperion Technologies ja Turun ammattikorkeakoulu.

Satelliitin laukaisua tukevat SpaceSystems Finland ja Nokia sekä Turun yliopisto ja RUAG.