Tapahtumat

Väitös vesi- ja ympäristötekniikan alalta, DI Lauri Ahopelto

Ilmastonmuutos lisää kuivuuteen liittyviä riskejä myös Suomessa. Riskienhallintaa tulisi kehittää ennakoiden ja kokonaisvaltaisesti.

Väitös Aalto-yliopiston insinööritieteiden korkeakoulusta, rakennetun ympäristön laitokselta
Maalaus kuivasta maisemasta, jossa kuivuneita puita

Väitöskirjan nimi: Kuivuus runsasvetisessä Suomessa : Dataa ja työkaluja kuivuuden hallintaan


Tohtoriopiskelija: Lauri Ahopelto
Vastaväittäjä: Prof. Mark Svoboda, University of Nebraska-Lincoln, USA
Kustos: Associate Professor Marko Keskinen, Aalto-yliopiston insinööritieteiden korkeakoulu, rakennetun ympäristön laitos 

Kuivuus on globaalisti yksi tuhoisimmista luonnonkatastrofeista. Vaikka Suomessa on runsaat vesivarat, ei Suomikaan ole turvassa kuivuuden vaikutuksilta. Kuivuusriskien hallintaa ei kuitenkaan ole Suomessa juurikaan tutkittu. 

Väitöskirjatutkimuksessa selvitetään kuivuuteen liittyviä riskitekijöitä Suomessa nyt ja tulevaisuudessa sekä esitetään keinoja kuivuuteen liittyvän riskienhallinnan kehittämiseksi. Tutkimuksessa myös tarkastellaan millaisia tietoja ja menetelmiä kuivuusriskien analysointi vaatii. 

Kuivuus on monitahoinen ilmiö ja siksi sen hallintaan tarvitaan järjestelmällisiä lähestymistapoja. Väitöstutkimuksessa yksi tällainen lähestymistapa on vesiturvallisuus, joka tarjoaa kokonaisvaltaisen konseptin vesivarojen hallinnalle. Vesiturvallisuus korostaa veden merkitystä sekä hyvinvoinnin ja elinkeinojen turvaajana että erilaisten riskien luojana. Samalla se linkittyy luontevasti ruokaturvaan ja energiaturvallisuuteen. 

Tutkimus tuo uutta tietoa kuivuuteen liittyvistä riskeistä ja haavoittuvuuksista. Kuivuusriskin kokonaisvaltaiseen arviointiin tarvitaan useita tietolähteitä, indeksejä ja menetelmiä. Laadukkaat ja pitkät havaintosarjat ovat välttämättömiä, mutta usein niitä ei ole saatavilla. 

Tulokset auttavat ymmärtämään kuivuusriskejä Suomessa ja osoittavat, että Suomen etelä- ja lounaisosat ovat haavoittuvimpia alueita. Tulokset osoittavat myös, että ilmastonmuutos todennäköisesti lisää kuivakausien toistuvuutta ja voimakkuutta suuressa osassa Suomea. Tuloksiin liittyy kuitenkin epävarmuuksia, joita useampien ilmastonmuutosskenaarioiden ja mallien käyttäminen vähentäisi. Näistä epävarmuuksista huolimatta sopeutumistoimenpiteet ilmastonmuutokseen ovat välttämättömiä erityisesti niillä aloilla, jotka kärsivät vaikutuksista eniten: maatalous on yksi tällainen ala. 

Suomen kuivuusriskien hallinnan parantamiseksi tarvitaan useita toimenpiteitä. Keskeisinä toimenpiteinä suositellaan vapaaehtoisten paikallisten kuivuusriskien hallintasuunnitelmien laatimista sekä kansallista kuivuusstrategiaa, jota tukevat kuivuuden ennakkovaroitusjärjestelmät ja tapahtuneiden kuivuusvaikutusten tietokanta. Tällaiset toimenpiteet auttavat kuivuusriskien alentamista ja resilienssin vahvistamista tulevia kuivuustapahtumia vastaan. Samalla toimet tukevat kuivuudesta kärsivien toimialojen pitkän aikavälin kestävyyttä.

Avainsanat: vesivarojen hallinta, sopeutuminen, kuivuusindikaattorit, kuivuusriskien hallinta, Suomi 


Linkki väitöskirjan sähköiseen esittelykappaleeseen (esillä 10 päivää ennen väitöstä): https://aaltodoc.aalto.fi/doc_public/eonly/riiputus/

Yhteystiedot: [email protected]

Insinööritieteiden korkeakoulun väitöskirjat: https://aaltodoc.aalto.fi/handle/123456789/49

Zoom pikaopas: https://www.aalto.fi/fi/palvelut/zoom-pikaopas

  • Julkaistu:
  • Päivitetty:
Jaa
URL kopioitu