Väitös nykytaiteen alalta, TeM Heidi Fast

TeM Heidi Fast väittelee 6.5.2022 klo 12:00 Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa, taiteen ja median laitoksella, salissa D (Y122), Otakaari 1, Espoo sekä etäyhteydellä Zoomissa. Väitöskirjan nimi on "Ihmisääni ja virittäytymisen taito. Sanattoman äänellisen kohtaamisen merkitys psyykkistä apua tarvitsevien ihmisten kokemuksissa". Väitöksen kieli on suomi.

Vastaväittäjä: Prof. Leena Rouhiainen, Taideyliopisto
Kustos: Prof. Paula Hohti, Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu, taiteen ja median laitos

Väitöstilaisuus järjestetään etäyhteydellä Zoomissa, jonne voi liittyä vapaasti: https://aalto.zoom.us/j/65419798839
Zoom pikaopas: https://www.aalto.fi/fi/palvelut/zoom-pikaopas

Linkki väitöskirjan sähköiseen esittelykappaleeseen: https://aaltodoc.aalto.fi/doc_public/eonly/riiputus/
Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun väitöskirjat: https://aaltodoc.aalto.fi/handle/123456789/54

Väitöstiedote:

Tutkimus tarkastelee ihmisäänen mahdollisuuksia sanattoman vuorovaikutuksen välittäjänä ja olemassaolon kokemuksen elävöittäjänä. Se on toteutettu yhteistyössä HUS Psykiatrian ja psyykkistä apua tarvitsevien ihmisten kanssa. Lähtökohtana on oivallus, että vaikka kyky puhua omista kokemuksista on tärkeä osa psyykkistä toipumista, usein kielellinen itseilmaisu murtuu psyykkisen kuormituksen alla. Ratkaisevaa on näin ollen selvittää, miten ei-kielellisen kytkeytymisen muotoja voidaan tukea.

Väitöskirja tuo taiteellista tutkimusta hoitoalalle ja väittää, että äänellisen virittäytymisen – niin sanotun ”äänityön” – avulla ihmisten välille voidaan luoda sanaton yhteyden kokemus myös sanallisen vuorovaikutuksen estyessä. Työn ytimessä on osallistavan äänityöskentelyn 15 tapaamiskerran mittainen työpaja kahdeksan osallistujan ja yhden psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa. Tutkimuksen aineistona on näiden tapaamisten äänimateriaali, osallistujien haastattelu- ja kyselymateriaali ja kuulijapalaute. Aineistoa tulkitaan äänen vuorovaikutuksellisen luonteen ja hyvinvoinnin edistämisen näkökulmasta.

Tutkimus esittää, että äänellinen virittäytyminen edistää itsetuntemusta, eheyttävää vuorovaikutusta ja auttaa psyykkistä apua tarvitsevien ihmisten kytkeytymistä jaettuun maailmaan. Tutkimuksen taiteellisissa osioissa, Hospital Symphonies -teossarjassa, nämä muutokset tulevat havaituiksi äänensävyn muutoksina, ääni-ilmaisun synkronisoitumisena ja jaettuina hiljaisuuksina. Äänityön myötä tapahtuva kehollisen itsetietoisuuden tarkentuminen edistää myös kokemusten sanallista jakamista. Kuulijapalauteaineisto vahvisti löydöksiä. Työ korostaa äänitaiteen ennenkuulumattomia mahdollisuuksia: se tuo uudella tavalla esiin potilaskokemusten sanattomia ulottuvuuksia, tuottaa uudenlaista aistimellista tietoa, ja tätä kautta vaikuttaa lukuisiin yhteiskunnallisiin ja kliinisiin käytänteisiin. Tulokset avaavat psykiatrisen hoidon rinnalle uudenlaisen työskentelykentän, jollaista hoitotyössä ei ole tähän saakka hyödynnetty, ja näyttävät, miten äänellisen virittäytymisen avulla toinen ihminen voi tulla kohdatuksi ilman hierarkioita ja institutionaalisia rooleja. Äänityön menetelmä lisää myös psykiatrian ammattilaisten ymmärrystä potilaiden vuorovaikutusmahdollisuuksista. Sillä voitaneen auttaa monia haavoittuvassa asemassa olevia ihmisryhmiä. Horjuttamalla tavanomaisen vuorovaikutuksen rakenteita ja korostamalla haavoittuvuutta työ näyttää psykiatrisen toimintaympäristön uudessa valossa.

Väittelijän yhteystiedot: