Tapahtumat

Väitös muotoilun alalta, DI Kaisa Savolainen

Väitöskirja tutkii voiko ihmiskeskeistä tuotekehitystä (human-centred design, HCD) harjoittaa ilman suoraa yhteyttä käyttäjiin ja mikäli voi, millaisia käytänteitä siinä hyödynnetään. Tutkimuksessa todetaan, että organisaatiot hyödyntävät käyttäjätietoa monipuolisesti, vaikka käyttäjiä ei varsinaisesti osallistettaisi.

Väitöskirjan nimi: Human-Centred Design When Direct Contact with Users Is Not Possible

Vastaväittäjä: Dosentti, professeori Netta Iivari, Oulun yliopisto

Kustos: Professori Sampsa Hyysalo, Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu, Muotoilun laitos

Väitös järjestetään etäyhteydellä Zoomissa https://aalto.zoom.us/j/68832036074

Zoom pikaopas: https://www.aalto.fi/fi/palvelut/zoom-pikaopas

Väitöskirja on julkisesti esillä 10 päivää ennen väitöstilaisuutta osoitteessa: https://aaltodoc.aalto.fi/doc_public/eonly/riiputus/

Lisätietoa väitöskirjasta:

Tämä tutkimus käsitteli aihetta, voiko ihmiskeskeistä tuotekehitystä (human-centred design, HCD) harjoittaa ilman suoraa yhteyttä käyttäjiin ja mikäli voi, millaisia käytänteitä siinä hyödynnetään. Tutkimuksen päälöydöksenä todettiin, että organisaatiot hyödyntävät käyttäjätietoa monipuolisesti, vaikka käyttäjiä ei varsinaisesti osallistettaisi. Käyttäjätiedon on havaittu parantavan innovaatioiden menestymistä, mutta silti tuote- ja palvelukehitysorganisaatioissa tulee vastaan tilanteita, joissa suora yhteys potentiaalisiin käyttäjiin ei ole mahdollista. Usein nämä liittyvät resurssipulaan tai luottamuksellisuusrajoituksiin, mutta toisinaan käyttäjäryhmä on sellainen, ettei sitä ole mahdollista tavoittaa kehitysvaiheessa. Näin ollen, tutkimalla, kuinka organisaatiot (jotka ovat tottuneet hyödyntämään HCD:tä) toimivat, kun ne eivät voi olla suoraan yhteydessä käyttäjiin, voi auttaa selvittämään, kuinka tällaisissa tilanteissa kannattaisi toimia.

Tämä tutkimus on toteutettu pitkäaikaisena case-tutkimuksena suomalaisessa teollisuusyrityksessä, joka on ollut edelläkävijä HCD:n harjoittamisessa. Tutkimus ajoittui vuosille 2014–2018. Tutkimustuloksena havaittiin, että HCD:n harjoittaminen ilman suoraa yhteyttä käyttäjiin on mahdollista organisaatioissa, jotka ovat korkealla HCD:n maturiteettitasolla. Tällaiset organisaatiot hyödyntävät monenlaisia käytänteitä kehitysprojekteissa. Tässä tutkimuksessa tärkein seikka oli olemassa olevan tiedon hyödyntäminen. Tällainen käyttäjätieto on kumuloitunut menneiden käyttäjätutkimusten sekä käyttäjien kontaktoinnin myötä. Tämä tekijä on usein sivuutettu akateemisessa tutkimuksessa, eivätkä organisaatiot välttämättä tiedosta, millaista tietoa niille on kertynyt ja miten moninaisin tavoin se on kertynyt. Tässä väitöskirjassa hyödynnetään käyttäjiä koskevaa tietoekologia-analyysia tukemaan kokonaiskuvan hahmottamisessa. Lisäksi organisaatio hyödynsi monenlaisia käyttäjärepresentaatioita.

Lisäksi tämä tutkimus on tuottanut ohjeistuksen HCD:n harjoittamiseen, kun suora yhteys käyttäjiin ei ole mahdollista. Tämä ohjeistus on hyödynnettävissä myös muissa tapauksissa, sillä käyttäjien osallistaminen vaatii resursseja ja ohjeistuksen avulla resursseja on mahdollista kohdentaa. Lopuksi mainittakoon, että tämä tutkimus on suoritettu usean eri tieteenalan risteyskohdassa: HCD:n, muotoilun ja innovaatiotutkimuksen sekä tieteen- ja teknologian tutkimuksen. Täten se korostaa eri tieteenalojen välillä tehtävän tutkimuksen tärkeyttä.

Lisätiedot: Kaisa Savolainen, [email protected], p.+358 50 310 1457

  • Julkaistu:
  • Päivitetty: