Rakennetun ympäristön laitos

Pilaantuneen ympäristön riskinhallinta

Pilaantuneen ympäristön riskinhallinnan tutkimuksessa ja opetuksessa pääpaino on pilaantuneissa maa-alueissa (PIMA). Euroopan tasolla alueita on arvioitu olevan yli 2.5 miljoonaa, joista pilaantuneiksi on vuoteen 2013 mennessä todettu yli 340 000.
Aalto-yliopisto, liput / kuvaaja: Aino Huovio

Riskien hallinnasta on arvioitu koituvan vuositasolla yli 6 miljardin euron kustannukset. Suomessa on tunnistettu olevan hiukan yli 20 000 mahdollisesti pilaantunutta aluetta.

Euroopan tasolla suurin syy pilaantuneiden maa-alueiden syntyyn on yhdyskunta- ja teollisuusjätteiden käsittely, mutta myös teollisella ja kaupallisella toiminnalla on tässä lähes yhtä suuri rooli. Suomessa liki kolmannes kansallisessa pilaantuneiden alueiden MATTI-tietokannassa olevista kohteista on entisiä huoltoasemakiinteistöjä. Yleisimpiä haitta-aineita ovat öljyhiilivedyt ja raskasmetallit.

Pilaantuneen ympäristön riskinhallinta

  • Pyrkii minimoimaan haitta-aineiden aiheuttamasta pilaantumisesta syntyvät riski, jotka vaikuttavat ihmisiin, eliöstöön ja pohjaveden laatuun
  • Kehittää kustannustehokkaita ja yhteiskunnallisesti kestäviä käsittelymenetelmiä kunnostus- ja pois kaivetulle ainekselle
  • Kunnostustarpeen arviointi laskennallisilla malleilla (kulkeutuminen, altistuminen, päästöjen muodostuminen, vaikutukset). Myös erilaiset toksisuustestit ja liukoisuustutkimukset
  • Haasteena ekologian kannalta vakiintumattomat menetelmät ja tulosten tulkinta
  • Eri haitta-aineet edellyttävät erilaisia kunnostus- ja käsittelymenetelmiä. Suomen ympäristöolosuhteet, markkinoiden pienuus ja logistiikkakysymykset luovat haasteita myös jo muualla maailmassa käytössä olevien menetelmien soveltamiselle.
  • Kunnostuksen tarve määräytyy pilaantumisesta aiheutuvien riskien perusteella, joita tulisia arvioida parhailla menetelmillä.Tarvitaan siis edelleen tutkimusta erityyppisissä PIMA-kohteissa toteuttamiskelpoisten, kustannustehokkaiden ja luotettavien ekologisten riskien arviointimenetelmien tunnistamiseksi.  

Viime vuosina on tiedostettu, että kestävyystavoitteen toteutumiseksi kunnostusmenetelmien valinnassa riskien ohella ratkaisevia tekijöitä ovat etenkin kunnostustoimien koko elinkaaren aikaiset ympäristövaikutukset, muun muassa päästöt ympäristöön ja luonnonvarojen käyttö. Tässä keskeinen ajankohtainen tutkimusteema on eri menetelmien soveltuvuus kunnostusvaihtoehtojen paremmuuden vertailuun ja menetelmien edellyttämät lähtötiedot.  

Tutkimusteeman vastuuhenkilö: professori Jaana Sorvari

  • Julkaistu:
  • Päivitetty: