Eelis Hemberg, 24, vesi- ja ympäristötekniikan maisteriopiskelija

”Vielä lukioaikana olisin nauranut, jos joku oli sanonut, että minusta tulee insinööri. En ehkä vastaa stereotyyppistä kuvaa insinööristä. En esimerkiksi ole matemaattisesti mitenkään poikkeuksellisen lahjakas. Olen vain erittäin kiinnostunut vesitekniikasta.

Valitsin Aallon vesi- ja ympäristötekniikan maisteriohjelman sen konkreettisuuden vuoksi. Insinööritieteiden peruspiirre on ratkaisukeskeisyys: pyritään tekemään asiat paremmin. Niinpä Aalto-yliopiston insinööritieteiden korkeakoulussa paitsi tutkimme ongelmia, myös mietimme, miten niitä voidaan ratkaista.

Mielikuvani insinööritieteistä on muuttunut opintojen myötä. Tämä ei todellakaan ole pelkkää prosessikaaviosuherrusta ja kaavaviidakkoa, ilman laajemman kontekstin ymmärtämistä. Ohjelmassamme otetaan huomioon myös muut toimijat, lainsäädäntö ja yhteiskunnallinen konteksti.

Meitä aloitti reilu parikymmentä maisteriohjelmassa tänä syksynä. Opinnot alkoivat kaikille yhteisillä tiiviillä kursseilla. Niiden aikana muodostui hyvä yleiskuva aihealueesta ja erinomainen yhteishenki meidän opiskelijoiden välille.

Aallon poikkitieteellisyys näkyy esimerkiksi siinä, että meitä kannustetaan yrittäjämäiseen ajatteluun. Teimme heti ensimmäisellä kurssilla yrityssuunnitelman vedenjakelusta haja-asutusalueella. Vaikka ei aikoisi yrittäjäksi, on hyvä ymmärtää kaupallistakin näkökulmaa.

Aion hyödyntää mahdollisuuttani ottaa kursseja muistakin Aallon ohjelmista. Esimerkiksi rakennetun ympäristön, ympäristölainsäädännön ja maisema-arkkitehtuurin opinnot täydentäisivät hyvin pääaineosaamistani.

Kun etsii sitä omaa juttuaan, kannattaa pitää mieli avoinna. Katsoa isompaa kokonaisuutta kuin pelkkää tutkintonimikettä. Miettiä mikä juuri itseä ihan oikeasti kiinnostaa ja mitä haluaa työllään saada aikaiseksi. Suurempi päämäärä motivoi – ajatuksissaan voi aina palata siihen minkä takia on valinnut tietyn alan.

Minun kohdallani oman alan löytäminen vaati kandintutkinnon ja siviilipalveluksen kautta saatua työkokemusta alalta. Niiden kautta löysin palon vesi- ja ympäristötekniikan alaan. Ymmärsin, että ratkaisut esimerkiksi vesiresurssien saastumiseen tulevat usein nimenomaan insinööreiltä.

Olen aina kokenut ympäristöasiat tärkeiksi. Se on punainen lanka, joka on kulkenut mukanani ja ohjannut koulutusvalintojani. Tämä tutkinto antaa minulle valmiudet ratkaista globaaleja ympäristöongelmia ja kehittää ratkaisuja ilmastonmuutoksen tuomiin haasteisiin.”