Ilman junnuja ei ole sennuja

Riitta Silvennoinen, henkilöstöjohtaja, Aalto-yliopisto:
"Mistä huomisen osaajat tulevat? Siitä, että joku antaa heille mahdollisuuden tänään.

Muistelen edelleen lämmöllä ensimmäistä pomoani. Olin kesätöissä lontoolaisessa vanhainkodissa ja innokas ehdottamaan, voisiko asioita tehdä vähän toisin. Hän antoi minun kokeilla ja kehittää. Lähtiessäni hän sanoi: ”You can be anything.” Se, että joku uskoi minuun jo työurani alussa, jätti pysyvän jäljen.

Myöhemmin minut palkattiin Nokian verkkopuolen Euroopan ja Afrikan HR-tehtävien vetäjäksi ilman aiempaa HR-kokemusta. Jälleen joku luotti siihen, että oppisin. Ja niin opin – ja löysin alan, jolle jäin.

Uteliaisuus, oma-aloitteisuus ja halu ymmärtää omaa tehtävää laajempaa kokonaisuutta ovat kantaneet pitkälle. Mutta niiden rinnalle olen tarvinnut ihmisiä, jotka ovat antaneet vastuuta ja tilaa kasvaa.

Siksi kesätyön tarjoaminen on paljon enemmän kuin yhden kesän rekrytointipäätös. Se on mahdollisuus opiskelijalle näyttää, oppia ja löytää oma suuntansa. Työnantajalle se on tilaisuus kasvattaa tulevaisuuden osaajia ja saada uusia ajatuksia."

Esa Arola, tutkimusinsinööri, Borouge international:
"Onko kesätyö vain kesätyö? Minulle se avasi uusia ajatuksia.

Päädyin alalleni kemian tekniikkaan hieman sattumalta, mutta kesätyöpaikka petrokemian tehtaalla muutti kaiken. Olin erittäin vakuuttunut, kun yhdessä optimointipalaverissa työkaverit laskivat post-it -lapulle raaka-aineiden käyttöskenaarioita; mille raaka-aineelle kannattaa tehdä mitäkin tietyillä hintatasoilla. 

Siinä hetkessä ymmärsin, miten insinööritaito ja bisnes elävät samassa pöydässä. Käytännön tekeminen vahvisti tunteen: tämä on mun juttu.

Miten nuori osaaja nähdään töissä on ratkaisevaa. Senioritutkija coachasi minut ratkaisemaan prosessiongelman itse, vaikka hän olisi hoitanut sen vartissa. Luottamuksen myötä kasvoi myös vastuu, sillä esihenkilö antoi päivitettäväksi ympäristölupaan liittyvän päästölaskennan.

Tein sen lähes alusta, ja sama malli on yhä käytössä. Kun vastuu annetaan, itseluottamus seuraa.

Minulle kesätyö ei ollut vain rivi CV:ssä, vaan se oli tarinan alku!"

Vilma Paavola, puheenjohtaja, KY - Aalto-yliopiston kauppatieteiden ylioppilaat ry:

"Istuin luentosalissa analysoimassa surffilaudan kehitysprosessia. Sitä, miten se etenee nestemekaniikasta käyttäjälähtöiseen suunnitteluprosessiin ja lopulta valmiin tuotteen myymiseen. Siinä hetkessä ymmärsin, kuinka tärkeää työelämässä on ymmärtää laajempia prosesseja ja erilaisia ajattelumalleja oman erityisalan lisäksi. Oivallus on vaikuttanut merkittävästi siihen, mitä odotan opinnoiltani ja tulevalta työuraltani. 
 
Toivon tulevalta työpaikaltani dynaamista ympäristöä, jossa pääsen työskentelemään kunnianhimoisten ja inspiroivien ihmisten kanssa. Haluan olla mukana luomassa aitoa vaikutusta. Oli se sitten yksittäisen ihmisen, isomman yhteisön tai vaikka kokonaisen maanosan hyväksi, haluan, että työstäni jää jokin selkeästi havaittava positiivinen jälki. Opiskelijajärjestötoiminnassa parasta on ollut juuri se, kun huomaa, että on voinut luoda tärkeitä hetkiä ja kokemuksia ympärillä oleville ihmisille.  
 
Omat opiskeluvuoteni ovat kuitenkin osoittaneet sen, että aina ei kannata luoda suunnitelmia, joissa yksi askel seuraa loogisesti toista. Kannattaa mennä sitä kohti, mikä tuntuu siinä hetkessä hyvältä, ja loput asiat yleensä kyllä järjestyvät. Lukioni rehtori tiivisti tämän ajatuksen hyvin sanomalla, että omaa työuraa miettiessä kannattaa etsiä asia, jota rakastaa tehdä ja jossa on hyvä, ja sen jälkeen etsiä joku, joka maksaa siitä. 
 
Ei kannata siis fiksautua yhteen unelma-ammattiin, jota kohti rakentaa kiillotettua polkua. Voi olla, että siinä kohtaa, kun ovi siihen unelmaduuniin aukeaa, tajuaa, että päämäärä ei koskaan ollutkaan tavoittelemisen arvoinen. Sen sijaan matkan varrella ilmestyviin ovenkahvoihin kannattaa tarttua rohkeasti. Kannustaisin siis kaikkia lähtemään kohti omaa työuraa avoimin mielin ja rohkeasti omiin taitoihin luottaen, kyllä kaikki järjestyy."

Camille Fourié, puheenjohtaja ja kansainväliset suhteet, TOKYO - Aalto-ylipiston taiteiden ja suunnittelun ylioppilaat:
"Yksi erityisen kannustavista muistoista on peräisin kesästä Domaine de Boisbuchetissa, kansainvälisessä muotoilun ja arkkitehtuurin tutkimuskeskuksessa. Vedin siellä mediatiimiä, joukkoa loistavia vapaaehtoisia luovia tekijöitä, jotka dokumentoivat kesätyöpajoja, ja yhdessä muotoilimme sisältöä Domaine de Boisbuchetin sosiaaliseen median nostettavaksi. Eniten muistan sen, miten energisoivaa on työskennellä tiimissä, jossa ihmiset aidosti nauttivat paikalle tulemisesta.

Tuo kokemus muovaa myös sitä, miten pohdin tulevaisuuttani. Etsin vielä suuntaani, mutta tunnistan kaksi polkua, joiden toivon limittyvän. Ensimmäinen on tekstiili- ja muotisuunnittelu, jota löydän opintojeni kautta ja johon minua vetää kankaiden materiaalisuus. Toinen on luovan työn edistäminen: kulttuuriohjelmien ja työpajojen toteuttaminen, kuten tein avustaessani työpajojen koordinoinnissa Boisbuchetissa. Aallossa opiskelijavapaaehtoisena minua kiinnostavat erityisesti roolit, joissa pääsen sekä tekemään käsillä että tukemaan luovuutta ja yhteisöä.

Jos yhden neuvon antaisin opiskelijakollegoille työelämästä, se olisi tämä: niin kauan kuin vielä opiskelet, kokeile vapaaehtoistyötä sinua kiinnostavilla alueilla. Tapaat motivoituneita ihmisiä, teet mielekästä työtä, saat arvokasta kokemusta ja opit matkan varrella paljon itsestäsi."

Laura Juvonen, strategiajohtaja, Teknologian tutkimuskeskus VTT:
"Tiedätkö sen tunteen, kun jokin loksahtaa paikoilleen ja yhtäkkiä uusi tie avautuu?

Minä nimittäin muistan yhä sen sykähdyksen, kun kolmannen vuoden opiskelijana astuin Aallon laskennallisen tekniikan labraan ensimmäiseen kesätyöhöni ja huomasin, että tutkimusta tehdään tietokoneilla. Simulaatiot, materiaalien mallintaminen atomitasolla – luonnontieteet ja uudet työkalut kietoutuivat yhteen, ja maailma avautui uudella tavalla.

Matkan varrella yksi ihminen oli erityisen ratkaiseva: akatemiaprofessori Kimmo Kaski. Hän näki potentiaalia, rohkaisi epämukavuusalueelle ja puski kohti tilaisuuksia, joihin en olisi yksin osannut tarttua.

Kimmo rohkaisi lähtemään ulkomaillekin. Palasin seuraavana kesänä diplomityöhön, jatkoin siitä suoraan väitöskirjaprojektiin – ja pian löysin itseni Oxfordista sekä tekemästä yhteistyötä Georgian yliopiston kanssa. Opin nopeasti, että todelliset läpimurrot syntyvät ihmisten kanssa: yhteistyö, diversiteetti ja se, että uskaltaa hakea kumppaneita oman piirin ulkopuolelta. Ilman sitä väitöskirjakaan ei olisi syntynyt.

Uteliaisuus ja halu kehittää uutta ovat vieneet eteenpäin – silloinkin kun lopetin varsinaisen tutkimustyön väitöksen jälkeen ja siirryin rooleihin, joissa rakennetaan uutta, johdetaan ja luodaan tilaa innovaatioille.

Uskon, että meillä työelämässä olevilla on vastuu – tai pikemminkin mahdollisuus – avata ovia nuorille. Kesätöistä mentorointiin, harjoittelupaikasta siihen pieneen tsemppiin, joka saa ylittämään epämukavuusalueen."

Anu Vanhanen, hallituksen jäsen: viestintä ja ulkosuhteet, Aalto-yliopiston ylioppilaskunta (AYY):
"Viime keväänä pääsin osallistumaan AYY:n vaikuttamisen ja viestinnän päällikön rekrytointiin. Toivoisin, että yhä useampi ikäiseni pääsisi kokemaan vastaavaa. Oli erityisen arvokasta vaihtaa ajatuksia kokeneempien kanssa haastattelujen jälkeen ja pohtia osaamistaustan lisäksi kulttuurillista fittiä työyhteisöömme. Kokemus lisäsi ennestään motivaatiotani tehdä töitä työyhteisömme eteen sekä uskoa itseeni ja tulevaisuuteen.

Meillä opiskelijoilla on paljon annettavaa jo opintojen aikana, kunhan saamme mahdollisuuden näyttää osaamisemme. Aallossa halu saada kokemusta, kantaa vastuuta ja osallistua myös vaativiin tehtäviin näkyy vapaaehtoiskulttuurissa: tekijöitä riittää, ja samalla karttuvat taidot mm. projektinhallinnasta budjetointiin, priorisointiin ja selkeään viestintään.

Vaikka vapaaehtoistoiminta tarjoaa arvokkaita kokemuksia, se ei kuitenkaan korvaa mahdollisuutta päästä kartuttamaan oman alan työkokemusta. Siihen tarvitaan työnantajia, jotka ovat valmiita antamaan opiskelijoille ensimmäisiä mahdollisuuksia.

Ilman junioreita ei ole senioreita. Jokainen kokenut ammattilainen on joskus ollut uransa alussa. Emme voi odottaa nuorilta työkokemusta, jos emme samalla tarjoa mahdollisuuksia sen hankkimiseen."