Opiskelija Albert Rehnberg päätyi unelmaohjelmaansa vahingossa

Tiesin jo varhain, että haluan insinööriksi, ja sitten löysin minulle täydellisen kandidaattiohjelman; Energia- ja ympäristötekniikan vuonna 2016. Pariisin sopimuksesta oli kulunut silloin vuosi, joten aihe oli erittäin ajankohtainen.

En vieläkään tiedä mitä haluan olla isona ja olen jo kerran vaihtanut maisteria. Valitsin EIT InnoEnergyn Energy Storage -kaksoistutkintomaisterin samalla tavalla kuin kandiohjelmani, eli koska se kuulosti mielenkiintoisimmalta. Luulen, että usko, sattuma ja aikaisemmat käänteet toivat minut nykyiseen ohjelmaani, joka sopii minulle todella niin ihmisenä kuin akateemisestikin!

Kansainvälistyminen on ehkä siistein asia ohjelmassani, sillä olen aina haaveillut kansainvälisestä urasta, mutta arvostan eniten ohjelmassani saman henkisiä opiskelijoita, joista on tullut kuin perheeni. Myös varsinkin uusiutuvaa energiaa opiskellessa tuntuu, että olemme tässä kaikki yhdessä, sillä juuri meidän pitäisi keksiä loistavia kestäviä ratkaisuja maailmalle. Meillä on sellainen tiimihenki ohjelmassani ja nautin siitä.

Minusta on kiehtovaa, että kanssani opiskelevat ihmiset ovat kaikki tehneet kandidaatintutkintonsa aivan eri paikoissa ympäri maailmaa, ja silti he ovat jotenkin päätyneet tänne, minun kanssani. Näihin ihmisiin tutustuminen on opettanut minulle tähän mennessä eniten. Kaksoistutkinto-ohjelma tarkoittaa kahden uuden yliopiston näkemistä ja asumista kahdessa uudessa maassa, joten on todella mielenkiintoista, kun tavallisesti itsestäänselvyytenä pidetyt hyvin perustavanlaatuiset arjen asiat muuttuvat täysin uudeksi ja tuntemattomaksi. On erittäin mielenkiintoista ymmärtää, mitä sinulta vaaditaan ja kuinka sinut ymmärretään. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että Aallossa kokeissa ja projekteissa lopulta "pärjää helposti", koska kaikilla kursseilla on tavallaan samanlaiset vaatimukset, mutta ulkomailla kaikki on koko ajan uutta.

Toistaiseksi olen nauttinut eniten Engineering Project Management -kurssista. Se on kurssi, jossa harjoitellaaninsinöörin ydinajattelua. Useimmat käsitellyt aiheet ovat päivittäisiä asioita, kuten ruokaostoksilla käymistä tai matkan suunnittelua ystävien kanssa, mutta on paljon sen tutkimista, kuinka nämä asiat voi ajatella uudella tavalla ja kuinka suunnitella kaikki etukäteen saadaksesi halvimman/nopeimman/kätevimmän tuloksen. Kurssi on myös täynnä "aha-hetkiä", koska useimmat asiat ovat hyvin loogisia ja järkeviä, mutta sinun täytyy nähdä ne asiat kerran, jotta voit lisätä ne "ajattelun ohjelmistoon".

Arvostan enemmän pohjoismaista suoraviivaisuutta ja organisoitua lähestymistapaa, sillä eteläeurooppalainen tyyli on melko erilainen. Lissabonin yhteistyökumppaniyliopistosta Instituto Tecnico Superiorista odotin itse asiassa rennompaa opiskelua, koska Suomi ja Pohjoismaat tunnetaan korkeakoulututkinnoistaan, mutta loppujen lopuksi en ollut kovin yllättynyt huomatessani, että muuallakin tehdään kovaa tutkimusta, ja minun on todella täytynyt keskittyä saadakseni työni tehtyä, mikä on tavallaan myös kiehtovaa. Kun pidät nenäsi kirjoissa, useimmat yliopistot näyttävät kaikki melko samanlaisilta.

Aloitan normaalipäiväni heräämällä yhteisasunnossani aina aurinkoiseen säähän noin klo 8 ja syön nopean aamupalan ennen kuin kävelen mäkeä ylös yliopistoon. 1,5 tunnin taloustieteen, energian tai projektinhallinnan luentojen välissä käydään kahvitaukoilla ulkokahvilassa, ja näiden aikana käydään kiehtovia keskusteluja luokkatovereideni kanssa koulusta, mielenkiintoisesta energiatekniikasta, liikeideoista tai vain siitä, missä pyöräillään seuraavalla pyöräretkellä. Kahvitaukojen ja luentojen jälkeen loput päivät vietetään yleensä jossakin yliopiston työhuoneesta, jossa kurssiprojektien kanssa työskennellään auringonlaskuun asti. Iltaisin vain harvoin joutuu syömään illallista itse, koska paikalliset hinnat sallivat ulkona syömisen melko usein. Kuntosalin tai muun ulkoliikunnan jälkeen päivä on päättynyt, ja on aika päättää päivä Netflixin tai kotitehtävien parissa ennen nukkumaanmenoa noin klo 12.

Nykyisessä yliopistossani ei valitettavasti ole pandemian vuoksi juurikaan opiskelijatoimintaa, mutta kaksoistutkintoni kattojärjestö EIT InnoEnergy isännöi kaikenlaisia ​​tapahtumia. Teimme viikon matkan Milanoon lokakuussa osallistuaksemme Enlit-näyttelyyn, jossa oli edustettuna useita energiasiirtymäyrityksiä. Verkostoituminen, liikeideoiden kehittäminen ja ajatusten vaihto teki siitä viikosta hyvällä tavalla uuvuttavan.

Osallistun myös "Battle of green talent" -kilpailuun, joka on startup-yritysten välinen verkkokilpailu. Opiskelijat luovat startuppeja alustalle, jolla on oma liiketoimintakonseptinsa ja -tuotteensa, ja sitten alustalla on ”sijoittajien” roolissa pelaajia, jotka arvostelevat näitä ideoita useiden kriteerien perusteella. Taistelu jatkuu ja tiivistyy huhtikuussa, kun finalistit lentävät Tukholmaan pitämään yrityksensä intensiivisen tosielämän pitchauksen todelliselle yleisölle ennen kuin voittaja paljastuu.

Pelaan myös Tecnicon ylioppilaskunnan käsipallojoukkueessa, mikä on mukavaa. Pelaamme liigassa muita Lissabonin yliopistoja vastaan. Taso on melko korkea, mutta sanoisin, että pärjään ihan hyvin!

Lisäksi EIT tarjoaa myös yrittäjyyskoulutuksen, jossa tehtävänä on luoda start-up vuoden aikana. Se on erittäin jännittävää, koska minulla on kolme saman henkistä ihmistä ryhmässäni; yksi portugalilainen, yksi Dubaista ja yksi italialainen, ja meillä on yhdessä hauska "sandbox" -kokemus, kun yritämme rakentaa yritystä, jolla olisi potentiaalia menestyä maailmalla, kaikki tämä ihan tyhjästä!

En vieläkään tiedä, mikä minusta tulee isona, enkä usko, että koskaan täysin tiedän, mutta olen varma siitä, että en koskaan halua lopettaa oppimista! Näen jo opiskelevani muita asioita kuin mitä opiskelen juuri nyt, mikä saattaa olla hyvä asia tulevaisuuden työmarkkinoilla, joissa uudelleenkoulutus on väistämätöntä. Juuri nyt haluan ratkaista akkuteollisuuden uusiutuvan teollisuuden ongelmia, mutta olisi mahtavaa keksiä jossain vaiheessa omia innovaatioita ja tavata monia inspiroivia ihmisiä.

Minulla taitaa olla paljon neuvoja opintonsa aloittaville, koska olen itse ottanut niin monta väärää askelta ja käännettä matkani varrella haha! Mielestäni on tärkeää pitää hauskaa riippumatta siitä, mitä teet. Sanoisin myös, että on tärkeää tunnustaa itsellesi, että voit työskennellä vain niiden resurssien kanssa, jotka tuot pöytään itse. Jotkut saattavat pystyä rakentamaan hienon veneen vain pelkillä Legoilla, mutta sinä et voi, mutta voit silti rakentaa auton sen sijaan. Työskentele vain sen kanssa, mitä sinulla on käsissäsi, sitä insinöörit tekevät.

Olen vaihtanut maisteriani jo kaksi kertaa ja tällä hetkellä opiskelen jotain aivan muuta kuin mitä ajattelin vielä silloinkin kuin kandidaattitutkintoa kirjoittaessani, joten älä stressaa siitä, että päätökset tehdään viime hetkellä. Sanoisin asian näin: Et ehkä tiedä, miten pääset unelmatyöhösi 10 vuoden kuluttua, mutta saatat nähdä, mihin voit sijoittaa seuraavan askeleesi. Keskity sitten siihen askeleen ja vasta sitten seuraavaan.

Olen pitkään pyrkinyt olemaan rehellisempi itselleni (ei helpoin asia, vannon sen), joten asioista, joista pidän, olen tunnistanut, että pidän, ja asioista, joista en pidä, olen luopunut. Kun pidät sen asenteen, osallistut mielenkiintoisiin tapahtumiin, keskustelet ihmisten kanssa, joille haluat puhua ja teet asioita, jotka ovat sinulle hauskoja, saatat jonain päivänä lähettää lonkalta heitetyn hakemuksen unelmiesi maisteriohjelmaan edes ajattelematta sitä (kuten minä tein), ja vain siksi, että sinusta tuntui siltä, että "tätä voisin tehdä”.

Muista ottaa rennosti myös pandemian aikana! Otin opiskeluaikanani enemmän tai vähemmän kaksi välivuotta, koska opiskelu maistui pahvilta ("smaka trä" – Finlandssvenskt utrryck) ja mielestäni nuo vuodet opettivat minulle paljon itsestäni. Kun palasin opiskelemaan, sain uutta motivaatiota, uusia oivalluksia ja muita kokemuksia, jotka tekivät opiskelusta lopulta paljon hauskempaa, mutta myös kohdistetumpaa asioihin, joita todella halusin opiskella, joten mieti sitä!