ARTTU! Taideteollisen korkeakoulun designlehti
Arttu 5/1987Keskusteleva, avarakatseinen, inspiroiva.
Arttu – tai pikemminkin ARTTU!, oli Taideteollisen korkeakoulun (TaiK) ikioma nuoren muotoilun aikakauslehti. Artun juuret olivat Taideteollisen korkeakoulun ylioppilaskunnan samannimisessä lehdessä, jonka julkaisu alkoi jo vuonna 1962. Napakan nimensä se oli saanut suomalaisen taideteollisuuden keskeiseltä oppi-isältä, Taideteollisuuskeskuskoulun entiseltä taiteelliselta johtajalta Arttu Brummerilta (1891–1951). Vanhan nimen omaksumista perusteltiin sen mukanaan tuomilla kansainvälisillä mielleyhtymillä sanaan ”art” ja samalla se sitoi julkaisun osaksi suomalaisen taideteollisuuden ja TaiKin edeltäjien historiaa.
ARTTU! aloitti ilmestymisensä vuonna 1987, ja siitä muodostui korkeakoululle nopeasti tärkeä ulkoisen viestinnän kanava. Numerossa 5/1987 Artun uutta luonnetta kuvailtiin seuraavasti: ”Arttu on Taideteollisen korkeakoulun julkaisema designlehti. Keskusteleva, avarakatseinen, inspiroiva. Kokeileva ja graafisesti korkeatasoinen. OpetusväIine: lehden visuaalinen asu ja painotekninen toteutus tehdään lehtori Pekka Loirin ja Juho Hämäläisen johdolla graafisen suunnittelun harjoitustyönä. Kuvajournalismia kehitetään yhdessä valokuvataiteen laitoksen kanssa. Kaikki opettajat ja henkilökunta on haastettu mukaan kirjoittajiksi, kuvittajiksi, ideoijiksi.”
1980-luvun lopun ja 1990-luvun alun lehtien ulkoasua
Arttu ilmestyi pitkään 1990-luvun lopulle saakka ’tiedotuslehti’ -nimikkeen kera. Tästä huolimatta lehdestä muodostui nopeasti sen aloittamisen jälkeen monipuolinen sekä korkeakoulun toimintaa esittelevä että taideteollisuuden kenttää seuraava ja kommentoiva julkaisu, designlehti. Uuden suunnan takana vaikutti keskeisesti korkeakoulun rehtori Yrjö Sotamaa, joka toimi Artun vastaavana päätoimittajana vuodesta 1987 rehtorinkautensa loppuun vuoteen 2008 saakka.
Sotamaa oli opiskelija-aikanaan päätoimittanut ylioppilaskunnan lehteä ja näki Artun mahdollisuutena tuoda korkeakoulun ääntä aktiivisemmin esiin. Vuosituhannen vaihtuessa lehden sloganiksi olikin vakiintunut monipuolista sisältöä osuvammin kuvaava ”nuoren muotoilun aikakauslehti”. Tiedotusluontoisemmat jutut pysyivät kuitenkin aina olennaisena osana lehden sisältöä. Artun memo-ajankohtaispalstan ja muiden lyhyiden juttujen kautta lukija sai tietoa esimerkiksi näyttelyistä, konferensseista, alan palkinnoista, kirjajulkaisuista sekä väitöksistä.
Arttu ilmestyi suurimman osan ajasta tiettyyn aihepiiriin keskittyvinä teemanumeroina. Usein lehti keskittyi johonkin taideteollisuuden alaan, kuten huonekalusuunnitteluun tai elokuvaan, toisinaan taas esimerkiksi taiteen tutkimuksen luonteeseen, kuvaan tai johonkin merkittävään konferenssiin. Teemanumerot toivat mukanaan myös vierailevia päätoimittajia, jotka saattoivat olla esimerkiksi korkeakoulun opettajia tai muita teeman kentällä vaikuttaneita tekijöitä.
Oppilaitoksen linja näkyi muun muassa lehden pääkirjoituksissa sekä juttujen painopisteissä. Arttu seurasi aikaansa ja oli myös aallonharjalla: lehden sivuilla käytiin 1980- ja 1990-luvuilla aktiivista keskustelua muun muassa koneavusteisesta suunnittelusta, uusista medioista, Arabianrannan alueen kehittämisestä design- ja tietokaupunginosaprojekteineen, korkeakoulun kärkitavoitteesta kansainvälistymisestä sekä monista muista teemoista. Kansainvälistä lukijakuntaa varten Arttu julkaisi myös englanninkielisiä artikkeleita, ja säännöllisin väliajoin numerot ilmestyivät kokonaan englanninkielisinäkin. Uudella vuosituhannella paljon palstatilaa sai etenkin uuden innovaatioyliopiston syntyprosessi, jonka ideoinnissa TaiKin rehtori oli keskeisessä roolissa.
Artun tärkein tehtävä oli kuitenkin TaiKin ja sen opiskelijoiden työn esiintuominen, olivathan nuori muotoilu ja korkeakoulun opiskelijat koko lehden olemuksen keskiössä. Korkeakoulu julkaisi aina vuosittain uusia valmistuvia opiskelijoita ja heidän lopputöitään esitelleen numeron, Lopputyö-Artun. Numerossa esiteltiin aina monipuolinen ja valikoitu kattaus ansioituneita töitä korkeakoulun eri laitoksilta. Numeroihin valittujen töiden tekijät saivat mahdollisuuden kertoa projektiensa inspiraatiosta, työn käytännön toteutuksesta sekä tulevista suunnitelmistaan. Artun sivuille pääsy toi opiskelijan kädenjäljen näkyviin Suomen taideteollisuuden kenttää seuraavalle monituhatpäiselle lukijakunnalle. Lopputyönumerossa alettiin myöhemmin 2000-luvulla esittelemään laajemmin aina kunkin vuoden Masters of Arts -festivaalin sisältöä konseptin lanseerauksen jälkeen.
Itse lehden näkyväksi teki sen sijaan jokaisessa numerossa muuttunut ulkoasu. Artun taitto syntyi valtaosan sen ilmestymishistorian ajasta graafisen suunnittelun opiskelijoiden ryhmä- tai parityönä osana korkeakoulun opetusta. Opiskelijat saivat taiton suhteen pitkälti vapaat kädet, jonka myötä jälki olikin usein sangen kokeilevaa. Taitosta voikin havaita yleisiä ajan trendejä; 1990-luvun irroittelevampi ote väistyi 2000-luvulla astetta hillitymmän taiton tieltä.
Ajoittain ulkoasun teossa oli mukana myös jo ammattimaisia graafisia suunnittelijoita, mutta opiskelijalähtöinen työskentelytapa havaittiin toimivimmaksi. Graafisen suunnittelun opiskelijoiden lisäksi ulkoasuun vaikuttivat myös valokuvataiteen opiskelijat kuvillaan. Opiskelijoiden kädenjälkeä arvostettiin myös korkeakoulun ulkopuolella: Arttu menestyi vuosien saatossa hyvin muun muassa Postin asiakaslehtikilpailussa.
Arttujen kansitaidetta 1990- ja 2000-luvuilta
1987 uudelleen henkiin herätetyn Artun taival päättyi innovaatioyliopiston synnyn jälkeen vuonna 2011. Uudessa Aalto-yliopistossa päätettiin muodostaa yksi yhteinen sidosryhmälehti TaiKin Artun, Kauppakorkeakoulun Avistan ja Teknillisen korkeakoulun Polyteekin jatkajaksi.
Arttujen selailu on oiva tapa lähteä aikamatkalle suomalaisen muotoilun lähihistoriaan, sen trendeihin ja ilmiöihin. Lehtien parissa on mahdollisuus tutustua etenkin niihin osiin alaa, mitkä eivät aina kaikista helpoiten tavoita suurta yleisöä tai ovat jo jääneet osittain unohduksiin: opiskelijatöihin, kulloinkin nousussa olleisiin nuoriin suunnittelijoihin ja taideteollisuuden kentällä käytyyn sisäiseen keskusteluun. Vuosien 1987–2011 ARTTU! -lehtiin voit tutustua Aalto Repo-palvelussa.
Teksti: Roope Pölhö
Lähteet:
Arttu-lehdet 1987-2011
Haikarainen, Paula. Arttu 1/2011, "Arttu on lehtimaailman outolintu".
