Yki Nummen arkisto
Yki Nummen arkistokokoelma Aalto-yliopiston arkistossa koostuu biographicasta ja kirjeenvaihdosta sekä väriä ja väritystä, valaistusta ja valaisimia, muoviesineitä ja kirjakuvitusta käsittelevistä toiminta-asiakirjoista. Lisäksi kokoelmaan kuuluu luentoja ja esitelmiä muodosta ja sisustuksesta, opiskeluaikaisia töitä, luonnoksia, tapettimalleja ja lehtiartikkeleita. Laajuudeltaan kokoelma on 13 yksikköä, ja se on vapaasti käytettävissä tekijänoikeudet huomioiden. Digitaalisessa muodossa tarkastelevana on joitakin valaisin- ja kirjankansiluonnoksia.
Taiteilija Yki Nummi
Yrjö Kalevi Yrjönpoika Nummi syntyi 31.10.1925 Hunan maakunnassa Kiinassa suomalaiseen lähetyssaarnaajaperheeseen. Paremmin tunnettu lempinimi ”Yki” otettiin käyttöön varhain, tarkoituksena erottaa kaksi Yrjöä – isä ja poika – toisistaan. Vanhemmat olivat toivoneet esikoisesta tyttöä ja nimeä olikin kaavailtu sen mukaisesti. Ykin perspektiivistä kirjoitetussa leikkisässä kirjeessä isä Yrjö kirjoittaa: ”Ihan vain piloillaan isä aina, kun joku huomautti, että entäpä jos se onkin poika, sanoi, että sitten sen nimi on ilman muuta ”Yrjö Yrjönpoika”. Ja kun sitten olinkin poika, niin isä tuumi, että mikä päätettiin se päätettiin. Suomeen perhe muutti varhain, eikä Yki koskaan taitanut kiinan kieltä. Idän vaikutus näkyi kuitenkin myöhemmin taiteilijan omassa sisustuksessa ja osin myös työn jäljessä. Ensimmäiset eväät taiteelliseen elämään Yki sai lapsuudenkodissa. Äiti Ida oli taitava pianisti ja isä Yrjö innokas piirtäjä. Myöhemmin syntyneet veljet Lassi ja Seppo varttuivat itsekin arvostetuiksi taitelijoiksi – Lassi kirjallisuuden ja Seppo säveltaiteen saralla.
Sodan paukkeen Yki Nummi kuuli jo syntyessään Kiinassa, jossa keisarivallan jälkeen muodostuneen tyhjiön oli täyttänyt kilpailevien sotaherrojen yhteenotot. Seuraavan kerran taistelun äänet kantautuivat jatkosodassa. 29.04.1944 päivätyssä kirjeessä äidilleen Yki kirjoittaa: ”Kaikki hyvin. Oli juuri pieni hälytys – joku ryssän lentäjä, joka haluaa päästä hengestään. Voikaa hyvin.” Korttiin on piirretty kuusikkoinen maisemakuva.
Muotoilualalle sattuman kautta
Palveluksen jälkeen Yki suuntasi opiskelemaan matematiikkaa ja fysiikkaa, mutta muutti mielensä ja päätyi Taideteolliseen oppilaitokseen suorittamaan koristemaalarin tutkintoa. Valmistuttuaan hän sai heti töitä valaisinsuunnittelijana Stockmann-Ornon tehtaalta. Vuonna 1955 antamassaan haastattelussa Nummi toteaa päätyneensä muotoilualalle sattuman kautta:
”Se tapahtui oikeastaan erehdyksessä. Olin juuri lopettamassa opintojani Ateneumin koristemaalausluokalla aikomuksenani ryhtyä taidemaalariksi. Silloin arkkitehti Arttu Brummer tuli ja vei minut Stockmannin tavarataloon ja sille tielle olen jäänyt ja tyytyväinen ollut.”
Ornon palveluksessa Yki Nummi toimi vuosina 1950–1975, jonka aikana hän suunnitteli muun muassa ikoniset Modern art ja Lokki -valaisimet. Samaan aikaan Ornolla työskenteli myös muita ajan merkittäviä muotoilijoita, kuten Lisa Johansson-Pape sekä Svea Winkler.
Yki NummiRuusuisesta aamusta syvän purppuraiseen iltaan asti väri ohjaa elämäänne.
Väri, valo ja muoto
YkiNummi käsitti sodanjälkeisen ajan olevan otollinen taideteollisuuden kehittymiselle. Jälleenrakennus ja väestönkasvu kasvattivat kysyntää ja kiihtyvä kaupallistuminen ja kaupungistuminen vauhdittivat markkinoita. Raskaista sotavuosista toipuva Suomi janosi nopeasti valmistettavia, yksinkertaisia ja halpoja tuotteita. Nummi oli tämän murroksen eturintamalla modernismin puolestapuhuja, jonka mukaan designin lopullinen päämäärä oli: ”esteettisesti, teknillisesti ja kaupallisesti terve tuote”. Hintaa lisäävä ja hyötysuhdetta alentava koristeellisuus väistyi pelkistettyjen muotojen, kuten pallojen, kartioiden ja lieriöiden, tieltä.
Materiaaleista Nummi suosi markkinoiden uutuutta: akryylimuovia, joka osoittautui hyvien valonjohto-ominaisuuksiensa ja muotoiltavuutensa vuoksi olemaan omiaan ruokkimaan taitelijan intohimoa väreihin sekä niiden valon ja muodon välisiin suhteisiin. Eriäville tahoille suunnatuissa artikkeleissaan ja luennoissaan, Nummi eritteli värien ominaisuuksia ja käyttökelpoisuutta käyttäen, tieteellisestä pohjasävystä huolimatta, paikoitellen lennokkaitakin ilmauksia, kuten: ”hienostunut väriaisti ei kaipaa tuollaisia brutaaleja väriorgioita”. Yki Nummen väriaisti on ollut vastuussa useiden suomalaisten tunnettujen rakennusten ja asuinalueiden värityksistä. Tikkurilan väriasiantuntijana toimiessaan hän opasti suomalaisia kotien värimaailman luomisessa ja oli mukana suunnittelemassa Jokeri-värikarttaa. 1960-luvulla restauroinnin yhteydessä, Helsingin Tuomiokirkko maalattiin taitelijan esityksen mukaisesti vaalean sinisenharmaaseen sävyyn.
Yki Nummelle värit eivät olleet vain värejä vaan ne vaikuttivat elämään kokonaisvaltaisesti: ”Ruusuisesta aamusta syvän purppuraiseen iltaan asti väri ohjaa elämäänne. Se vaikuttaa ruokahaluunne, terveyteenne, mielialaanne, tapoihinne ja moraaliinne. Se viehättää, on vastenmielinen, se houkuttelee teidät ostamaan, se pelästyttää teidät pois. Se leviää kaikkialle, se on kaikkialla ja ei ole mitään, ei kerrassaan mitään, mitä voitte tehdä välttääksenne sen kiihkeän syleilyn. Sen tähden teidän olisi parasta sopia sen kanssa ja käyttää sitä omiin tarkoituksiinne.”
Digitoitu arkistokokoelma
Aalto-yliopiston arkisto on digitoinut lähes sata valikoitua piirustusta, luonnosta ja kuvitustyötä Yki Nummen laajasta arkistokokoelmasta. Digitoituihin aineistoihin voi tutustua arkiston Finna-palvelussa aaltoarkisto.finna.fi.
Kirjankansien kuvittaja
Valaisimien lisäksi taiteilijan kynästä syntyivät niin soutuveneen, sähkögrillin kuin radiovastaanottimenkin suunnitelmat. Kuusjärven kirkkoon Nummi luonnosteli 60-luvulla kolme ehdotusta kastemaljasta. Yki Nummen vähemmän tunnettuihin ansioihin kuuluvat myös lukuisten kirjankansien kuvittaminen. Hänen taidettaan on nähtävissä erityisesti veljensä Lassi Nummen runokirjoissa, mutta jo opiskeluaikanaan hän suunnitteli kansitaidetta myös muihin teoksiin, kuten Aino Kallaksen Virvatuliin.
Suomi-kuvaa luomassa
Yki Nummen muotoilu niitti varhain kansainvälistä mainetta ja hän osallistui uransa aikana useisiin merkittäviin taideteollisuusnäyttelyihin. Vuosina 1954 ja 1957 Milanon triennaaleissa Nummen työ sai tunnustusta kultamitalein. Myönteistä Suomi-kuvaa Yki Nummi vei erityisesti Japaniin, jossa suomalainen muotoilu nousi korkeaan arvostukseen. Ponnahduslautana hyville suhteille toimi Tokiossa järjestettävä vuoden 1960 yleismaailmallinen muotoilukonferenssi, jonne Yki Nummi oli kutsuttu puhumaan. Taiteilija itse liitti suomalaisen designin menestyksen olevan jossain määrin sidoksissa kulttuurisiin tekijöihin. Hänen mukaansa suomalaiselle kulttuurille ominainen rehellisyys välittyi esineiden turhasta riisutuista muodoista. Tätä mutkatonta rehellisyyttä Nummi myös pilke silmäkulmassa vaali. Eräässä Japanin Osakassa pitämässään puheessaan taiteilija kiertelemättä totesi, että ei valitettavasti kykene vastaamaan hänelle ennakkoon esitettyihin kysymyksiin, koska rehellisenä miehenä hänen on tunnustettava, ettei tiedä aiheesta mitään.
Yki Nummen loppuelämää väritti sairaus, jonka vuoksi hän vetäytyi työelämästä alle kuusikymmentävuotiaana ja kuoli yksitoista vuotta myöhemmin vuonna 1984. Taiteen tekoa hän ei kuitenkaan koskaan kokonaan lopettanut vaan jatkoi eläkevuosinaan esimerkiksi kirjojen kuvittamista. Nummen vaikutus suomalaiseen muotoiluun on kiistaton, mutta hänen kulttuurihistoriallinen perintönsä kenties sitäkin laajempi. Yki Nummi edisti modernismin ajatusten leviämistä niin Suomessa kuin maailmalla ja oli kansainvälisellä näkyvyydellään nostamassa sodasta toipuvan maan kansallista itsetuntoa. Taiteilijan muotokieli on säilyttänyt ajattomuutensa ja esimerkiksi Lokki-valaisinta valmistetaan edelleen.
Teksti: Laura Kalliokuusi
- Julkaistu:
- Päivitetty: