Uudelleen ohjelmoitua taidekasvatusta

”Kun ajattelemme taidekasvatusta, meille tulee usein mieleen piirtämisen ja maalaamisen oppiminen. Mutta nykypäivän taidekasvatuksessa on kyse myös luovasti ajattelevien suunnittelijoiden ja koodarien kasvattamisesta. Tällaisia osaajia tarvitaan digitaalisessa maailmassamme yhä enemmän”, sanoo Mira Kallio-Tavin, Aalto-yliopiston taideperustaisen tutkimuksen ja pedagogiikan professori. 

"Usein ajattelemme, että kaikki nykypäivän lapset kasvavat ’diginatiiveiksi’, jotka ottavat helposti haltuun uusia teknologioita. Tällainen ajattelutapa saattaa kuitenkin helposti johtaa harhaan, sillä todellisuudessa lapsille täytyy opettaa monenlaisia taitoja teknologisten valintojen hallintaan”, hän toteaa.  

Taiteen lähtökohdista

Käsityökoulu Robotti on hyvä esimerkki turvallisesta ja luovasta ympäristöstä, jossa lapset voivat opetella näitä taitoja. Tämän opetussuunnitelman ulkopuolisen koulun perustivat vuonna 2012 Aalto-yliopiston alumnit Roi Ruuskanen ja Tomi Dufva. Koulu noudattaa lukukausipohjaista opetussuunnitelmaa, joka on osa pitkän aikavälin pedagogista ohjelmaa ja jonka tavoitteet perustuvat kolmeen ydintoimintaan: elektroniikan rakentamiseen, ohjelmointiin ja työskentelyyn uusien digitaalisten tekniikoiden kanssa. 

”Ohjelmointi- ja tiedekouluja on tällä hetkellä jo paljon – mikä on aivan mahtavaa. Käsityökoulu Robotti erottuu joukosta siten, että se lähestyy asioita taiteen lähtökohdista”, Ruuskanen sanoo. ”Kaikki opettajamme ovat taideopettajia koulutukseltaan tai he ovat mediataiteilijoita.” 

Koulu toimii Lasten kulttuurikeskus Aurorassa, joka on Espoossa sijaitseva, kaikille avoin taide- ja teatteritila. Täällä järjestettävän iltapäiväopetuksen lisäksi Käsityökoulu Robotti järjestää jatkuvaa opetusta sekä Helsingissä että Turussa. Suurin osa koulun oppilaista on 7–12-vuotiaita, mutta opetusryhmiä on myös teini-ikäisille. 

Mielten kohtaaminen 

Ruuskanen ja Dufva tapasivat opiskellessaan taidetta Aalto-yliopistossa, missä Dufva edelleen toimii taidekasvatuksen lehtorina. Hänen väitöskirjansa valmistui vuonna 2018.  

”Minä olen enemmän tuottajatyyppiä, ja Tomi on enemmän taiteilijatyyppiä”, Ruuskanen toteaa. ”Joitakin vuosia sitten pidimme täällä festivaalien ja tapahtumien yhteydessä pari työpajaa. Niissä mietimme muiden asiasta kiinnostuneiden taidekasvattajien kanssa, mitä voisimme kehittää yhdessä. Yksi asia johti toiseen ja päädyimme luomaan Käsityökoulu Robotin.” 

Ruuskanen on itse saanut paljon vaikutteita maker-kulttuurista. Maker-kulttuurissa on kyse itse tekemisestä elektroniikan ja laitteistojen maailmassa, ja sen kautta on syntynyt muun muassa laserleikkauksen ja 3D-tulostamisen kaltaisia innovaatioita. 

”Elektroniikkaa rakentaessamme pyrimme käyttämään mahdollisimman paljon oikeita komponentteja valmiiden pakettien sijaan. Niinpä opetamme lapsille esimerkiksi juottamista. Lisäksi käytämme mieluiten mahdollisimman paljon avoimen lähdekoodin ohjelmistoja.” 

Muovaamista ja rikkomista

Käsityökoulu Robotissa on innostuttu ’circuit bending’ -konseptista. Elektronisia laitteita voidaan valmistaa tai muokata matalajännitteisistä leluista tai instrumenteista komponentteja poistamalla ja lisäämällä.  

”Teemme aika paljon bendausta”, Ruuskanen kertoo. ”Luova väärinkäyttö ja asioiden tekeminen ’väärin’ johtavat kiinnostaviin lopputulemiin. Lopputulos voi olla esteettisesti miellyttävä, mutta tärkeintä on silti luova prosessi.”

Oppilaat ovat luoneet esimerkiksi videoveistoksia, soitettavia syntetisaattoripiirustuksia sekä ohjelmoituja interaktiivisia omakuvia käyttämällä projection mapping -tekniikkaa.

”Lisäksi järjestämme lukukausien lopussa näyttelyitä, joissa oppilaat voivat esitellä töitään. Tämä on yksi niistä asioista, joita ammennamme taiteen maailmasta”, Ruuskanen toteaa.

Lue lisää:
Käsityökoulu Robotin verkkosivut