Professori Kari Juusonen: “Animaatiossa kaikki on mahdollista”

Mikä professuurissasi on keskeistä?

“Animaatio tarkoittaa jonkin elollistamista, ja se on tärkeintä. Se, mitä välineitä tai tekniikoita siinä käytetään, on toissijaista. Aallossa voi tehdä kaikkea nukkeanimaatiosta tietokoneanimaatioon ja niiden hybrideihin.

Oma taustani on nukkeanimaatiossa. Siinä jokainen kuva rakennetaan ja kuvataan erikseen, jotta saadaan tarina kerrottua. Tekoälyavusteisessa tekemisessä taas voidaan pyytää tekoälyä tuottamaan kokonainen tapahtumasarja.

Digitaalinen AV-tuotanto on nykyään vakiintunutta toimintaa eli kaikenlaista tietokoneavusteista kuvan tekemistä. Sen vastapainoksi tuntuu syntyvän yhä enemmän kiinnostusta analogiseen tekemiseen. Tavallaan palataan juurille.”

Miten päädyit animaation pariin, ja mikä alassa edelleen kiinnostaa?

“Aloitin animaatioiden tekemisen vuonna 1994 käytyäni elokuvakoulua. Olin nähnyt niin vaikuttavia animaatioita, että kiinnostuin alasta ja halusin kokeilla sitä itsekin.

Tein opinnäytetyönäni nukkeanimaatioelokuvan. Siinä viehätti totaalinen kontrolli: kaikki työvaiheet olivat omissa käsissäni, ja kaikkea pystyi muuttamaan. Olin kiinnostunut lavastamisesta ja maailmojen luomisesta, ja siinä riitti haasteita.

Vaikka kaikkeen voi vaikuttaa itse, tuntui silti, ettei lopputulos ollut koskaan täysin sellainen kuin halusin. Juuri siinä haastavuudessa animaation kiinnostavuus piilee – siinä ei oikeastaan ole tekosyitä sille, miksi ei voisi tehdä mitä haluaa.

Animaatiolla voi saavuttaa lähes mitä vain. Periaatteessa sille ei ole rajoja, vaikka käytännössä vastaan tulee tietenkin erilaisia haasteita. Siksi animaatio on vapaampi kenttä kuin elokuva. Sekä sisältöön että muotoon voi tehdä samalla teoksella suuriakin asioita, joskus vähälläkin panostuksella. Taiteessa erityisesti kokeellisuus kiinnostaa.”

Miten näet animaation roolin ja merkityksen nykykulttuurissa?

“Animaatio limittyy nykyään yhä enemmän näyttelijäelokuvien kanssa. Kun rajat hämärtyvät, animaatiolla on kiistaton paikka todellisuuden jatkajana ja vaihtoehtoisena tapana nähdä maailmaa taiteellisessa kontekstissa.

Animaatioelokuvat ovat käsittämättömän hienoja, ja myös pelit ovat valtava väline viihteen, tarinankerronnan ja maailmojen luomisen näkökulmasta. Ei animaation merkitys ainakaan vähenemässä ole.”

Mikä sinua taiteilijana tai tekijänä kiinnostaa tällä hetkellä eniten?

“Minua kiinnostavat yhä enemmän animaatiolla kerrottavat tarinat ja tapahtumasarjat – niiden sisältö ja konseptit. Olen viime aikoina kirjoittanut enemmän animaatiota varten.

Omassa tekemisessäni korostuu yksinkertaisuus: mitä vähemmällä voi tehdä ja mitä enemmän jättää tilaa katsojan mielikuvitukselle, sitä parempi.

Tällä hetkellä minua kiinnostaa erityisesti ajatus siitä, miten päästä spektaakkelimaisesta ja rikkaasta maailmasta lähes päinvastaiseen – siihen, että animaation maailman voisi luoda vain muutamalla viivalla ja parilla värillä.

Spektaakkelit lainaavat muodoltaan ja sisällöltään paljon elokuvasta, mikä ei minua henkilökohtaisesti kiinnosta yhtä paljon. Jos kaupunki näyttää animaatiossa täysin oikealta, se voi olla hienoa ja jopa realismia vaikuttavampaa. Silti tapa, jolla niitä kuvataan, on usein hyvin lähellä suuren budjetin elokuvatuotantoa. Mietin enemmän sitä, millaisen muistijäljen teos jättää.”

Miltä animaation tulevaisuus näyttää – mikä rooli tekoälyllä on siinä?

“Animaation tulevaisuus on ennen kaikkea omaäänisissä ja persoonallisissa tekijöissä. On ajateltu, että tekoäly demokratisoi elokuvan ja animaation tekemisen, kun periaatteessa kuka tahansa voi tehdä niitä. Mutta jos kuka tahansa voisi tehdä tekoälyllä esimerkiksi scifi-elokuvan suuren budjetin elokuvien tyyliin, niin mitä sisältöä se oikeastaan tarjoaisi?

Mitä pidät tärkeimpänä oppina, jonka haluat välittää opiskelijoille?

“Näen tärkeänä, että jokainen löytäisi itselleen ominaisen tavan tehdä ja oman syynsä innostua tekemisestään.

Omaäänisyys on tärkeää: että oivaltaa, mitä itsellä on tarjottavana, ja löytää oman näkemyksensä sekä tapansa käsitellä itselleen tärkeitä aiheita. Innostus ja motivaatio ovat siinä isoja tekijöitä.”

Mikä inspiroi sinua työn ulkopuolella?

“Urheilu ja musiikki innostavat. Soitan rumpuja, ja olen soittanut myös kitaraa ja bassoa. Nykyään soitan rumpuja ilman tavoitteita ja opiskelen soittamista netin kautta omaan tahtiini. Liikunnassa harrastan erilaisia palloilulajeja ja juoksen.”