Talotekniikan kiertotalous: halukkuutta riittää, käytännöt puuttuvat

Valmiudet vaihtelevat rooleittain

Tutkimuksessa haastateltiin yhteensä 31 eri tehtävissä toimivaa ammattilaista 20 haastattelussa. Haastateltavien suhtautuminen kiertotalouteen on pääosin myönteistä. Tuotteiden uudelleenkäyttö on kuitenkin useimmilla toimijoilla vielä kokeiluasteella muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta.

Yleisintä on järjestelmien elinkaaren pidentäminen korjausrakentamisessa. Toimijat pitävät sitä tavanomaisena ja kustannustehokkaana korjausrakentamisena, eivätkä aina miellä sitä kiertotaloudeksi.

Tuotevalmistajien valmiudet ovat vahvimmat. Useat niistä kehittävät takaisinotto-, kunnostus- ja modernisointipalveluja ja ovat valmiita antamaan kunnostetuille tuotteille takuun uusien tuotteiden tapaan.

Tukkuliikkeillä on hyvät logistiset valmiudet ja kattava tuotetiedon hallinta, mutta niiltä puuttuu kyky tarkastaa ja kunnostaa laitteita. Suunnittelijoilla olisi osaamista laitteiden uudelleenkäyttöön, mutta suunnitteluohjelmistojen ja tuotetiedon puutteet hidastavat tätä. Samalla suunnittelijoiden työmäärä kasvaa.

Myös urakoitsijoille uudelleenkäyttö tuo lisätyötä ja saattaa olla ristiriidassa nykyisen ansaintamallin kanssa. Osa urakoitsijoiden tuloista syntyy uusien laitteiden myynnistä, ja normituntihinnat perustuvat uusien tuotteiden asentamiseen. Kiinteähintaisissa urakkakilpailuissa käytetyt tuotteet johtavat helposti tarjouksissa riskivarauksiin.

Vastuut, takuut ja riskit jarruttavat

Haastattelujen perusteella kiertotalouden suurin hidaste on vastuiden ja riskien epäselvyys. Käytetyn laitteen kohdalla ei aina ole selvää, kuka vastaa sen toimivuudesta, vioista tai vaatimustenmukaisuudesta.

Seuraavina esteinä olivat lakien ja standardien kankeus tai puutteellisuus sekä asenteet. Myös purettujen tuotteiden ja materiaalien varastointi on vielä ratkaisematta. 

Rakennusalan lineaarinen prosessi on hiottu tehokkaaksi, ja kaikille tutut sopimus- ja mallipohjat tekevät poikkeamisesta taloudellisen ja aikataulullisen riskin.

Sääntely on vahvin ajuri

Kiertotalouden vahvin ajuri on haastattelujen perusteella lainsäädäntö ja sääntely. Sääntely toimii siis sekä esteenä että ajurina. 

Velvoittavien vaatimusten puute hidastaa kehitystä, ja samalla velvoittavuus koetaan parhaaksi motivaattoriksi. Esimerkiksi EU:ssa on valmisteilla kiertotaloussäädös. Sen tarkoitus on vahvistaa kierrätysmateriaalien ja uudelleenkäytettävien tuotteiden markkinoita, lisätä niiden tarjontaa ja kysyntää sekä yhtenäistää ja yksinkertaistaa niihin liittyviä menettelytapoja.

Raportti esittää myös taloudellisia ohjauskeinoja. Näitä voisivat olla neitseellisen materiaalin hintarasitteen nostaminen, hiilen hinnoittelu EU-tasolla sekä julkiset tuet ja veronalennukset.

Yrityksillä on kiertotaloudelle omia liiketoiminnallisia ajureita. Yritys voi saada taloudellista hyötyä säästämällä tuotehankinnoissa, kiertotalous lisää brändin arvoa ja uudet liiketoimintamallit tuottavat kasvua.

Ratkaisut löytyvät arvoketjusta

Kiertotalousprosessi käynnistyy käytännössä kiinteistönomistajan tai tilaajan aloitteesta. Tilaaja asettaa tavoitteet, tilaa purkukartoituksen ja kirjaa vastuut sopimuksiin, mutta kiertotalousvaatimuksia esitetään tarjouspyynnöissä vielä vähän. Kiinteähintaisten urakoiden rinnalle haastateltavat ehdottivat laskutyömalleja ja palkkiomalleja, jotka kannustavat uudelleenkäyttöön.

Raportissa toistuu muutama ratkaisu. Kohteessa tehtävä modernisointi välttää suurimman osan logistiikan ja varastoinnin ongelmista, ja valmistaja voi myöntää takuun kunnostamilleen osille. Esimerkiksi ilmanvaihtokoneissa runko voidaan säilyttää, jolloin vain teknisesti vanhentuneet komponentit vaihdetaan. 

Digitaalisten materiaalipankkien odotetaan vähentävän välivarastoinnin tarvetta, ja EU:n digitaalisen tuotepassin odotetaan parantavan tuotetiedon saatavuutta.

Raportin mukaan toimintakulttuurissa ja osaamisessa on vielä puutteita. Ammattilaisten pitää entistä paremmin tunnistaa uudelleenkäytön mahdollisuudet ja pystyä viemään kiertotalous suunnitteluun, hankintoihin ja työmaille.

Uusia liiketoimintamalleja tarvitaan

Alalle kaivataan väliportaan toimijoita, jotka vastaanottavat, kunnostavat ja myyvät käytettyjä laitteita merkistä riippumatta. Haastateltavat vertasivat roolia käytettyjen autojen kauppaan. 

Tukkuliikkeet voisivat laajentaa rooliaan esimerkiksi kehittämällä käytetyille tuotteille omia merkintä- ja tunnistusjärjestelmiä. Lisäksi työmailta jää käyttämätöntä ylijäämämateriaalia, joka päätyy nykyään usein kierrätykseen tai romuksi, vaikka sen hyödyntämisessä nähdään merkittävää potentiaalia.

Omistamiseen perustuvien mallien rinnalle voi kehittää leasing-, vuokraus- ja käytön mukaan laskutettavia palveluita. Tuote pysyy valmistajan tai palveluntarjoajan hallinnassa koko elinkaaren ajan, mikä kannustaa pitkäikäisiin, korjattaviin ja päivitettäviin ratkaisuihin. Asiakas välttää suuren alkuinvestoinnin ja hyötyy ylläpidosta sekä suorituskyvyn kehittämisestä.

Raportin perusteella alalla on halua kiertotalouteen, ja monet ratkaisut ovat jo kokeiluvaiheessa. Laajempi käyttöönotto edellyttää selkeitä vastuita, velvoittavaa sääntelyä ja tilaajia, jotka kirjaavat kiertotalouden tarjouspyyntöihin ja sopimuksiin.

Lataa tutkimusraportti Talotekniikka-alan kiertotalousvalmiudet.