Kandidaattivaiheessa opiskelin bioinformaatioteknologiaa, koska biologian ja teknologian rajapinta kiinnosti paljon. Opintojeni loppuvaiheessa osallistuin bioIT:n killan Inkubion järjestämään maisteri-infoon, jossa pääsin keskustelemaan maisterivaiheen opinnoista ja työllistymismahdollisuuksista pääainetta maisterivaiheeseen jatkaneiden ja siitä valmistuneiden kanssa. Tapahtuma oli antoisa, sillä sen pohjalta ymmärsin, että vaikka ala kiinnosti minua paljon, ei se johtaisi minua toivomalleni urapolulle. Pienen harkinnan jälkeen päädyin vaihtamaan Sähkötekniikan korkeakoulun sisällä automaatio- ja sähkötekniikkan ohjelmaan ja sen sisällä sähköenergiatekniikan pääaineeseen, sillä se tuntui vastaavan paremmin omia työllistymistoiveitani.
Aloitin maisteriopintoni syksyllä 2023 – ja samalla tein päätöksen hakea vaihtoon. Kandivaiheessa vastustin ajatusta vaihtoon lähdöstä, koska halusin keskittyä opintoihin. Opinnäytetyötä tehdessä jokin muuttui ja ajatus alkoikin kiinnostaa.
Ranska oli ilmiselvä ykkösvalinta vaihtokohteeksi, sillä maa on aina kiehtonut minua suuresti ja osaan hitusen myös kieltä (onhan puolisoni ranskan kielen opettaja). Olen myös intohimoinen laskettelija ja halusin toteuttaa elinikäisen haaveeni Alpeilla laskettelusta. Päädyin hakemaan vaihtoon Etelä-Ranskan alppikaupunki Grenobleen ja pääsinkin Grenoble UGA:INP teknilliseen yliopistoon.
Kurssivalintoja tehdessä sain olla tarkkana, sillä toisin kuin Suomessa, Ranskassa myös maisteritason kursseista valtaosa on ranskaksi. Englanninkielisiä kursseja on vain kourallinen. Valitsin tarjonnasta joka ikisen englanniksi opetettavan kurssin ja sain silti vain juuri ja juuri opintopisteiden minimimäärän täyteen.
Ranskassa viettämäni puoli vuotta oli yksi elämäni hienoimpia kokemuksia, mutta akateemisesti se oli murheenkryyni. Joko huonosta tiedonannosta tai omasta väärinymmärryksestä johtuen – en ole vieläkään varma kummasta oli kyse, eikä sillä ole enää väliä – olin päätynyt Ranskaan opiskelemaan maisteritasolla alaa, josta minulla ei ollut mitään aiempaa kokemusta tai pohjatietoa. Ymmärrettävästi minulla ei ollut kovin hauskaa opintojen parissa yrittäessäni päntätä vain pysyäkseni mukana.
Eniten haasteita aiheutti kielimuuri. Ranskalaiset ovat ymmärrettävistä syistä hyvin suojelevia kieltään kohtaan, eikä englantia käytetä kuin pakon edessä. En itse kykene keskustelemaan sujuvasti ranskaksi, joten en päässyt paikallisiin piireihin tai päässyt yli ulkopuolisuuden tunteesta. Kuulin samoja kokemuksia myös muilta vaihto-opiskelijoilta. Ranskassa byrokratia kaikissa sen ilmentymismuodoissa on myös huomattavasti jäykempää, epäselvempää ja raskaampaa kuin mihin Suomessa on saanut tottua.
Haluan olla avoin ja rehellinen kohtaamistani vastoinkäymisistä, sillä en halua kenenkään ajattelevan vaihto-opiskelun olevan pelkkää huoletonta huvittelua. En kuitenkaan halua pelotella ketään pois vaihtoajatuksistaan, vaan antaa vain realistisen kuvan omista kokemuksistani. Kaikki muu opintojen ulkopuolella Ranskassa oli loistavaa. Ruoka oli hyvää ja halpaa, rakennukset upeita ja luonto kaunista. Sää oli aina hyvä. Paras asia oli ylivoimaisesti se, että yliopiston lasketteluyhdistys järjesti joka lauantai reissun Alpeille. Kuljetus ja hissilippu maksoivat yhteensä vain muutaman kympin, joten opiskelijabudjetillakin oli varaa lähteä joka kerta johonkin alueen laskettelukeskuksista.
Vielä Suomessa ollessani olin jäänyt kuuntelemaan erään kurssiluennon päätteeksi Reykjavikin yliopiston edustajan pitämän esitelmän kaksoistutkinto-ohjelmasta Islannissa. Pistin idean korvan taakse, mutta hetkeen en ajatellut asiaa sen enempää.
Ranskassa ollessani hakuaika kaksoistutkinto-ohjelmaan alkoi, ja tällä kertaa pohdin sitä tosissani. Ajatus siitä, että hyppäisin yhdestä vaihdosta toiseen oli hurja. Mitään käytännön esteitä sille ei ollut, joten minun oli pakko tarttua tilaisuuteen – tiesin, että muuten olisin jäänyt katumaan tai vähintään pohtimaan sitä, mitä minulta olisi jäänyt kokematta.
Viimeisten Ranskassa viettämieni viikkojen aikana sain tietää, että minut oli hyväksytty Islantiin. Sainkin kiireen vilkkaa alkaa järjestelemään asioitani Suomessa – olinhan olettanut olevani poissa vain puoli vuotta, en puoltatoista!
Kaksoistutkinto-ohjelmassa minulla ei ollut valinnanvaraa kohdemaan suhteen, vaan Islanti oli ota tai jätä -kohde. Itse päätin tarttua tilaisuuteen.
Reykjavikin yliopiston ja Aalto-yliopiston sähköenergiatekniikan pääaineohjelmat vastaavat toisiaan sisällöltään ja käytännöiltään lähes täysin. Eräs Reykjavikissa opettava professori teki aloitteen kaksoistutkinto-ohjelman järjestämisestä, sillä hän oli ennen Islantiin saapumista opettanut toistakymmentä vuotta Aallossa ja huomasi tämän samankaltaisuuden. Ohjelman puitteissa Suomeen on tullut jo useampi opiskelija, mutta minä olin ensimmäinen Aallosta Reykjavikiin lähtenyt opiskelija.
Tähän kaksoistutkinto-ohjelmaan on tiukat kriteerit. Ohjelmaan voi hakea, jos opiskelee pääaineenaan sähköenergiatekniikkaa (Electrical Power and Energy Engineering) automaatio- ja sähkötekniikan (Automation and Electrical Engineering) maisteriohjelmassa. Hakijan täytyy olla vasta ensimmäisen vuoden maisteriopiskelija ja tämän ensimmäisen vuoden aikana hänen on täytynyt kerryttää vähintään 60 opintopistettä vähintään 3.0 keskiarvolla. Minulle tämä viimeisen ehdon täyttäminen oli hieman monimutkaisempaa, sillä puolet ensimmäisen maisterivuoteni opintopisteistä tuli Ranskasta, eikä niiden hyväksyminen Islannin päässä ollut itsestään selvää. Lopulta sekä Aallon että Reykjavikin yliopiston todella avuliaiden opintokoordinaattoreiden avulla saimme järjestettyä ja sovittua asiat niin, että minut voitiin hyväksyä ohjelmaan. Uskon, että tavallisessa tilanteessa prosessi on huomattavasti suoraviivaisempi.
Suoritettuani kaksoistutkinto-ohjelman sain maisterin paperit molemmista yliopistoista – eli kaksi yhden hinnalla.
Automaation ja sähkötekniikan maisteriohjelma
Islantiin on kallista matkustaa ja siellä on kallista oleskella. Siitäkin syystä tämä kaksoistutkinto-ohjelma oli uskomaton kokemus, sillä se antoi syyn ja resurssit päästä käymään ja jopa asumaan maassa, jonne en olisi muuten ehkä koskaan lähtenyt.
Koska Islanti on yksi pohjoismaista, suomalaisen on helppo kokea kuuluvansa joukkoon – toisin kuin esimerkiksi Ranskassa. Islantilaiseen yhteiskuntaan kuuluu selkeys, luottamus ja valmius auttaa pyydettäessä. En tuntenut hetkeäkään, edes ensimmäisenä päivänä, olevani ulkopuolinen. Kuuluvuuden tunne helpotti valtavasti sitä, että olin pitkän aikaa pois kotoa.
Myös yliopistokulttuuri oli samankaltaista. Kurssit ovat rakenteeltaan ja opetustavoiltaan yhtä korkealaatuisia kuin Aallossa ja professorit, assistentit ja muu henkilökunta ovat yhtä avoimia, rentoja ja avuliaita kuin Suomessakin.
Kotoisasta tunteesta huolimatta Islanti on tasaiseen metsämaahan tottuneelle suomalaiselle todella eksoottinen paikka. Sen karu ja kaunis puuton vuoristomaisema on kuin eri planeetalta ja sen alati vaihtelevassa säässä ainoa vakio on uskomattoman kova tuuli.
Minulle tarjoutui tilaisuus ajaa koko saaren ympäri. Tämän kokemuksen pohjalta voin sanoa, että on uskomatonta kuinka monipuolista ja kaunista joka puolella Islantia on, vaikka koko saari on vain variaatioita puuttomasta ja kivikkoisesta maisemasta. Lännessä on tulivuoria sekä rosoisia ja vielä lämpöä hohkaavia nuoria laavakenttiä, etelässä on kuumia lähteitä ja mustan hiekan rantoja, idässä on syviä vehreitä vuonoja, pohjoisessa on vanhoja kumpuilevia vuoria ja porotokkia, keskellä taas ikiroutaisia jäätiköitä ja korkeita tasankoja. Luonnon ankaruudesta huolimatta elämää löytyy lähes joka paikasta. Lampaita ja hevosia laiduntaa joka puolella saarta ja jos tuuri käy niin etelässä saattaa nähdä muutaman lunninkin.
Oskari Heikkilän kuvia Islannista.
Opintojeni näkökulmasta Islanti on äärimmäisen kiehtova maa sen sähköverkon vuoksi: se on hyvin pieni ja yksinkertainen sekä täysin eristetty muista maailman verkoista. Näistä syistä se on helppo hahmottaa ja sen toimintaa ja asioiden vuorovaikutuksia on paljon helpompi tutkia kuin monimutkaisemmassa verkossa. Islannissa hyödynnetään myös todella paljon geotermistä energiaa, jota meillä Suomessa ei ole lainkaan.
Sekä akateemisesti että itselleni nämä puolitoista vuotta ulkomailla olivat pienistä haasteista huolimatta huikeita. Toivon kovasti, että työurallani tulee tulevaisuudessa vastaan kansainvälisyyttä, sillä molempia vaihtojaksojani yhdistävä tekijä on ollut se, kuinka paljon olen nauttinut eri taustoista tulevien ihmisten tapaamisesta ja heidän kulttuuristaan ja kielestään oppimisesta.
Evenin mukaan kaupunki, Aallon korkeatasoiset tilat, mahtava joukkoliikenne ja edulliset ateriat tekevät opiskelijakokemuksesta vaivattoman ja loistavan.
Stian opiskelee Electrical Power and Energy Engineering -pääaineessa. Hän tekee kaksoistutkintoa Aalto-yliopistoon ja Reykjavikin yliopistoon.
Automation and Electrical Engineering -ohjelmassa opiskelijat saavat valmiuden toimia laitteistojen ja ohjelmistojen rajapinnassa valitsemallaan alalla: sähkötekniikassa ja energiasektorilla, lääketieteellisessä tekniikassa tai säätötekniikan ja robotiikan aloilla. Vahvan matemaattis-luonnontieteellisen teorian ja perustutkimuksen pohjalta ohjelma keskittyy soveltavaan tekniikkaan kuten autonomisiin järjestelmiin, terveysteknologiaan, älykkäisiin verkkoihin ja uusiutuviin energialähteisiin liittyviin ratkaisuihin.
