Jännittikö opintojen aloittaminen yliopistossa?
Jännitti, sillä en tuntenut ketään muita, jotka aloittaisivat samaan aikaan opiskelun. Sain kuitenkin nopeasti kavereita omasta fuksiryhmästäni ja kaikista tapahtumista, joissa tuli orientaation aikana käytyä. Kaikki ovat samassa tilanteessa kun opinnot alkavat, joten kaikki ovat ihan yhtä innokkaita tutustumaan sinuun kuin sinä heihin.
Itse opinnot jännittivät myös, koska olin lukiossa selvinnyt ilman suurempia vaikeuksia aika vähäisellä työllä. Nyt olisi kuitenkin edessä vaikeammat opinnot ja enemmän opiskelua. Opinnot ovat toki olleet vaikeampia, mutta niidenhän takia sitä yliopistoon tultiin. Mikään ei ole kuitenkaan ollut ylitsepääsemätöntä ja aina on voinut kysyä apua tai tehdä kavereiden kanssa yhdessä tehtäviä.
Miten yliopisto-opiskelu eroaa lukio-opinnoista?
Minulla vaihtui opiskelukieli ruotsista suomeen kun siirryin lukiosta yliopistoon. Olisin voinut käydä tietyt kurssit ruotsiksi ja luulen, että kaikki tentit tähän mennessä olisi voinut suorittaa myös ruotsiksi. Koska suurin osa opetuksesta on suomeksi, päätin käydä kaiken alusta asti yhdellä kielellä. Minulla on siis ollut pieni projekti opetella kemian sanastoa suomeksi. Tiedot ovat kuitenkin samat molemmilla kielillä, joten vaihto ei ole ollut niin monimutkainen kun olin ajatellut.
Koen myös, että yliopistossa pitää ottaa paljon enemmän vastuuta omasta opiskelusta ja olla paljon enemmän perillä asioista kuin lukiossa. Yliopistossa on niin paljon ihmisiä, ettei kenelläkään ole aikaa juosta jonkun perässä kyselemässä onko kaikki vaadittavat kurssit suoritettuna tai onko muistettu ilmoittautua uusintatenttiin.
Miksi valitsit juuri Aalto-yliopiston?
Olen aina ollut kiinnostunut luonnontieteistä ja matematiikasta. Halusin myös opiskella alaa, jossa pääsisin vaikuttamaan ilmastoon. Nämä asiat mielessäni tutkin eri mahdollisuuksia ja päädyin siihen, että teknillinen ala olisi minua varten. Koulun valinta oli tämän jälkeen sinänsä helppo, sillä minulla oli tuttuja Aallossa. He olivat puhuneet ainoastaan hyvää yliopistosta ja kannustaneet minua hakeutumaan tänne. Myös vanhempieni mielestä Aalto oli hyvä valinta, enkä myöskään halunnut lähteä pääkaupunkiseudulta. En kuitenkaan päässyt ensimmäisellä yrittämällä sisään, joten päädyin opiskelemaan matematiikkaa vuodeksi Helsingin yliopistolle.
Miksi hait uudestaan Aaltoon?
Kun hain ensimmäisen kerran Aaltoon, en jotenkin tajunnut, että voin hakea useammalle minua kiinnostavalle linjalle. Hain vain yhteen Aallon koulutusohjelmaan, johon en sitten kuitenkaan päässyt. Sain kuitenkin opiskelupaikan Helsingin yliopistolta enkä halunnut pitää välivuotta, sillä valmistuin jo jouluna lukiosta eli olin jo pitänyt ns. osittaisen välivuoden. Halusin opiskelemaan ja matematiikka tuntui hyvältä valinnalta. Opin siellä paljon, ja sain myös hyväksiluettua osan kursseista kun siirryin Aalto-yliopistoon. Halusin edelleenkin vaikuttaa ilmastoon ja käytännönläheisen opiskelulinjan, joten hain uudestaan Aaltoon ja pääsin opiskelemaan kemian tekniikkaa. Olen erittäin iloinen valinnastani ja koen löytäneeni oman paikkani!
Mikä on paras muistosi ensimmäiseltä vuodelta?
Tietenkin kaikki tapahtumat, joissa kavereiden kanssa on saanut juhlia ja rentoutua opiskelun ohessa. Myös omat onnistumiset kursseilla ovat hyviä muistoja. Kun kurssilla on tehnyt töitä ja saa hyvän arvosanan tai kun ryhmätyö on ollut haastava ja sen lopulta saa palautettua hyvin pistein.
Mikä opinnoissa on ollut parasta tai haastavinta?
Parasta on ollut, kun on saanut hyödyntää ennestään opittuja asioita ja rakentaa niiden päälle uutta tietoa mielenkiintoisilla kursseilla. Myös se tunne, että on nyt löytänyt sen oman alan, on ollut ihanaa.
Haastavinta on mielestäni ollut laboratoriopäiväkirjan kirjoittamisen opettelu. Sellaista ei ole ennen tullut tehtyä, joten kirjoitustyyli on pitänyt opetella alusta asti. Mikä tieto pitää sisällyttää ja mikä taas on turhaa tietoa, on ollut uutta opeteltavaa. Tämä on kuitenkin sitä alan osaamista, jota tänne tultiin opettelemaan. Haasteista ei ole haittaa!
Lue lisää meille hakemisesta täältä.
