Miten päädyit opiskelemaan automaatiota ja robotiikkaa?
En ollut lukiossa kiinnostunut tekniikan opiskelusta. Ajattelin ensin hakevani lääketieteelliseen, koska se tuntui olevan se ala, mihin luonnontieteistä kiinnostuneet kaverini hakeutuivat. Armeijassa toimin lentotiedustelutehtävissä, ja pääsin toimimaan monien erilaisten laitteiden ja systeemien kanssa. Silloin aloin miettiä, että luonnontieteiden osaamisellani voisin tehdä jotain muutakin kuin mennä lääketieteelliseen.
Kiinnostuttuani tekniikasta minulle selkeni nopeasti, että halusin opiskelemaan juuri Aalto-yliopistoon. Otaniemen kampus näyttäytyi minulle eräänlaisena luovuuden kehtona, ja Teekkarikylä tuntui paikkana ainutlaatuiselta.
Lapissa asuvana pohdin sitä, onko Aalto minulle liian vaikea yliopisto tai miten pärjään alalla. Asuin ulkomailla jo lukioaikana, joten onneksi uskalsin lähteä!
Millaista opiskelijaelämä on käytännössä?
Pidän Aallosta, sillä täällä tekniikka, talous sekä taide ja muotoilu kytkeytyvät yhteen, ja täällä opiskelijoita kannustetaan olemaan luovia ja rohkeita. Tämä on paikkana myös todella siisti, ja kaikkea hullunkurista ja kiinnostavaa tapahtuu ympärillä jatkuvasti.
Opiskelijaelämä on täällä aidosti mukavaa ja välillä tuntuu jopa tuskaiselta, että mielenkiintoisia aktiviteetteja on tarjolla niin paljon, eikä kaikkeen millään ehdi osallistua. Olen mukana kiltatoiminnassa, johon kannustan kaikkia lähtemään mukaan. Kiltatoiminnasta saa unohtumattomia kokemuksia ja yhteisöllisyyden tunnetta, jollaisia on vaikea saada muissa elämäntilanteissa. On myös upeaa päästä olemaan osana perinteitä, jotka ovat vanhempia kuin monet Suomen yliopistot.
Mikä on ollut mielenkiintoisin kurssi?
Olen ollut opetukseen tyytyväinen ja olen pitänyt siitä, miten meitä kannustetaan olemaan rohkeita ja kokeilemaan erilaisia asioita. Yksi unohtumaton kurssi oli ensimmäisen vuoden Sähköpaja-kurssi, jossa rakennetaan eri alojen opiskelijoista koostuvissa ryhmissä erilaisia sähköisiä laitteita. Kurssiprojektina rakensimme ryhmäni kanssa Bluetooth-yhteydellä toimivan minisähköauton. Projektissa toimin itse etenkin sähkö- ja ohjelmistopuolen parissa. Kurssi opetti ohjelmoimaan, olemaan pelkäämättä johtoja, sähkökomponentteja ja pientietokoneita. Projekti oli tosi hauska!
Muita mieleen jääneitä kursseja ovat olleet matematiikan matriisilaskentakurssi sekä nyt toisena vuonna Signaalit ja järjestelmät -kurssi. Ai niin, ja tietysti Esa Saarisen mahtava Filosofia ja systeemiajattelu -kurssi!
Miltä alan tulevaisuus näyttää?
Tulevaisuus alalla on erittäin hyvä niin yleisesti diplomi-insinööreille kuin automaation ja robotiikan osaajillekin. Työllisyys valmistumisen jälkeen on huippuluokkaa ja jo opiskelujeni aikana olen huomannut, että yritykset ovat kiinnostuneita meistä. Teknologiassa on valtavasti mahdollisuuksia ja minulle tulee varmasti tulevaisuudessa olemaan hankaluuksia päättää, minne haluan lähteä töihin, koska mielenkiintoisia mahdollisuuksia on niin valtavasti.
Sen kuitenkin tiedän, että tulevaisuudessa haluaisin omalla työlläni rakentaa parempaa maailmaa. Minulle on tärkeää, että pääsen osaltani ratkaisemaan ilmastoon ja energiankäyttöön liittyviä ongelmia. Odotan innolla, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, enkä haluaisi tällä hetkellä olla missään muualla opiskelemassa.
Tulevaisuuttaan pohtiville lukiolaisille haluaisin sanoa, että uskaltakaa rohkeasti miettiä tulevaisuuttanne, älkääkä sulkeko kaikkia ovia miettimättä asioita syvällisemmin. Olkaa rohkeita!
Haluatko kuulla lisää Aalto-yliopistossa opiskelusta, hakemisesta ja opiskelijaelämästä? Tilaa uutiskirje tästä!