Tämä on nyt kolmas vuoteni Aallossa; muutin Suomeen elokuussa 2021. Olen syntynyt Liettuassa, mutta olen 6-vuotiaasta lähtien muuttanut maasta toiseen erityisesti Euroopan sisällä. Tuotesuunnittelun kandiopinnot aloitin Hongkongissa. Sen jälkeen aloin katsoa eurooppalaisia maisteriohjelmia.
Aalto-yliopisto oli yksi vaihtoehdoista, ja tein ryhmätyön opiskelijan kanssa, joka oli vaihdossa Collaborative and Industrial Design -ohjelmassa Aallossa. Lisäksi toinen opiskelija samasta ohjelmasta oli vaihdossa Hong Kongissa. He kertoivat minulle, millaista on opiskella Aallossa.
Tein lopullinen päätöksen sen jälkeen, kun minut oli valittu Collaborative and Industrial Design -maisteriohjelmaan. Minusta se oli oikea valinta, koska pääsin lähemmäs perhettäni ja Suomessa opiskelu on ilmaista EU-kansalaisille. Se myös täydensi osaamistani palvelumuotoilun osalta.
Arvostan Aallossa ja erityisesti omissa opinnoissani sitä, että opiskelijoiden joukko on moninainen. Diversiteetti ei koske vain kansallisuutta, etnistä alkuperää tai ikää, vaan opiskelijoilla on myös erilainen määrä kokemusta. Osallistumalla opetukseen ja keskusteluihin kanssaopiskelijoiden kanssa sain mahdollisuuden oppia ja kasvattaa itseluottamustani ja osaamistani suunnittelussa.
Hongkongissa minulla ei ollut liettualaisyhteisöä. Mutta TOKYOn (Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun ylioppilaat) varapuheenjohtaja Rūta Šerpytytė oli liettualainen, ja kiinnostuin itsekin olemaan aktiivinen. Aallossa on paljon mahdollisuuksia osallistua myös opintojen ulkopuolella. Olin ensin vapaaehtoisena TOKYOn joulumyyjäisissä marraskuussa 2021, ja sitten tulin mukaan TOKYOn hallitukseen vuonna 2022 varapuheenjohtajan roolissa.
Pääsin tutustumaan ihmisiin oman ohjelmani ulkopuolella. TOKYO-vuosi oli erittäin kiva kokemus, ja arvostan paljon ihmisiä, joiden kanssa tein töitä. Meitä oli yhteensä 11 hallituksen jäsentä – edustimme erilaisia ohjelmia ja kokemuksia, lisäksi sekä kansainväliset että paikalliset opiskelijat olivat edustettuina. Pidämme edelleen yhteyttä.
Hallituksen jäsenten lisäksi TOKYOssa on myös toiminnanjohtaja Anna Merikari, joka työskentelee AYY:n toimistolla. Hän kertoi meille viime vuonna, että AYY:n hallituksen hakuaika on alkanut. Kolme meistä haki, ja minut ja Totti Korpua valittiin AYY:n hallitukseen. Se on vuoden kestävä kokopäiväinen tehtävä.
AYY:n hallituksen kausi alkaa tammikuussa, ja varsinkin alkuvuosi oli minulle hyvin erilainen kokemus. Tajusin, että siinä missä Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa ja TOKYOn hallituksessa oli edustettuna paljon eri kansallisuuksia ja etnisiä ryhmiä, AYY:n noin 50 hengen toimistossa olen yksi harvoista kansainvälisistä ihmisistä ja ainoa kansainvälinen jäsen kymmenen hengen hallituksessa. Ylioppilaskunta on ollut olemassa vuodesta 2010, ja olen kolmas kansainvälinen hallituksen jäsen - vuonna 2020 hallituksessa oli kaksi kansainvälistä jäsentä.
En puhu suomea enkä ruotsia, ja pienet asiat toimistossa saivat minut tuntemaan, etten ole tervetullut. Esimerkiksi jokaisella huoneella on suomenkielinen, arvopohjainen nimi, kuten "Rohkeus" ja "Reilu". Microsoft Teamsissa valtaosa kanavista oli nimetty suomeksi, ja roskakoreihinkin tuli englanninkieliset merkinnät vasta viime kuussa.
Nämä pienet asiat saivat minut kysymään itseltäni, että mitä teen täällä? Minua pelotti sanoa avoimesti, että tunnen itseni ulkopuoliseksi ja haluan, että joku huomaa tilanteen ja tukee minua. Puhuin tästä avoimesti hallitukselle, sen puheenjohtajalle ja toiminnanjohtajalle. Ja vaikka alkuvuosi olikin vaikea, nyt olen hyvin onnellinen siitä, että olen hallituksen jäsen.
Koen, että puheenjohtaja, hallituksen jäsenet ja muu toimiston väki kuuli palautteeni – en kokenut joitakin asioita inklusiiviseksi tai saavutettavaksi kielimuurin vuoksi. He ovat olleet aktiivisia ja tehneet muutoksia. Nyt tiedän, miten asiat hoidetaan ja kuinka palautetta käsitellään AYY:ssa. Se auttaa minua ratkaisemaan asioita, jolloin kaikki on helpompaa. Koen voimaantuneeni näiden positiivisten kokemuksien ja muutosten kautta.
Meidän ei välttämättä tarvitse puhua samaa kieltä ymmärtääkseen toisiamme. On olemassa erilaisia tapoja välittää viesti ja tulla ymmärretyksi. Voimme käyttää esimerkiksi käännösohjelmia tai tulkkeja, tai joku hallituksen jäsenistä voi tulkata minulle. Olemme kehittäneet näitä käytäntöjä tämän vuoden aikana.
Hallituksessa minun vastuualueeseeni kuuluvat uudet opiskelijat, kansainvälisyys ja tasa-arvo. Siinä on paljon työtä. Siksi juoksen minun kengissäni, tai joskus myös tanssin. Joskus kyse on fyysisen sijaan henkisestä juoksemisesta. Minun on kyettävä keskittymään erilaisiin tehtäviin ja tapaamisiin. Koin myös sen vaikeaksi vuoden alussa, mutta nyt kun olen ollut hallituksessa yhdeksän kuukautta, olen saanut vaadittavaa kestävyyttä ja kokemusta.
Mitä tulee tanssimiseen – on hyvin mielenkiintoista, että vuoden alussa olin todella ujo ja jännittynyt. En kokenut, että ääneni pitäisi tulla kuulluksi. Tunsin itseni todella pieneksi. Mutta nyt pystyn olemaan totta itselleni ja muille.
Kun Suomen uusi hallitus valittiin, ja hallitusohjelma julkistettiin kesäkuussa, maahanmuuttoa koskevat linjaukset olivat kova pala. On tärkeää huomioida, että olen itse EU-kansalaisena jossain määrin suojatussa asemassa, mutta EU:n ulkopuolelta tulevilla ihmisillä ei ole mitään takeita tulevaisuudestaan, ja sen vuoksi he kokevat tulevaisuutensa Suomessa hyvin epävarmaksi.
Opiskelijat ovat huolissaan ja sekä toimeentulostaan että hyvinvoinnistaan. Ihmiset tulevat erilaisista taustoista, ja on vaikeaa löytää englanninkielistä tietoa ja uutisia hallituksen ehdottamiin linjauksiin liittyen. Siksi jotkut ihmiset olivat peloissaan ja ajattelivat, että ehkä on aika lähteä maasta heti. Samaan aikaan minusta tuntuu, että ihmiset ovat myös yhdistämässä voimansa. Siinä on myös jotain kaunista – opiskelijat osoittavat toisilleen solidaarisuutta, yhteishenkeä ja tukea.
Jos jotain yritetään vähätellä tai painaa alas, on tärkeää puolustaa, kuunnella ja tuoda tuo näkökulma esiin. Koen, että minun on oltava vahva muiden puolesta.
Ajattelin, että tulen Suomeen, opiskelen kaksi vuotta ja lähden työelämään. Mutta elämässä pitää olla joustava. Mielenkiintoisia tilaisuuksia voi tarjoutua, ja niihin on hyvä tarttua. Se voi vaikuttaa matkaasi tavalla, jota et ole suunnitellut. Olen oppinut joustavaksi ja sopeutuvaksi jo nuorena, koska en tiennyt, mikä on seuraava kotimaani.
On ollut aika kiireistä, joten yritän toteuttaa uutta strategiaani. Sitä kutsutaan radikaaliksi lepäämiseksi – yritän niissä hetkissä olla tekemättä töitä. Ajatus sai inspiraationsa Aallon radikaalista luovuudesta.
Radikaali lepo voi tarkoittaa eri ihmisille eri asioita. Minulle se tarkoittaa tarpeistani, kehostani ja hyvinvoinnistani huolehtimista. Se voi tarkoittaa sitä, että kokkaan itselleni hyvän aterian, vietän aikaa ystävieni kanssa, keskustelen tai pyöräilen. Joskus käyn Lehtisaaressa; se on todella ihana saari. Rakastan myös musiikin kuuntelua, se on osa arkeani ja auttaa minua latautumaan. Tykkään tanssia ja laulaa mukana.
Tänä vuonna olen ehdolla AYY:n hallituksen puheenjohtajaksi. Koskaan aikaisemmin ei ole ollut kansainvälistä ehdokasta. Olen tästä innoissani, hermostunut ja peloissanikin. En voi edes kysyä keneltäkään neuvoa, koska kukaan ei ole koskaan ollut minun asemassani.
Joskus on kyse matkasta päämäärän sijaan. Tavoite voi työntää sinua johonkin suuntaan, mutta matkan aikana opit jotain itsestäsi, kyvyistäsi ja muista.
Haastattelu ja teksti: Tiina Aulanko-Jokirinne
"On ollut hauska ja avartava huomata, että Aallossa on heimolaisia, samanhenkistä jengiä. Kaikki hyväksyy idean, vaikka se olisi kuinka kreisi. Kulttuuri on hauskalla tavalla ennakkoluuloton ja hyväksyvä."
"Ihmiset pitivät siitä, että ruokaa valmistettiin yhdessä ja samalla tavattiin ihmisiä työn ulkopuolella. Se vaikutti olevan hyvä tapa luoda yhteisöllisyyttä uusien professoreiden ja heidän perheenjäsentensä välille – joskus myös lasten."
"Promootiossa erityisesti se hetki menee minulla tunteisiin, kun uudet tohtorit saavat hatut päähänsä. Sen eteen on tehty paljon työtä ja sillä työllä on valtava yhteiskunnallinen merkitys."
Jotta voimme ymmärtää toisen ihmisen ajatuksia, näkökulmaa tai hänen kohtaamiaan haasteita, meidän on hyvä kulkea pieni matka hänen kengissään. Aaltolaiset kertovat, minkälaista on juuri heidän kengissään.
