Uutiset

Kun lääkäri ja tekoäly saadaan yhteistyöhön, potilas saa parempaa hoitoa

Tohtorikoulutettava Iiris Sundinin tutkimuksissa koneoppimismalli pääsee hyödyntämään lääkärin hiljaista tietoa, joka jää yleensä kirjoittamatta ylös. Tällainen malli ennustaa paremmin, miten tietty potilas reagoi tietynlaiseen hoitoon.
Iiris Sundin katselee taivaalle Laajalahden lintutornilla
Iiris Sundinin ja hänen kollegoidensa kehittämä koneoppimismalli ottaa huomioon sen, että maailmassa on aina epävarmuuksia. Tämä on tärkeää päätöksenteossa. Kuva Matti Ahlgren / Aalto-yliopisto

Tekoäly tuo uusia mahdollisuuksia muun muassa terveydenhuoltoon, mutta toistaiseksi sen potentiaalista hyödynnetään vain pieni osa. Syitä tähän on monia, mutta aloitellessaan tohtoriopintojaan koneoppimista tutkiva Iiris Sundin havaitsi yhden, tärkeän puuttuvan palasen: kone ja ihminen täytyy saada yhteistyöhön.

”Kun tutustuin ohjaajani, professori Samuel Kasken tutkimukseen käyttäjämallinnuksesta, jossa kone pyrkii ymmärtämään ihmistä, tajusin siinä olevan hirveästi potentiaalia. Yhteistyö voi tarkoittaa muutakin kuin Exceliä pyörittävää tai ennusteita passiivisesti ruudulta katsovaa ihmistä”, Aalto-yliopiston tietotekniikan laitoksen tohtorikoulutettava Sundin sanoo.

Lääketiedettä ja teknologiaa yhdistävä tutkimusaihe tuo yhteen monia Sundinin mielenkiinnon kohteita. Hän on aina halunnut tehdä työtä, joka hyödyttää muita ihmisiä. Toisaalta häntä kiinnostavat matematiikka ja ohjelmointi.

Tekoälyn ja koneoppimisen roolia terveydenhuollon kehittämisessä tutkitaan paljon. Sundinin näkökulma saada kone hyödyntämään lääkärillä olevaa tietoa parhaan mahdollisen hoidon takaamiseksi on kuitenkin uusi.

Maailmassa on epävarmuuksia ja se pitää huomioida päätöksenteossa

Lääkäreillä on valtavasti tietoa, joka jää kirjoittamatta muistiin ja jonka syöttäminen suoraan oppivalle algoritmille on mahdotonta. Sundin kollegoineen on selvittänyt, miten kone voisi hyödyntää tällaista tietoa ennustaakseen esimerkiksi paremmin, millainen hoitovaste tietynlaisella lääkehoidolla on.

Sundinilla ja hänen työryhmällään on ollut käytössään muun muassa Suomen molekyylilääketieteen instituutin FIMM:n dataa syöpäsoluista otetuista geeninäytteistä. Tutkijat tarkastelivat, mitä mutaatioita näytteissä oli, ja pyrkivät sitä kautta ennustamaan, mikä syöpälääke toimisi parhaiten kunkin potilaan kohdalla.

Totesin, että tutkiminen on niin kivaa, että oikeastaan kaikkein mieluiten tekisin tätä lisää.

Iiris Sundin

Tutkijoiden kehittämä malli siis kuvastaa todenmukaisesti sitä, miten varmoja ihmiset voivat olla todellisten asioiden erilaisista ominaisuuksista. ”Sellaisen ajattelun soisi olevan yleisempääkin: ei puhuta vain ihmisistä keskimäärin vaan siitä, että on vaihteluita, ja se huomioidaan päätöksenteossa. Silloin asioita voidaan mallintaa hyödyllisemmin.”

Tutkijana saa kertoa jotain uutta maailmasta

Vaikka Sundin piti jo lapsena esimerkiksi matematiikasta ja hänelle on luontaista hahmottaa maailmaa matemaattisen ajattelun kautta, etenkin nuorempana myös taide oli isossa roolissa hänen elämässään.

Sundin soitti kouluikäisenä pianoa, lauloi kuorossa, luki kirjoja ja kävi kuvataidekoulussa. Nyt hän harrastaa joogaa, ilma-akrobatiaa ja retkeilyä. Tutkija saa olla kiinnostunut monenlaisista asioista, ja esimerkiksi luovuus auttaa työssäkin. ”Kun tekee vaikkapa postereita konferensseihin, on hirveän paljon hyötyä, jos pystyy tekemään itse jotain visuaalisia elementtejä.”

Teekkariperinteet tulivat Sundinille tutuiksi jo lapsena. Hänen molemmat vanhempansa ovat valmistuneet Teknillisestä korkeakoulusta, ja perhe vietti vappuja yhdessä äidin ja isän opiskelukavereiden kanssa. Kaikilla aikuisilla oli päässään ”ne hienot tupsulakit”. Siksi teknillisen alan opiskelu tuntui selvältä valinnalta jo varhain. ”Diplomi-insinöörin tutkinto on tosi monipuolinen ja tarjoaa hyvät lähtökohdat. Sitä kautta voi lähteä tutkijaksi, mennä teollisuuteen tai tehdä käytännössä mitä vaan.”

Perustutkintonsa Sundin teki automaatio- ja systeemitekniikasta. Vaikka hän ei ollut ajatellut sopivansa tutkijaksi, kiinnostus tutkimusta kohtaan heräsi diplomityövaiheessa. Siinä Sundin mallinsi nestepisaran käyttäytymistä erilaisilla pinnoilla.

Tutkimalla pystyi tuomaan opittuja matemaattisia ajatustapoja ja taitoja reaalimaailmaan ja kertomaan jotain uutta maailmasta. ”Totesin, että tämä on niin kivaa, että oikeastaan kaikkein mieluiten tekisin tätä lisää.”

”Työssä menestyy paremmin, jos on avoin”

Sundin sanoo joskus ajatelleensa tutkijoiden tekevän työtään yksin omassa tutkijankammiossaan. Ainakaan enää se ei kuitenkaan ole yleinen tapa. ”Työssä menestyy paremmin, jos on avoin, on hyvät sosiaaliset taidot ja tykkää matkustaa konferensseihin ja verkostoitua siellä ihmisten kanssa.”

Tohtorikoulutettavalle tärkeää on sisäinen halu ja motivaatio ymmärtää asioita. Jatko-opintojen idea on perehtyä yhteen, melko kapeaan aihealueeseen hyvin syvällisesti, mikä voi olla varsin vaativaa. Sen takia tärkeää on kyky pitkäjänteisyyteen ja sinnikkyyteen. ”Niitä tarvitaan, että pystyy vetämään homman loppuun asti.”

Vaikka Sundinin tähän mennessä tekemä tutkimus on perustutkimusta, hän kokee, että kehitettyjä menetelmiä olisi todella tärkeä viedä myöhemmin myös käytännön tasolle, kunhan perustutkimuksen luoma pohja on riittävän vankka.

Tulevaisuudessa hän toivookin voivansa soveltaa nyt tekemäänsä tutkimusta ja tehdä edelleen töitä ihmisten ja myös ympäristön hyväksi. ”Toivoisin, että olisin myöhemmin töissä jossain suomalaisessa instituutiossa tekemässä tutkimusta, joka tähtäisi siihen, että Suomessa tehtäisiin enemmän ympäristön kannalta fiksuja päätöksiä.”

Iiris Sundin hymyilee Laajalahden lintutornilla, taustalla on metsää
Kuva Matti Ahlgren / Aalto-yliopisto

Iiris Sundin, tohtorikoulutettava

Koulutus: Diplomi-insinööri Aalto-yliopistosta

On kotoisin Espoosta

Asuu Espoossa

Henkilökohtaiset apurahat väitöskirjatyön aikana Jenny ja Antti Wihurin säätiöltä, Alfred Kordelinin ja Emil Aaltosen säätiöiltä

Suurin ammatillinen saavutus: Tutkimusryhmän uusin julkaisu. ”Se on tehty Johns Hopkins Universityn tutkijoiden kanssa yhteistyössä, jota olin vahvasti vetämässä. On haastavaa tehdä töitä Atlantin toisella puolella olevien ihmisten kanssa, mutta se onnistui niin hyvin, että tulokset on julkaistu yhdessä alan arvostetuimmissa konferensseissa. Se ei olisi onnistunut, ellei olisi ollut tosi sitkeä ja uskonut itseensä ja jos ei olisi ollut niin hyvää tukea professorilta kuin itse olen saanut.”

 

On myös

Lintuihminen. ”Minulla on neljä neitokakadua ja kotonamme on kokonainen huone niitä varten. Rakastan lintuja yli kaiken. Ne lentävät, niiden sulkien aerodynaaminen muoto on kaunis ja yksittäiset sulatkin ovat hienoja. Linnut ovat söpöjä ja voimakkaita. Kun olin lapsi, kotonamme oli seeprapeippoja siihen saakka, kun olin viisivuotias.”

Vanhojen laivojen ystävä. ”Kun olin konferenssissa Kaliforniassa, konferenssihotellien joukkoon oli listattu Queen Mary, Atlantin-ylitysalus 1940-luvulta. Sen hytit on muutettu hotellihuoneiksi, ja hotelli on vanha eikä aivan tip-top. Mielestäni oli siisteintä päästä yöpymään siellä: vähän kuin olisi matkustanut joskus Atlantin yli laivalla.”

Vesivärimaalari. ”Maalaan vesiväreillä etenkin kortteja häihin, läksiäisiin ja valmistujaisiin. Ihmiset yllättyvät usein, kun kuulevat minun maalanneen kortin. Olen ilmeisesti kehittynyt siinä, vaikken olekaan taitoa tavoitteellisesti kehittänyt sitten yläasteaikojen. En kuitenkaan maalaa, ellei siihen ole kortin tekemisen kaltaista erityistä syytä, ja sen takia minulla ei itselläni ole omia maalauksiani.”

 

  • Julkaistu:
  • Päivitetty:
Jaa
URL kopioitu

Lisää tästä aiheesta

Photo: Julia Weckman
Yhteistyö, Opinnot Julkaistu:

Esittävien taiteiden lavastuksen pääaineen koulutus siirtyy Aalto-yliopistosta Taideyliopistoon

Esittävien taiteiden lavastuksen pääaineen siirto Aalto-yliopistosta Taideyliopiston Teatterikorkeakouluun vahvistaa esittävän taiteen opetusta, sillä sen myötä lavastus pääsee saman katon alle useiden muiden esittävän taiteen koulutusohjelmien kanssa. Aalto-yliopiston elokuva- ja tv-lavastuksen sekä pukusuunnittelun opetus ja tutkimus jatkuvat Aallossa.
kaksi miestä seisoo pihanurmella keskustelemassa parvekkeella olevan vanhuksen kanssa
Yhteistyö, Poikkeustilanteet, Tutkimus ja taide Julkaistu:

Korona-ajan arkea valokuvina

Poikkeustila 2020 -hankkeessa lähes 180 valokuvaajaa taltioivat elämää kotona ja hiljentyneissä kaupungeissa.
Ulkokuva Kauppakorkeakoulusta. Kuva: Unto Rautio / Aalto-yliopisto
Yhteistyö, Yliopisto Julkaistu:

MONTA-ryhmä pyrkii edistämään monimuotoisuutta ja inklusiivisuutta Kauppakorkeakoulussa

Myös pian valmistuva KTM, Inklusiivin perustaja Katja Toropainen toivoo organisaatioihin lisää keskustelua ja parhaiden käytäntöjen jakamista monimuotoisuudesta.
mustapaitainen nainen hymyilee, taustalla raidallinen verho
Nimitykset, Yhteistyö Julkaistu:

Muotoilualaa kokoavalle hankkeelle vetäjä

Tavoitteena on vahvistaa suomalaisen muotoilun näkyvyyttä kotimaassa ja kansainvälisesti sekä tiivistää alan toimijoiden yhteistyötä.