“Kielitietoinen ja kielituettu opetus vaatii keskustelua, yhteistyötä sekä toimivia työkaluja” Asiantuntijapuheenvuoroja kielitietoisen ja kielituetun opetuksen järjestämisestä korkeakouluissa

Kuvassa vasemmalta oikealle: Anouar Belahcen, Verna Pelkonen, Lari Kotilainen, Maryori Rodriguez, Päivi Virtanen, Elisa Räsänen ja Tiia Ylhäinen-Holstila.

Kielituetut osaamispolut -hanke kehittää kielituettuja osaamispolkuja korkeakouluopetukseen eri aloille. Tavoitteena on kansainvälisten opiskelijoiden työllistymisen tukeminen. Educa-tapahtumassa paneelikeskustelua kielitietoisesta ja -tuetusta korkeakoulutuksesta ohjasi Aalto-yliopiston suomen kielen ja kirjoitusviestinnän yliopistonlehtori Elisa Räsänen, joka toimii hankkeessa osahankkeen projektipäällikkönä. Asiantuntijapaneelissa oli mukana panelisteja kolmesta eri korkeakoulusta: Aalto-yliopistosta, Helsingin yliopistosta ja Metropolia ammattikorkeakoulusta. Puhujina oli korkeakoulun johtoa, suomi toisena kielenä -opettajia, aineenopettaja ja opiskelija, joka on osallistunut kielituettuun opetukseen. 

Elisa Räsänen: Aalto-yliopiston Sähkötekniikan korkeakoulussa ja Kielikeskuksessa on käynnissä Tekniikan alan suomi -osahanke, jonka tavoitteena on kehittää keinoja integroida suomen kielen opintoja Aallon englanninkieliseen tekniikan alaan koulutusohjelmaan ja levittää tätä mallia muihin Aallon kouluihin ja Suomen korkeakouluihin. 

Anouar Belahcen, miksi korkeakouluopintojen suunnittelussa on tärkeää huomioida kansainvälisten opiskelijoiden suomen kielen kehittyminen? Miten tätä asiaa edistetään Aallon Sähkötekniikan korkeakoulussa?

Anouar Belahcen, varadekaani, Sähkötekniikan korkeakoulu, Aalto-yliopisto:

Suomen kielen edistäminen on tärkeää monissa yrityksissä. Kansainvälisissä yrityksissä voi pärjätä englannin kielellä, mutta tämä pärjääminen on hyvin rajallista. Perustehtävät voidaan suorittaa englanniksi, mutta voidaan jäädä ulkopuolelle kaikesta muusta viestinnästä ja työyhteisön arjesta. 

Kansainvälisten opiskelijoiden suomen kielen kehittymistä täytyy tukea monin tavoin. Tarvitaan näitä hankkeita, joissa edistetään suomen kielen opetusta. Täytyy edistää myös kielisisältöjen integroimista, koska suomen kielen opetusta voidaan järjestää omina kursseinaan, mutta on parempi, jos kieli integroidaan myös substanssikursseihin. Silloin opiskelijat innostuvat kielen opiskelusta.

ER: Eikö monissa tekniikan alan työpaikoissa puhutaan nimenomaan englantia? Mihin tekniikan osaaja tarvitsee suomea?

Anouar Belahcen:

Juuri siihen yrityksen arkeen. Ensinnäkin pitää muistaa, että vaikka puhutaan kansainvälisistä yrityksistä, jotka käyttävät englantia, Suomessa on itse asiassa hyvin vähän yrityksiä, joissa työkielenä on englanti. Suurin osa yrityksistä on pieniä ja keskikokoisia yrityksiä, joissa työkieli on suomi. Näihin yrityksiin tarvitaan myös osaajia. Pienessä ja keskikokoisessa yrityksessä pärjääminen ja tehtävien suorittaminen vaatii suomen kielen jonkintasoista osaamista: pitää pystyä kommunikoimaan ihmisten kanssa ja ymmärtää mistä on kysymys, kun tehdään työtä. Asioita voi täydentää englanniksi, mutta suomen kielen osaaminen on hyvin keskeistä.

ER: Verna Pelkonen, olet Tekniikan alan suomi -hankkeessa työskennellyt kansainvälisten tekniikan opiskelijoiden kanssa. Miltä näyttää Aallon kielituettu ja kielitietoinen korkeakoulutus suomi toisena kielenä -opettajan näkökulmasta?

Verna Pelkonen, lehtori, suomen kieli ja kirjoitusviestintä, Tekniikan alan suomi -osahankkeen S2-opettaja, Aalto-yliopisto:

Tekniikan alan suomi -hankkeessa Sähkötekniikan korkeakoulun opettajat ja suomen kielen opettajat ovat tehneet yhteistyötä. Hankkeessa tekniikan opettajat ovat ideoineet kursseilleen osia, joissa opitaan alan kieltä suomeksi. Kielitietoinen ja -tuettu opetus vaatii työtä, keskustelua, yhteistyötä sekä toimivia työkaluja. Olemme esitelleet ohjelmointikurssille kehitettyä pilottia muissa Aallon kouluissa, joissa malli on otettu innostuneesti vastaan ja se on siivittänyt kielitietoisten käytäntöjen kehittämistä eri oppiaineisiin.

Pilotin pohjalta valmistelemme skaalattavaa integrointimallia, jota voimme levittää muihin Aallon englanninkielisiin tutkinto-ohjelmiin ja korkeakouluihin. On tärkeää, että kehitetyistä käytännöistä tulee pysyvä osa rakenteita. Aallon opiskelijat ja henkilökunta puhuvat monia kieliä, ja hanke on lisännyt tarpeellista keskustelua eri kielten huomioimisesta opetuksessa ja muissa työtilanteissa. Kielitietoisten käytäntöjen ansiosta yhä useampi tulee nähdyksi ja kuulluksi, mikä lisää yhteistä hyvinvointia.

ER: Miten suomen kielen rooli on huomioitu Aallossa koulutusten järjestämisen taholla?

Verna Pelkonen:

Suomen kielen huomioiminen ei rajoitu pelkästään opetukseen. Olemme tehneet yhteistyötä opintosuunnittelijoiden, uraohjaajien, opintopsykologien ja opiskelijakiltojen kanssa. Kielikysymykset tulisi nostaa esiin jo opintojen alkuvaiheessa esimerkiksi opiskelijoiden orientaatio-ohjelmassa, ohjaustapaamisissa ja opiskelijatapahtumissa. Näin opiskelijat saavat viestin, että kielten opiskelu on tärkeää. On tärkeää, että tutkintorakenteissa annetaan riittävästi aikaa ja tilaa kieliopinnoille ja niitä arvostetaan yhtä paljon kuin muita opintoja. Aallossa suomea toisena kielenä voi nyt opiskella sivuaineena, jolloin suomen opinnot voidaan sisällyttää laajempana kokonaisuutena opintosuorituksiin. Kielen oppiminen ja rohkea käyttö on mahdollista, kun koko korkeakouluyhteisö tukee ja kannustaa, ja kieli on yhteinen asia kaikille.

ER: Lari Kotilainen, tutkimuksesi on pureutunut muun muassa monikielistyvään työelämään. Mitä työntekijältä ja työyhteisöltä vaaditaan nykypäivän monikielistyvässä työelämässä? Miten korkeakoulut voivat tukea opiskelijoita työelämässä vaadittavan kielitaidon saavuttamisessa?

Lari Kotilainen, professori, Humanistinen tiedekunta, Suomalais-ugrilainen ja pohjoismainen osasto, Helsingin yliopisto:

Tekemässämme mikrotutkimuksessa tarkastelemme keskustelu- ja vuorovaikutuskäytänteitä. Tutkimus osoittaa, että toisen kielen käyttö on mahdollista myös kehittyvällä kielitaidolla. Täydellistä kielitaitoa ei aina tarvita ja kieltä opitaan lisää. Lisäksi kielen oppiminen ei tapahdu yksin kielen puhujan päässä, vaan taitavampia suomen puhujia tarvitaan tukemaan oppimista.

Korkeakouluissa, kuten Kielibuusti-hankkeessa, on kehitetty monenlaisia käytäntöjä, jotka tukevat kielen oppimista. On tärkeää kertoa realistisesti siitä, miksi kotimaisia kieliä tarvitaan, sillä Suomessa on vaikea elää täysipainoisesti ilman jonkinlaista suomen kielen taitoa. Yliopistot voivat auttaa kielen oppimisessa tarjoamalla erilaisia kielikursseja sekä integroituna että perinteisellä tavalla. Näiden kurssien resursointi ja kehittäminen on tärkeää.

Toivon, että yliopistot investoisivat riittävästi kielen oppimisen tukemiseen, sillä se ei tapahdu ilmaiseksi. Lisäksi korkeakoulut voivat tukea harjoittelupaikkojen kehittämistä eri aloille, mikä edistää kielitaidon kehittymistä käytännössä.

ER: Millä konkreettisilla toimilla me korkeakouluyhteisönä voimme tulla vastaan ja tukea opiskelijan kielen oppimista? Mitä minä ja sinä voimme tehdä asian edistämiseksi?

Lari Kotilainen:

Suutarin lapsella ei aina ole kenkiä. Voi käydä niin, että puhuu vuosien ajan kansainvälisen tutkijavieraan kanssa englantia, ja lopulta käy ilmi, että hän olisi osannut suomeakin. Jokaisessa työyhteisössä olisi hyvä keskustella kielitaidosta ja -toiveista. Usein yliopistolla oletuksena on, että keskustelut käydään englanniksi, kun huoneeseen saapuu kansainvälinen vieras, eikä kysytä, osaako tai haluaisiko hän puhua suomea. Ensimmäinen askel olisi muuttaa tätä käytäntöä. Ihmisten kohtaaminen on aina hyvä perusneuvo. 

ER: Helsingin yliopiston koordinoimassa KIVAPE-osahankkeessa (Kielituetut varhaiskasvatuksen perusopinnot maahanmuuttajille) kansainväliset opiskelijat ovat saaneet perehtyä kasvatustieteeseen, suomalaiseen varhaiskasvatukseen ja varhaiskasvatuksen ammattikieleen. 

Maryori Rodriguez, olet toiminut Chilessä insinöörinä ja Suomeen muuton jälkeen vaihtanut alaa ja työskennellyt lastenhoitajan ja varhaiskasvatuksenopettajan sijaisena. Nyt olet opiskellut KIVAPE-hankkeessa. Millaiset asiat ovat kehittäneet alakohtaista kielitaitoasi? Millaisia terveisiä haluaisit opiskelijana välittää korkeakouluopettajille ja korkeakoulutuksen suunnittelijoille?

Maryori Rodriguez, opiskelija, KIVAPE-opinnot (Kielituetut varhaiskasvatuksen perusopinnot), Helsingin yliopisto

KIVAPE-koulutuksen aikana varhaiskasvatuksen ammattikieli ja pedagogiikan koulutus ovat olleet minulle erityisen merkityksellisiä. Olen syventänyt ymmärrystäni varhaiskasvatuksen ja koulutuksen arvoista sekä suomalaisen kasvatusfilosofian keskeisistä periaatteista. Opintojen aikana aktiivinen lukeminen ja keskustelu ovat kehittäneet kielitaitoani luetun ymmärtämisessä, kuulemisessa, puhumisessa ja kirjoittamisessa. Työskentelytaitoni akateemisessa ja työympäristössä ovat vahvistuneet. Monikulttuurinen oppimisympäristö on edistänyt kulttuurien välistä ymmärrystäni merkittävästi.

ER: Mikä sai sinut kiinnostumaan varhaiskasvatuksesta alana?

Maryori Rodriguez:

Muutettuani Suomeen tein kieliharjoittelun varhaiskasvatuksessa ja ja ihastuin siihen, miten varhaiskasvatus toimii Suomessa. Mielestäni siinä on upeita käytäntöjä ja pedagogisia menetelmiä. Haluan työskennellä lasten kanssa sensitiivisessä varhaiskasvatuksessa.

ER: Päivi Virtanen, olet hankkeessa muokannut opetustasi kielitietoisemmaksi. Mitä ohjeita tai vinkkejä antaisit muille aineenopettajille, jotka haluavat tukea kansainvälisten opiskelijoiden kielen oppimista?

Päivi Virtanen, yliopistonlehtori, kasvatustieteet, KIVAPE-osahankkeen varhaiskasvatuksen opettaja, Helsingin yliopisto:

KIVAPE-opinnot ovat suomeksi, ja olemme noudattaneet yliopiston perusopintojen vaatimuksia. Käytän selkokieltä aina kun mahdollista, mikä auttaa opiskelijoita ymmärtämään vaikeita asioita. Kysyn usein opiskelijoilta, ovatko he ymmärtäneet opetettavat asiat, ja tarvittaessa selitän ne selkeämmin. Esimerkiksi selitin näyttämällä, mitä tarkoittaa kyykkyasento, kun sen merkitys ei ollut kaikille selvä.

Olemme toteuttaneet rinnakkaiskieleilyä ja monikielistä toimintaa. Ryhmätöissä opiskelijat voivat käyttää omaa äidinkieltään tai englantia, jos kaikki ymmärtävät kyseistä kieltä. Monet ovat motivoituneita oppimaan suomea ja tekevät ryhmätöitä suomeksi, vaikka englanti olisi vaihtoehto. Tarjoamme myös vaihtoehtoista oppimateriaalia englanniksi. Hyödyllistä on antaa suomenkieliset materiaalit etukäteen luettavaksi, sillä opiskelijat voivat kääntää ne ohjelmalla omalle kielelleen, jotta he ymmärtävät luennolla paremmin. Sisällön ymmärtäminen on kuitenkin tärkeintä.

Opiskelijat suorittavat varhaiskasvatuksen perusopinnot, jotka avaavat väyliä yliopistotutkintoon. On tärkeää vaatia suomenkielisiä tuotoksia, jotta nähdään opiskelijoiden todellinen kielitaito. Suosittelen yhteistyötä S2-opettajan kanssa, sillä häneltä saa hyviä vinkkejä. Yhteinen suunnittelu ja materiaalien käyttö myös S2-opiskelussa vie asiaa eteenpäin.

Vielä yksi vinkki: tarkistakaa oppilaitoksen ohjeet tenttien kielestä. Helsingin yliopistossa voi periaatteessa tehdä tentit suomeksi, ruotsiksi tai englanniksi. Meillä tehtävät ovat olleet suomeksi.

ER: Tiia Ylhäinen-Holstila työskentelee S2-opettajana Metropolian osahankkeessa kielituetuissa liiketalouden substanssiopinnoissa. Hän on vastannut syksyllä toteutetun HR-koulutuksen S2-opetuksesta ja jatkaa samassa roolissa juuri alkaneessa markkinoinnin koulutuksessa. Millaista kielitukea ja kielitietoisia käytänteitä Metropoliassa on kehitetty?

Tiia Ylhäinen-Holstila, lehtori, suomi toisena kielenä ja viestintä, Metropolia ammattikorkeakoulu:

Kielitietoisten ratkaisujen lähtökohtana on tieto opiskelijoiden suomen kielen taidosta. Metropoliassa varmistamme opiskelijoiden suomen kielen osaamisen jo valintavaiheessa, mikä helpottaa suomen kielen ja substanssiaineiden opettajien työtä ja opiskelijoiden suoriutumista opinnoista.

Oleellista kielitietoisten ratkaisujen luomisessa on substanssiopettajien ja S2-opettajan yhteistyö. Ihanteellisinta on, jos resurssien ja aikataulujen puitteissa pystytään järjestämään samanaikaisopetusta, jossa kielitieto ja sanaston harjoittelu yhdistyvät substanssin opetukseen. 

Metropoliassa on tarjottu opettajille kielitietoisuuskoulutusta jo ennen tätä hanketta. Kielitietoisten ratkaisujen tuottamista helpottaa se, jos S2-opettajalla on ammattialan osaamista. Liiketalouden taustastani on ollut etua, kun olen suunnitellut työelämälähtöisiä toiminnallisia oppimistilanteita ja tukenut opiskelijoiden muiden oppiaineiden opiskelua.

Metropoliassa olemme panostaneet opetuksen toiminnallistamiseen ja  S2-opetuksen pelillistämiseen hydyntämällä Moodlen H5P-oppimisalustaa ja kielen oppimiseen käytettäviä sovelluksia, kuten Wordwallia. Näiden tukitoimien avulla olemme voineet opettaa liiketalouden suomea opiskelijoille, joiden taitotaso on B1-B2. Opiskelijat ovat kiitelleet opetusta, koska se keskittyy todellisiin työ- ja opiskeluelämän tilanteisiin perinteisen kielitiedon sijaan.

Paneelikeskustelu järjestettiin Educa-tapahtumassa Helsingin messukeskuksen luentosalissa 103 perjantaina 23.1.2026. Paneelin teemoihin voit tutustua lisää Kielituetut osaamispolut -hankkeen internetsivuilla.