Isabel Salmi korostaa, että informaatioteknologian opinnoissa ei tarvitse olla matemaattinen nero

Isabel Salmi on kolmannen vuoden informaatioteknologian opiskelija. Vapaa-ajalla hän käy salilla, soittaa rumpuja bändissä ja hengailee kavereiden kanssa. Hänet löytää aika-ajoin myös Teknologföreningen-osakunnan (TF) tai Automaatio- ja systeemitekniikan killan (AS) toiminnasta. 

Miten päädyit opiskelemaan informaatioteknologiaa Aalto-yliopistossa? 

Oma polkuni on vähän epätavallinen. Minulla on vahva tausta piirtämisestä, ja lukiossa kiinnostuin pelialasta ja graafisesta suunnittelusta. Kun tutkin korkeakouluja totesin, että haluan Aaltoon sen hyvän sijainnin ja huikean maineen takia. 

Luonnollisesti hain aluksi Aalto ARTS:in visuaalisen viestinnän muotoilun ohjelmaan. En päässyt läpi ennakkotehtävistä, jolloin mietin kiukkuisena, mikä voisi olla vielä siistimpää kuin graafinen suunnittelu. Olin kuullut huhuja, että Aallon teknilliseltä puolelta voi hakea pelialalle, mikäli osaa koodata. Tässä vaiheessa keksin, että voisin yrittää päästä teknilliseen korkeakouluun. Diplomi-insinöörin titteli kuulosti myös siistiltä! 

Pitkän matematiikan ja fysiikan ylioppilaskirjoitusten arvosanat eivät olisi millään riittäneet sisäänpääsyyn, enkä halunnut mennä uusimaan yo-kokeita. Onneksi se ei ole ainoa tapa, vaan hain Aaltoon tekniikan väylän eli avoimen yliopiston kautta. 

Matikan ja fysiikan kursseja opiskellessani tajusin, että tekniikan ala olikin minulle täydellinen. Lukiossa olin kovasti halunnut osata näitä aineita, mutta menetin motivaationi, kun kokeiden arvosanat eivät koskaan nousseet 7:n yläpuolelle. Yliopistossa ymmärsin, että ongelmani oli väärä opiskelutekniikka. Sain paljon apua Laskutuvasta ja laskareista ja opin vihdoin lukemaan tentteihin oikealla tavalla. Tämä teki matematiikasta oikeasti hauskaa! 

Vaikka en ollut saanut huippuarvosanoja lukion kursseilta, minua oli aina kiinnostanut tiede, tekniikka ja ongelmanratkaisu. Päästyäni opiskelemaan tajusin, että luovalla alalla en olisi päässyt hyödyntämään koko potentiaaliani. 

Informaatioteknologian valitsin siitä syystä, että sitä kautta on mahdollista päästä pelialalle. Lisäksi minua kiehtoi kurssien monipuolisuus, nimittäin ohjelmoinnin lisäksi täällä pääsee opiskelemaan tietoliikennetekniikkaa, akustiikkaa ja signaalinkäsittelyä. 

Mikä on ollut parasta opinnoissa? 

Parasta on se, että kenenkään ei oleteta jo osaavan kaikkea. Laskareista ja Laskutuvasta saa apua matemaattisiin tehtäviin ja ensimmäisillä ohjelmointikursseilla perusteet käydään läpi hyvin yksinkertaisesti. 

Myös saavutettavuus on otettu mielestäni hyvin huomioon monella kurssilla. Itselläni on ollut haasteita ylikuormituksen ja uupumuksen kanssa aspergerin takia – joten arvostan sitä, että olen saanut apua lukusuunnitelman tekemiseen sekä lisäaikaa tehtäviin ja tentteihin. 

Mikä on ollut paras kurssi? 

Ohjelmoinnin peruskurssi Y1 oli minulle ensikosketus koodaamisen ihmeelliseen maailmaan. Kurssin aikana tykästyin kunnolla ohjelmointiin ja etenkin Python-ohjelmointikieleen. 

Koen, että tekniikan ohella kielten opiskelusta on hyötyä, mikäli haluaa tulevaisuudessa työskennellä kansainvälisessä ympäristössä. Olen aina pitänyt eri kielten opiskelusta, joten valitsin vapaavalintaisiin opintoihin paljon saksan kursseja. Pidin erityisesti Saksa 6 -kurssista, sillä siinä keskityttiin enemmän keskustelemiseen ja puhetaitojen vahvistamiseen kuin kielioppiin. 

Millaista on Aallon opiskelijaelämä? 

Parasta opiskelijaelämässä on sen monipuolisuus! Aallossa on satoja eri opiskelijajärjestöjä, joissa voi harrastaa muun muassa urheilua, musiikkia ja taidetta. Itse olen osallistunut järjestöjen kautta esimerkiksi bänditreeneihin ja lukupiireihin. Uskon vahvasti, että jokainen voi löytää Aallossa oman paikkansa ja porukkansa. 

Peruskoulussa ja lukiossa minulla ei ollut paljoa kavereita ja minusta tuntui, etten oikein kuulunut joukkoon. Aallossa taas olen saanut valtavasti uusia kavereita ja tutustunut moniin samanhenkisiin ihmisiin. En ole mikään bilehile, mutta se ei ole haitannut sosialisointia – kaverini ovat löytyneet kursseilta. Kokemukseni ainakin tekniseltä puolelta on se, että Aallon opiskelijat ovat hyvin avoimia ja avarakatseisia. Muille opiskelijoille on helppoa mennä juttelemaan, ja samalla syntyy kaverisuhteita. 

Mitä odotat tulevaisuudelta? 

Kandiopintojen jälkeen voin lähteä erikoistumaan. Tällä hetkellä maisteriohjelmista minua kiinnostavat Human-Computer Interaction sekä Game Design and Development. Niistä saisin hyvät eväät tulevaan, sillä haluaisin tehdä töitä, joissa pääsen yhdistämään luovuutta ja tekniikkaa. Mikäli pääsen pelialalle, parasta olisi päästä osaksi suuren mittakaavan seikkailu- ja toimintapelien suunnittelua – sellaisten kuin Red Dead Redemption 2 tai The Last of Us. 

Kenelle suosittelet informaatioteknologiaa? 

Kaikille, joita ala vähänkään kiinnostaa! Ei tarvitse turhaan pelätä, riittävätkö omat matematiikan taidot opiskeluun. Itse en ole mikään matemaattinen nero ja koen silti informaatioteknologian olevan itselleni täydellinen valinta.