Euroopan unionin ympäristöneuvosto on maanantaina hyväksynyt ennallistamisasetuksen, joka kiinnittää huomiota myös kaupunkiekosysteemien viherpeitteen hyötyihin. Asiasta on tarjolla nyt myös tuoretta tietoa: tutkimuksessa on selvitetty Helsingin asuintonttien kasvillisuuden määrää ja koostumusta, sekä näiden merkitystä paikallisiin ilmastovaikutuksiin, kuten hiilensidontaan ja kesäkuukausien keskilämpötilaan.
Kasvillisuus laskee lämpötiloja varjostuksen ja haihdunnan kautta, kun taas tiiviisti rakennetut kaupunkialueet pidättävät lämpöä. Kesän lämpöaaltojen myös ennustetaan voimistuvan tulevaisuudessa.
Tutkimuksessa oli mukana Aalto-yliopiston tutkijat Paula-Kaisa Leppänen, Antti Kinnunen, Ranja Hautamäki ja Seppo Junnila. He ja muut kirjoittajat tuovat artikkelissaan esiin, että kasvillisuuden määrä tonteilla on Helsingissä vähentynyt noin 15 prosenttiyksikköä 1970-luvulta 2010-luvun alkuun. Yhtenä selittävänä tekijänä on tonttitehokkuus ja rakentamistapa. Esimerkiksi väljään rakennetut omakotitaloalueet vievät paljon pinta-alaa, mutta niille mahtuu myös paljon kasvillisuutta, kun taas tiiviille kerrostaloalueille kasvillisuutta mahtuu parkkipaikkojen ja muiden maankäytön vaatimusten vuoksi huomattavasti vähemmän.
Tutkimuksesta selviää, että tehokkuus ei kuitenkaan ole ainoa selittävä tekijä: esimerkiksi 1900-luvun alkupuolen tiiviillä asuinalueilla oli enemmän kasvillisuutta ja erityisesti suurikokoista puustoa kuin uusilla tiiviillä asuinalueilla. Tulos on merkittävä ja paljastaa, että nykyinen tiivis kaupunkirakentaminen ei pysty takaamaan viherpeitteisyyttä tasapuolisesti. Tämä johtaa uusien asuinalueiden huomattavasti vähäisempään hiilensidontaan sekä korkeampiin kesälämpötiloihin verrattuna vanhempiin saman tiiviysasteenkin alueisiin.
Yhdessä Helsingin yliopiston ja Hämeen ammattikorkeakoulun tutkijoiden kanssa laadittu artikkeli tarttuu ajankohtaiseen kysymykseen viherrakenteen asemasta tiivistyvässä kaupunkirakenteessa ja kasvillisuuden tuottamista ilmastohyödyistä. Kesän huippulämpötilojen noustessa ilmaston muutoksen myötä esimerkiksi suurten puiden viilentävän vaikutus voidaan saada aikaan vain paikallisilla puilla.
Tonttikasvillisuuden hiilinieluilla on merkitystä myös kaupunkien ilmastotavoitteiden saavuttamisessa. Lisäksi kasvillisuus tuottaa muita hyötyjä tukemalla esimerkiksi hulevesien hallintaa, luonnon monimuotoisuutta ja asuinympäristön viihtyisyyttä.
Tiiviissä kaupunkirakenteessa kasvillisuudelle tulee varata riittävästi tilaa ja kiinnittää huomiota erityisesti maanvaraiseen kasvillisuuteen ja suuriin puihin. Kasvillisuudelle on turvattava hyvät kasvun ja menestymisen edellytykset ja varmistettava tila sekä latvustolle maan päällä että juuristolle maan alla. Tonttien kasvillisuus on otettava huomioon kaikilla kaupunkien päätöksenteon tasoilla aina suunnittelusta rakentamiseen ja kunnossapitoon saakka.
“Kaupunkia rakennetaan vuosikymmenten aikajänteellä, eli nyt tekemämme ratkaisut vaikuttavat ympäristössämme vielä kymmenienkin vuosien päästä”, sanoo tutkija Paula-Kaisa Leppänen.
Tutkimus on osa Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamaa, monitieteistä, Co-Carbon-tutkimushanketta. Hankkeessa mitataan ja mallinnetaan kaupunkivihreän hiilensidontakykyä sekä kehitetään käytäntöjä hiiliviisaan kaupunkivihreän suunnitteluun, toteutukseen ja ylläpitoon.
Kaupunkivihreällä on keskeinen rooli hiilinielujen kasvattamisessa. Kaupunkivihreän lisääminen lieventää myös helleaaltoja ja kaupunkitulvia sekä edistää luonnon monimuotoisuutta.
Politiikkasuositukset esitellään webinaarissa keskiviikkona 17. toukokuuta.
