Uutiset

Heidi Henrickson: Yhteys ihmisiin on minulle tärkeä osa työssä viihtymistä

”Jokaisella meistä on erilaiset taidot ja ajattelutavat, ja meidän pitäisi antaa ihmisten loistaa siinä, missä he ovat parhaimmillaan”, sanoo Heidi Henrickson, Aalto Networking Platformin projektipäällikkö ja akateeminen koordinaattori, Walk in my shoes -juttusarjan haastattelussa.
Heidi Henrickson, photo: the Finnish Union of University Researchers & Teachers
Kuva: Tieteentekijöiden liitto.

Millaista on kävellä Heidi Henricksonin kengissä?

Työhöni Aalto Networking Platformissa kuuluu verkostoituminen, joten en työskentele vain yhdessä rakennuksessa. Tämä tarkoittaa, että kävelen 10 000–12 000 askelta päivittäin ja tapaan ihmisiä kolmessa eri rakennuksessa: Vuorimiehentien päässä, Dipolissa ja Väreessä. Koska tapaamisten välillä on vain vähän aikaa, tarvitsen mukavien kenkien lisäksi kykyä pakata tietokone nopeasti, ottaa tee mukaani ja lähteä ripeästi!

Soitin lukion marssiorkesterissa alttosaksofonia ja tuo kokemus on arvokasta vielä tänäkin päivänä. Kävelytyylissäni voi edelleen nähdä merkkejä marssiorkesterista: rullaan jalkoja kävellessäni, jotta sitä tulee pehmeämpää, ja myös askelten välinen etäisyys on hyvin tarkka.

Mikä on mielestäsi optimaalinen tapa tehdä ryhmätyötä?

Optimaalinen tiimityö alkaa sen tunnistamisesta, mitä haluamme saada aikaan. Sitten käännymme sidosryhmien eli niiden ihmisten puoleen, joita asia koskee. Hyvä tiimityö on tämän ymmärtämistä. Ongelmien ja tavoitteiden lisäksi meidän tulee tunnistaa, että jokaisella tiimin jäsenellä on täysin erilainen tapa lähestyä asiaa. Jokaisella meistä on erilaiset taidot ja ajattelutavat, ja meidän pitäisi antaa ihmisten loistaa siinä, missä he ovat parhaimmillaan.

Miksi verkostoituminen on sinulle tärkeää?

Teen työni tehokkaammin, kun tunnen muut ihmiset ja heidän tehtävänsä Aallossa. Tuntuu myös hyvältä, kun osaan auttaa muita.

Työssä viihtyminen ja henkilökohtainen hyvinvointini perustuu osin siihen, että saan luotua ja ylläpidettyä yhteyksiä muihin ihmisiin. Saan sitä kautta myös tunnustusta työstä. Voin myös itse kiittää vieressä istuvaa kollegaa hienosta työstä, hyvästä esityksestä, inspiroivista ideoista ja vahvoista argumenteista.

Mikä on mielestäsi tehokkain tapa luoda monialaista yhteistyötä?

Poikkitieteellisyyttä on jo edistetty ylhäältä alas ja alhaalta ylös. 30 000 euron aloitussumma uudelle hankkeelle on ihan oivallinen tapa saada se käyntiin, yhdistää hankkeita tai muuttaa tapaa, jolla teemme yhteistyötä. Mutta entä jos voisimme toimia sivusuunnassa? Mitä voisi tapahtua, kun työskentelemme eri tieteenalojen välillä miettimällä uudelleen olettamuksia, lähtökohtaa ja päämäärää?

Kun yritämme ratkaista jotain haastetta, voisimme hylätä ajatuksen siitä, että asia on tehty jo aiemmin. Esimerkiksi BATCircle-hankkeessa tutkijat ensin murskasivat vanhoja akkuja ja käyttivät arvokkaita komponentteja uudelleen uusissa akuissa. Nyt he sivuuttavat osan jatkokäsittelystä kokonaan ja etsivät uusia tuhoamattomia tapoja kierrättää. Sen sijaan, että tehostettaisiin jotain, murskataan ja uudelleen käytetään ja muulla tavoin toimitaan ihan uudella tavalla Tämä voisi olla esimerkki sivusuuntaan tapahtuvasta ajattelusta.

Heidi Henrickson with a group, photo: Valeria Azovskaya.

Jokaisella meistä on erilaiset taidot ja ajattelutavat, ja meidän pitäisi antaa ihmisten loistaa siinä, missä he ovat parhaimmillaan.

Heidi Henrickson

Mikä inspiroi sinua ihmisten kohtaamisessa?

Inhimillisyys on sitä, kun ihmiset kääntyvät toistensa puoleen ja sanovat esimerkiksi: "Tuo oli mahtavaa”, ”Minulla on ollut aika vaikea aamu”, tai ”Kiitos kärsivällisyydestäsi, kun etsin muistiinpanojani". Olen taustaltani sosiologi, ja näen työkavereiden pyrkivän tekemään toistensa olosta mukavampaa. Näin he välittävät toisistaan ja kertovat toisilleen: "Et ole yksin".

Joku saattaa tulla paikalle tarjotin täynnä näytteitä, ja hänen on päästävä turvaovesta läpi. Silloin joku toinen avaa hänelle oven. Se voi olla myös kokouksen avaaminen reflektiolla sen sijaan, että vain mentäisiin suoraan asiaan.

Kerrotko tarinan työstäsi?

Kokosin Materials Platform -näyttelyä Aallon Slush-osastolle vuonna 2018. Sinne haettiin tutkimushankkeita, ja pari Aallon muotoilun maisteriopiskelijaa palkattiin suunnittelijoiksi. Sain seurata läheltä, miten kaikki eteni tutkijan varhaisesta hakemuksesta näyttelyosastoksi. Prosessi oli kiehtova, ja kaikki astuivat ulos mukavuusalueiltaan.

Tohtoriopiskelija Arman Dastpak teki yhteistyötä maisterivaiheen suunnittelija Liisa Poskiparran kanssa, joka keksi pienten ruskeapinnoitteisten metalliruutujen sijaan luoda pienen kaupunkikuvan raakateräksen palasista, jotka oli suojattu ligniinillä.

Vaikka olin vastuussa siitä, että hanke toteutettiin, loppujen lopuksi nämä kaksi nuorta tutkijaa saivat aikaan todella hienon lopputuloksen.

Vapaa-ajallasi luet scifiä ja fantasiaa sekä toimit vapaaehtoisena urheilutoimitsijana kansainvälisissä kilpailuissa. Miksi nämä ovat sinulle tärkeitä?

Olen spekulatiivisen fiktion ystävä. Se auttaa minua kuvittelemaan maailmoja ja antaa minulle ajatuksen siitä, että meidän ei tarvitse jäsentää asioita niin kuin olemme aina tehneet. Pienikin kehitysaskel nyt voi 10 tai 20 vuoden kuluttua vaikuttaa valtavasti kaikkien elämään. Fiktio tarjoaa siinä mielessä vähän laajemman kuvan.

Aallossa yritän kehittää tutkimuspalveluja, asettua tutkijoiden asemaan ja miettiä, mikä olisi heille optimaalinen työympäristö. Tutkijat haluavat yksinkertaisesti työskennellä tutkimusongelman parissa varainhankinnan, apurahahakemusten ja muiden hallinnollisten tehtävien sijaan. Miten voisin auttaa heitä tässä?

Koska toimin vapaaehtoisena urheilutoimitsijana kansainvälisissä kilpailuissa, pystyn tekemään nopeita ratkaisuja. Ja joskus minun on oltava se, joka sanoo "ei", tässä menevät rajat. Tutkimuksessa meidän on oltava luovia ja keksittävä ratkaisu, joka mahtuu olemassa olevien rajoitusten sisään.

Mitä haluaisit muuttaa Aallossa?

Mielestäni meillä pitäisi olla enemmän aikaa kokouksiin itsemme kanssa. Se ei tarkoittaisi tietokoneen ääressä istumista tai jonkin asian työstämistä. Sen sijaan rentoutuisin esimerkiksi istumalla tuolissa, katsomalla ulos ikkunasta, juomalla kupin kahvia tai teetä, antaisin itselleni aikaa ajatella ja pohtia keskeytyksiä. Se voisi lisätä luovuutta.

Entä mitä haluaisit vahvistaa?

Olen etuoikeutettu työssäni, koska saan luoda ideoista aloitteita. Jos aloite epäonnistuu, sitäkin voidaan juhlia. Ja meidän on kerrottava muille, miksi jokin asia ei toiminut, koska muuten joku yrittää samaa uudelleen.

Esimerkiksi Space 21:ssä tehtävät asiat ovat hienoja. Se on paikka, jossa voi leikkiä, keskustella ja kokeilla. Voin vain piipahtaa siellä torstaisin kerran kuussa, juoda kahvia, olla hiljaa, jos haluan, ja oppia, mitä muut ihmiset tekevät. Olisi kivaa, jos tämäntyyppistä toimintaa olisi enemmän. Sen ei tarvitse johtaa mihinkään merkittävään. Se yksinkertaisesti tarjoaa mahdollisuuden vuorovaikutukseen, ja se voisi taas viedä eteenpäin.

Haastattelu ja teksti: Tiina Aulanko-Jokirinne

Lue lisää tarinoita:

When Dipoli was being renovated in 2017, Ilkka Niemelä happened to be present during the installation of the artwork and ended up supporting a painting from one corner. Photo: Severi Kasurinen.

Ilkka Niemelä: Kun jotain yrittää korjata, on tärkeää ensin ymmärtää, mistä oikein on kysymys

"Toisen arvokkaana pitäminen on minulle henkilökohtaisesti todella tärkeää. Uskon siihen erittäin paljon. Tapa kohdata toista ihmistä määrittää organisaatiokulttuuria. Me saamme paljon enemmän aikaan, kun vuorovaikutus on arvostavaa."

Uutiset
Retuperän WBK:n Audio Dubbado, kuva: Atte Mäkinen.

Audio Dubbado: Retuperän WBK edustaa palomiesmäistä arvokkuutta ja hyviä käytöstapoja

"Kun olin soittanut muutaman vuoden palokunnassa, mietin, että ehkä olisi hyvä olla joku tekosyy viettää Otakaarella niin paljon aikaa. Päätin, että on aika hakea Aaltoon."

Uutiset
Jason Selvarajan, photo by Jessica Sinikoski.

Jason Selvarajan: Yhteisen keittiön avulla voin tuoda ihmisiä yhteen

"Kun aloitin tehtävässä, minulle kerrottiin, että Space 21:een etsitään ”mood manager” -tyyppiä, jonka tehtävä on luoda hyvä ja positiivinen ilmapiiri sellaisella asenteella, että kaikki on mahdollista. En tosin ole aina hyvällä tuulella, vaikka muut ihmiset väittävätkin niin."

Uutiset

Kulje kengissäni

Aaltolaiset kertovat juttusarjassa, millaista on kävellä heidän kengissään. Jotta voimme ymmärtää toisen aaltolaisen ajatuksia, näkökulmaa tai hänen kohtaamiaan haasteita, meidän on hyvä kulkea pieni matka hänen kengissään.

Lue lisää
Walk in my shoes, illustration by Anna Muchenikova.
  • Julkaistu:
  • Päivitetty:

Lue lisää uutisia

People at the campus
Yhteistyö, Tutkimus ja taide Julkaistu:

CESAER Task Force Openness of Science and Technology vierailee Aallossa

Aalto-yliopisto järjestää CESAER Task Force Openness of Science and Technologyn tapaamisen 16.–17.4.2024.
Kesäinen Otaniemen rantanäkymä, jossa Aalto-yliopiston logo ja tapahtuman nimi sekä VTT:n ja Avoimen tieteen logot.
Kampus, Yhteistyö, Tutkimus ja taide Julkaistu:

Avoimen tieteen ja tutkimuksen kesäpäivät 2024 järjestetään Aalto-yliopistossa

Aalto-yliopisto järjestää Avoimen tieteen ja tutkimuksen kesäpäivät 2024 yhdessä Avoimen tieteen ja tutkimuksen kansallisen koordinaation ja Teknologian tutkimuskeskus VTT:n kanssa.
Jukka Pekola, kuva: Riitta Supperi, Suomen Kulttuurirahasto
Palkinnot ja tunnustukset Julkaistu:

Jukka Pekolalle Suomen Kulttuurirahaston palkinto – ”kvantti kiinnostaa tiede- tai scifi-maailmaa laajemmin”

Professori Jukka Pekola saa Suomen Kulttuurirahaston palkinnon kvanttiteknologiatutkimuksen pitkäaikaisesta edistämisestä ja osallistumisesta ihmiskunnan haasteiden ratkaisemiseen.
Minna Halme, photo by Hayley Le
Yliopisto Julkaistu:

Minna Halme: Vastuullisen liiketoiminnan tutkimusta pidettiin alussa viherpiipertämisenä

"Minulle sanottiin, että minun kannattaisi tehdä väitöskirja jostain muusta aiheesta, jos haluan joskus tulevaisuudessa töitä."