Uutiset

Veden vartija -elokuva yhdistää scifiä ja draamaa isossa mittakaavassa

Saara Saarelan ohjaama ja Emmi Itärannan kansainvälisesti menestyneeseen Teemestarin kirja -romaaniin perustuva dystooppinen suurelokuva Veden vartija sai ensi-iltansa elokuvateattereissa perjantaina 2. syyskuuta.
Elokuvaa kuvataan kärrystä päähenkilön pyöräillessä hiekkatietä
Noria (Saga Sarkola) kuvauksissa Rummun vankila-alueella Virossa, kuva: Gabriela Urm

Elokuva edustaa uutta suomalaisen tieteiselokuvan lajityyppiä, ja suuren mittaluokan tarinaa. Tulevaisuuteen sijoittuva elokuva on valmistunut kotimaisten ja kansainvälisten elokuvantekijähuippujen yhteistyönä, lähes kymmenvuotisen prosessin tuloksena. Kansainvälisenä yhteistuotantona syntyneen elokuvan kokoluokka, uniikki aihepiiri sekä yhdistelmä genrejä tekevät siitä erityisen kotimaisen elokuvatuotannon. Elokuvan budjetti on noin neljä miljoonaa euroa, mikä tekee siitä Pahanhautojat-elokuvan jälkeen Suomen toiseksi kalleimman naisen ohjaaman elokuvan.

Veden vartija -elokuva kertoo ajasta, jolloin puhdas vesi on loppumassa maailmasta, ja valtaa pitävä sotilashallinto kontrolloi niukkoja vesivaroja tiukalla otteella. Vesipulan keskellä sinnittelevän kylän uusi teemestari Noria (Saga Sarkola) saa isänsä kuoltua selville sukunsa tarkoin varjellun salaisuuden: erämaassa on säilynyt puhtaan juomaveden lähde.

Kun Norialle selviää, että myös saastuneilta Menetetyiltä mailta saattaisi löytyä vettä, hänen on päätettävä, mitä hän hengenvaarallisella tiedolla tekee. Periksiantamattoman Norian tukena ovat paras ystävä Sanja (Mimosa Willamo) ja vesipulaa ratkova Taro (Lauri Tilkanen), mutta voiko heihin luottaa? Salaako sotilashallinto kansalta enemmänkin vesivaroja – voiko yksi ihminen pelastaa maailman kuivuudelta?

Elokuvan näyttelijöitä ovat myös Pekka Strang ja Minna Haapkylä. Käsikirjoittaja on Ilja Rautsi ja tuottajat Misha Jaari ja Mark Lwoff tuotantoyhtiö Bufosta.

Romaani havahdutti globaaliin vesikysymykseen

Emmi Itärannan Teemestarin kirja -teos ilmestyi 2012 ja Saarela luki sen seuraavana vuonna.

”Tuolloin mediassa, kuten Helsingin Sanomissa ja Economistissa uutisoitiin paljon veteen liittyviä kysymyksiä ja sitä, että vesi on ”uusi öljy” ja tulee olemaan arvokasta valuuttaa. Ja me Suomessa pidämme vettä itsestään selvänä”, kertoo Saara Saarela, joka toimii myös Aalto-yliopiston elokuvaohjauksen professorina.

”Emmin kirja kuitenkin kyseenalaisti tämän ja siinä oli suoria viitteitä vesipulaan eri puolilla maailmaa. Sen kautta globaali vesikysymys ja ilmastonmuutos tulivat itselleni konkreettisiksi. Halusin käsitellä niitä ja elokuva alkoi hahmottua mielessäni.”

On tärkeää, että päähenkilö on nuori, sillä nuoret sukupolvet elävät muiden tekemien päätösten kanssa.”

Ohjaaja Saara Saarela

Saarela kertoo, että Itärannalle tarinassa olennaista on päähenkilö, joka uskaltaa ja pystyy seisomaan sen takana, minkä kokee oikeaksi. Nuori päähenkilö kohtaamassa isoja, kansakuntaa koskettavia kysymyksiä, oli myös hänelle itselleen tärkeä näkökulma. Tarinassa korostuu rohkeuden löytäminen, itsensä alttiiksi ja vaaraan asettaminen sekä uskallus toimia muiden hyväksi.

”On tärkeää, että päähenkilö on nuori, sillä nuoret sukupolvet elävät muiden tekemien päätösten kanssa”, Saarela painottaa.

Keskeistä tarinassa on myös kahden moraalin kohtaaminen. Elokuva saa meidät mitä ajankohtaisimmin pohtimaan miten toimia, kun pitää tehdä päätöksiä maapallon hyväksi – hyödyntääkö luonnonvaroja mahdollisimman paljon vai suojellako niitä.

Laajaa taustatyötä

Elokuvan tapahtumat sijoittuvat määrittämättömään tulevaisuuteen, mutta ennen kuin elokuvan maailma voitiin luoda, vaadittiin paljon taustatutkimusta. Sitä Saarela teki laajasti, muun muassa Aalto-yliopiston vesitutkija Matti Kummun ja Suvi Sojamon sekä ympäristötutkijoiden kanssa. Mukana hankkeen alkuvaiheessa oli myös kestävyyskoordinaattori Kaika Astikainen varmistamassa elokuvan tuotannon ekokestävyys.

Elokuvan maailman mahdollistamiseksi piti ratkaista myös muun muassa sen esittämän ajan energiakysymykset, liikkumismuodot ja kiertotalouden kysymykset. Pukusuunnittelijoiden, lavastajien ja muiden keskeisten ammattiryhmien kanssa pidetyssä ”maailmanluontiseminaarissa” luotiin elokuvan puitteet, joiden avulla sen maailma voidaan konkretisoida katsojille.

Veden vartija kuvattiin vuonna 2020 Virossa, Saksassa ja Norjassa. Suurin osa kuvauksista sijoittui Viroon Rummun vankilaan ja Tallinnan kaupunginvankilaan, ja elokuvan loppuosan kohtaukset, jotka sijoittuvat ”menetettyihin maihin”, kuvattiin Pohjois-Norjassa. Jälkituotanto ja digitaalisten kopioiden teko tapahtui Saksassa. Kaikkineen tuotanto työllisti kuvausvaiheessa noin 400 ihmistä.

Elokuvan tekoprosessi alkoi jo vuoden 2015 syksyllä. Elokuvan piti tulla teattereihin maaliskuussa 2022, mutta koronarajoitukset siirsivät ensi-illan syksyyn.

Saarela on tyytyväinen keskeisiin ratkaisuihin tuotannossa, jotka mahdollistivat tuotannon koronarajoitteiden lomassakin: elokuva päätettiin tehdä suomen kielellä ja sekä näyttelijät että tuotannon ydinryhmä olivat suomalaisia. Ryhmää täydensi aina maakohtainen ryhmä kuvauksien mukaan. Elokuvan jälkituotanto tehtiin pääosin kuitenkin etätyönä Saksassa.

”Tämä on ollut valtava oppiprosessi, sekä kansainvälisen rahoituksen että jälkitöiden valvonnassa. Kiinnostavaa on ollut myös oppi siitä, miten adaptoida kirjasta elokuva. Ne ovat kaksi taidemuotoa, joilla on erilaiset kertomisen muodot”, Saarela kertoo.

Elokuvasta ja sen syntyprosessista on tehnyt teoksen toimittaja-tietokirjailija Kalle KinnunenVeden vartija – Teemestarin kirjasta elokuvaksi (Kustannusosakeyhtiö Teos) seuraa kansainvälisenä yhteistuotantona syntyneen elokuvan ainutlaatuista tekoprosessia.

Veden vartija -elokuvaa kuvataan synkissä olosuhteissa Tallinnan vankila-alueella
Kuvaustilanne Tallinnan vankila-alueella, kuva: Gabriela Urm

Lue lisää:

Saara Saarela at the set of the movie Guardian of Water. Photo: Gabriela Urm © Bufo 2020

Saara Saarela ohjaa Veden vartija -suurtuotannon

Emmi Itärannan kansainvälisesti menestyneeseen romaaniin perustuvan Veden vartija -elokuvan ohjaa Saara Saarela, joka toimii tällä hetkellä myös Aalto-yliopiston elokuvaohjauksen professorina.

Uutiset
  • Julkaistu:
  • Päivitetty:

Lue lisää uutisia

Shankar Deka on sähkötekniikan ja automaation laitoksen apulaisprofessori.
Tutkimus ja taide Julkaistu:

Robotiikka tarvitsee turvallisia käyttäytymismalleja

Robotiikka ja autonomiset järjestelmät kehittyvät nopeasti. Algoritmit, jotka kestävät häiriöitä ja epävarmuustekijöitä järjestelmässä ja ympäristössä, ovat kehityksen kannalta kriittisiä.
Kesäinen Otaniemen rantanäkymä, jossa Aalto-yliopiston logo ja tapahtuman nimi sekä VTT:n ja Avoimen tieteen logot.
Kampus, Yhteistyö, Tutkimus ja taide Julkaistu:

Avoimen tieteen ja tutkimuksen kesäpäivät 2024 järjestetään Aalto-yliopistossa

Avoimen tieteen kesäpäivät pidetään Aalto-yliopiston Otaniemen kampuksella ja Zoomissa 3.–4.6. Ilmoittauduthan 3.5. mennessä!
Kaksi tummiin pukeutunutta miestä istuu suunnittelemiensa huonekalujen keskellä
Tutkimus ja taide, Opinnot Julkaistu:

Aaltolaisten muotoilua esillä Milanon huonekalumessuilla

Italialaisen muotoilijan ja japanilaisen arkkitehdin suomalaisesta kulttuurista inspiroitunutta yhteistyötä nähdään Salone del Mobile -messuilla Milanossa huhtikuussa. INTERDEPENDENCE-näyttelyssä on esillä myös muita projekteja Aallosta.
Front and back covers of book called Unfolding Public Art. Text in red, book covers in sand colour.
Palkinnot ja tunnustukset, Tutkimus ja taide, Yliopisto Julkaistu: