Uutiset

Värejä laboratorioista ja pelloilta – tällainen on luonnonmukaisten tekstiilivärien tulevaisuus

Mitä enemmän muoti- ja tekstiiliteollisuuden ympäristövaikutuksista saadaan tietoa, sitä enemmän kestävien vaihtoehtojen kysyntä ja tarve kasvaa. Kansainvälinen tutkimusryhmä pyrkii korvaamaan myrkylliset synteettiset väriaineet luonnollisilla vaihtoehdoilla, joita saadaan esimerkiksi kasveista, mikrobeista ja ruokahävikistä.
Woman touching a long-sleeved Marimekko Unikko shirt on display
Marimekon värimorsingolla eli luonnon indigolla värjätty paita. Kuva Designs for a Cooler Planet -näyttelystä. Kuva:: Kalle Kataila

Vaatekauppojen hyllyillä ja tangoilla näkyy loistavan värisiä paitoja, pastellineuleita ja farkkuja. Tänään ne ovat muodissa – ja viimeistään parin kuukauden kuluttua tilalla on jo jotain aivan uutta.

Maapallo ja vaatteita valmistavat tehdastyöntekijät maksavat kirkkaista väreistä kovan hinnan, sillä synteettisessä värjäysprosessissa käytetyt myrkylliset kemikaalit saastuttavat vesistöjä ja maaperää.

Synteettiset värit ja pigmentit otettiin tekstiiliteollisuudessa käyttöön 1860-luvulla, ja nykyään ne ovat käytössä kaikkialla. Synteettisiä värejä on kiittäminen ja syyttäminen siitä, miksi vaatteita on saatavilla kaikissa sateenkaaren väreissä: ne ovat nopea ja helppo vaihtoehto luonnonväreille.

Luonnollisten pigmenttien käyttäminen tekstiilien värjäyksessä on kuulunut ihmiskunnan perinteisiin tuhansien vuosien ajan. Taito ei ole kadonnut mihinkään, päinvastoin – ja BioColour-hanke haluaa hyödyntää ja kehittää sitä uudella tavalla.

Aalto-yliopiston muotoilun professori ja BioColour-tutkimusryhmän jäsen Kirsi Niinimäki kertoo: ”Käänsimme katseet menneisyyteen, koska halusimme selvittää, miten voisimme tuoda synteettisiä kemikaaleja edeltävät perinnetiedot nykyaikaan ja soveltaa niitä modernimmalla tavalla yhteistyössä tekstiiliteollisuuden kanssa.”

BioColour on muotoilijoista, materiaalitutkijoista, biologeista, matemaatikoista ja insinööreistä koostuva kansainvälinen tutkimuskonsortio, jonka tutkijat ovat suomalaisista, amerikkalaisista ja brasilialaisista yliopistoista. Yhteistyön tarkoitus on löytää myrkyttömiä ja biohajoavia luonnonmukaisia vaihtoehtoja synteettisille väriaineille ja pigmenteille.

Model wearing long-sleeved yellow dress from the BioColour Linen collection
Sipulinkuorista ja pajunkuoresta saadulla värillä värjättyä pellavaa, suunnittelu Elina Onkinen ja Kasia Gorniak. Kuva: Helen Korpak

Luonnonmukaiset värit teollisessa mittakaavassa

BioColourin tekemässä tutkimuksessa ei ole kyse vain luonnonmukaisten väriainelähteiden tunnistamisesta ja testaamisesta, vaan tarkoituksena on myös tehdä yhteistyötä tekstiiliteollisuuden ja kuluttajien kanssa ja saada aikaan merkittävä muutos nykyajan synteettisten värien maailmassa.

Yksi esimerkki tulee Marimekolta. Yritys käytti Suomessa kasvavasta värimorsingosta tehtyä luonnon indigoa korvaamaan synteettisen sinisen värin, jonka valmistuksessa käytetään myrkyllisiä kemikaaleja kuten formaldehydiä. Perinteisen kotimaisen kasvin käyttäminen tukee myös suomalaisyrityksen tarinaa.

Niinimäki sanoo, että yritysten ansiosta perinnevärireseptit pääsevät käytännön testeihin laboratorio-olosuhteiden ulkopuolelle.

”Laboratoriossa prosesseja pystytään hienosäätämään, mutta teollisuudessa reseptejä ei voida muokata yhtä tarkasti”, Niinimäki sanoo.

Yhteistyötä tehdään tekstiiliteollisuuden lisäksi myös elintarvike- ja maatalousteollisuuden kanssa. Ne tuottavat valtavia määriä värien raaka-aineeksi kelpaavaa biojätettä, kuten esimerkiksi sipulin- ja pajunkuoria, joiden hyödyntäminen sekä vähentää jätteen määrää että synteettisten värien tarvetta.

Tutkijoilla on käynnissä myös yhteistyöhanke erään elintarvikeyhtiön kanssa. Yhteistyön yksityiskohdat ovat vielä salaisia, mutta hankkeen tavoite on selvittää, kuinka paljon elintarvikejätteestä voidaan tuottaa pigmenttiä sekä testata pigmenttien kestävyyttä

Värikäs asennemuutos

Pelkkä tarjonta ei ratkaise ongelmaa – kuluttajien pitää myös haluta uudenlaisia värejä, Niinimäki korostaa. Esimerkiksi luonnonvärien sävyjen vaihtelevuus toi tuntua kuluttajasta oudolta ajatukselta, kun hän on tottunut taatusti kestäviin ja identtisiin sävyihin, joita synteettiset värit tarjoavat.

Niinimäki huomauttaakin, että ”samanlaisuus” on yksi pikamuodin ongelma.

”Sininen väri on nyt muodissa, mutta miksi kaiken pitää olla sitä samaa sinistä? Miksei massatuotannossakin voitaisi hyväksyä, että sinisiä saattaa olla erilaisia?

Luonnonmukaiset värit voivat näyttää erilaisilta vaatekappaleesta toiseen ja jopa haalistua ajan myötä.  Värien haalistumista ei kuitenkaan tarvitse pitää huonona asiana. Niinimäki uskoo, että haalistuvat värit avaavat oven uudenlaiselle houkuttelevalle designille: vaatteet voisi suunnitella niin, että niistä paljastuu uusia kuvioita värien haalistuessa ajan myötä.

Four pieces of cloth in striped, plaid and polka dot patterns, dyed different shades of blue
Luonnon indigolla värjättyjä kankaita. Kuva: Valeria Azovskaya

Tulevaisuuden keksintöjä perinteistä

Värien luonnonmukaiset lähteet eivät rajoitu kasveihin ja sieniin, sillä mikrobeissa on valtavaa potentiaalia väriaineiden ja pigmenttien tulevaisuuden kannalta.

Bakteereista voidaan saada myrkyttömiä, biohajoavia pigmenttejä, ja ne voivat myös auttaa väriaineita tarttumaan tekstiilikuituihin. Bakteerien käyttäminen luonnonmukaisessa värjäämisessä palauttaa muodin hitaampaan tahtiin, sillä bakteerien kasvattaminen ja ruokkiminen voi kestää useita viikkoja.

Bakteerien käyttäminen värjäämisessä on innostanut BioColourin yhteistyökumppaneita VTT:llä tutkimaan laboratoriossa kasvatettavia väriaineita. On ryhdytty selvittämään, miten mikrobien DNA:ta voidaan muokata tuottamaan erilaisia pigmenttejä, joiden tuotantoa voitaisiin skaalata tekstiilituotannon mittoihin.

Käänsimme katseet menneisyyteen, koska halusimme selvittää, miten voisimme tuoda synteettisiä kemikaaleja edeltävät perinnetiedot nykyaikaan

Professori Kirsi Niinimäki
dried seaweed displayed in reds, yellows and greens
Biomateriaaleilla värjättyä merilevää. Kuva: Department of Seaweed

Laboratoriossa kasvatetut väriaineet ovat erityisen lupaavia tulevaisuuden kannalta, sillä Niinimäen sanoin värikasvien kasvattamiseen on rajallisesti maa-aluetta. Ilmastonmuutos vaikuttaa ympäristöön nyt ja jatkossakin aiheuttaen veden- ja ruoanpuutetta. Tämän takia resursseja täytyy ohjata ruoan kasvattamiseen.

Pigmenttejä tuottavat mikrobit luovat uusia mahdollisuuksia myrkyttömien, biohajoavien väriaineiden tuottamiseen pinta-alaa ja resursseja säästävällä tavalla.

Vaikka luonnonmukaisten väriaineiden tutkimus pohjautuu vanhoihin perinteisiin, se on kaikkea muuta kuin vanhanaikaista.

Lisätietoja

Kirsi Niinimäki

  • Julkaistu:
  • Päivitetty:

Lue lisää uutisia

Ryhmä ihmisiä seisoo huoneessa, yksi henkilö pitelee kukkia ja todistusta, taustalla näyttö.
Palkinnot ja tunnustukset Julkaistu:

Aallon satelliittitiimi ja tutkimusrahoituksen asiantuntijat palkittiin huipputyöstään

Aalto Pioneering Excellence -palkinto myönnetään vuosittain uraauurtavaa työtä tekeville tiimeille. Kunniamaininnan sai Closing Loops -tutkimuspilotti.
Neljä henkilöä poseeraamassa. Ylärivi vasen: sisällä, valkoinen kauluspaita. Oikea: harmaa asu. Alarivi vasen: sininen puku, solmio. Oikea: ulkona, talvivaatteet.
Nimitykset, Tutkimus ja taide Julkaistu:

Neljä uutta professoria nimitettiin Insinööritieteiden korkeakouluun

Työelämäprofessori Katja Tähtinen sekä apulaisprofessorit Jan Akmal, Magda Posani ja Jenni Partanen nimitettiin professorien urapolulle elo-lokakuussa 2024.
Two students and a professor sitting around a table, talking and looking at laptop screen.
Tutkimus ja taide, Opinnot Julkaistu:

Tule uusien tohtoriopiskelijoiden tutoriksi tammikuussa 2025

lmoittaudu uusien tohtoriopiskelijoiden tutoriksi orientaatiopäiville!
Tate-suunnitteludokumentointi-v3.jpg
Tutkimus ja taide Julkaistu:

Talotekniikka 2030: Suunnittelun ja asennuksen kitkaton yhteispeli

Kuinka taloteknisen suunnittelun ja toteutuksen yhteispeliä on kehitettävä, jotta suunnitelmat palvelisivat asennusta nykyistä paremmin? Tähän kysymykseen haki vastauksia uusi Talotekniikka 2030 -tutkimus. Sen tuloksista kertoi Tampereen yliopiston toteuttamassa tutkimuksessa tutkijana toiminut Juuso Järviö tulosseminaarissa syyskuussa 2024.