Uutiset

Tutkimus: Varjoja voidaan havaita lähes pilkkopimeässä

Tutkijat löysivät hiirien verkkokalvolta erityisen herkän, niin sanotun OFF-kanavan, joka on erikoistunut havaitsemaan varjoja lähes pimeässä. Ihmisen verkkokalvolla on samantyyppinen hermoverkko, ja tutkimus voikin auttaa kehittämään äärimmäisen tarkkoja silmäsairauksien diagnoosimenetelmiä, uskovat tutkijat.
A night-vision image of a mouse swimming in darkness
Tutkijat seurasivat hiiren liikkeitä labyrintissa ja mittaisivat toisessa kokeessa verkkokalvon neuronien aktiivisuutta. Kuva: Aarni Seppänen & Tuomas Turunen (Petri Ala-Laurilan tutkimusryhmä)

Hiiri on hämärässä sujuvasti liikkuva eläin, joka havaitsee varjoja silmän verkkokalvon hermoverkkojen avulla. Nyt Aalto-yliopiston ja Helsingin yliopiston tutkijat ovat osoittaneet, että hiiri pystyy erottamaan varjon jopa lähes pilkkopimeässä labyrintissa. Tulokset julkaistiin juuri arvostetussa Current Biology -lehdessä.

Kokeessa tutkijat laittoivat hiiren labyrinttiin, jonka uloskäynti merkittiin mustalla, hädin tuskin ympäristön pimeydestä erottuvalla pisteellä. Tutkijat seurasivat hiiren liikkeitä labyrintissa ja mittaisivat toisessa kokeessa verkkokalvon neuronien aktiivisuutta. Tutkimus osoitti, että OFF-kanaviksi kutsutun hermoverkon toiminnasta raportoivat herkät OFF-gangliosolut reagoivat lähes olemattomaan pudotukseen valon määrässä – eli ympäristöä mustempaan pisteeseen.

“Hiiret pystyvät havaitsemaan käytännössä olemattomia varjoja – vain muutaman fotonin ero jopa noin tuhannen verkkokalvon sauvasolun joukossa riittää varjon havaitsemiseen”, sanoo tutkimusta johtanut professori Petri Ala-Laurila.

”Kyky johtuu todennäköisesti siitä, että hiirten ja muiden nisäkkäiden on ollut evoluutiossa tärkeä kehittää näitä mekanismeja selvitäkseen hengissä ja oppiakseen välttämään petoja hyvin pimeissä oloissa.”

Täydellisiä varjonpaljastajia

Tutkimus on jatkoa Ala-Laurilan ryhmän aiemmille tutkimuksille, joissa he selvittivät hiirten kykyä havaita äärimmäisen heikkoja valonhäivähdyksiä ON-kanavasolujen avulla.

”Nyt hypoteesimme oli, että varjon kohtaaminen näkyisi herkimpien OFF-solujen aktiivisuuden kiihtymisenä”, Ala-Laurila sanoo.

Tutkimusryhmä laski työssä myös teoreettisen rajan varjojen havaitsemiselle. Raja perustuu valoa vastaanottavien solujen ominaisuuksiin sekä hermoratoihin. Hiiret ylsivät äärimmäisen lähelle tuota rajaa.

“Tarkka mallimme osoittaa, että sekä näön ohjaama käyttäytyminen että kaikkein herkimmät OFF-kanavasolut ovat lähes täydellisiä varjonpaljastajia”, sanoo tutkijatohtori Johan Westö, toinen artikkelin ykköskirjoittajista.

Natalia Martyniuk, artikkelin toinen ykköskirjoittaja, kertoo, että näköaistin herkkyys teki koeasetelmasta haastavan.

”Näköaisti on niin herkkä pienille varjonaavistuksillekin, että koe oli teknisesti hyvin haastava toteuttaa.”

Havainnot osoittavat, että valon tulkitseminen on useiden verkkokalvon solutyyppien yhteispeliä. Eri solutyypeillä on oma spesifinen tehtävänsä. Ala-Laurila kuvaa verkkokalvoa ikään kuin esilaskijaksi, joka käsittelee silmien kautta tulevan datan niin, että aivojen on se helpompi sulattaa.

Hiiren verkkokalvon hermoverkot, jota syöttävät informaatiota soluille, ovat hyvin himmeissä valoissa lähes identtisiä ihmisten vastaavien hermoverkkojen kanssa. Ala-Laurila uskookin, että tutkimustuloksia voidaan jatkossa hyödyntää kliinisten sovellusten kehittämisessä. Monet näköön liittyvät sairaudet syntyvät juuri tietyissä verkkokalvon soluissa, ja hyvin pienillä valomäärillä tehtävät testit voisivat auttaa löytämään ne tarkemmin ja varhaisessa vaiheessa.

Ota yhteyttä

Petri Ala-Laurila

Professori (Associate professor)
Tietoa eläinten käyttämisestä tutkimuksessa

Pilkkopimeässä tehty tutkimus valaisee aivojen toimintaa ennennäkemättömällä tarkkuudella

Neurotieteilijät selvittivät ensi kertaa yksittäisten hermoimpulssien tarkkuudella, miten aivot ohjaavat nisäkkään käyttäytymistä.

Lue lisää
An illustration of a ray of light causing the eye to find a route through a maze in the brain. Illustration by Safa Hovinen.

Hiiri löytää himmeän valon tehokkaammin yöaikaan

Vuorokaudenaika vaikuttaa nisäkkäiden näkökykyyn. Tutkimuksessa hyödynnettiin syväoppimismenetelmiä ja konenäkökameroita.

Lue lisää
A cartoon of a mouse seeing a light in a maze
  • Julkaistu:
  • Päivitetty:
Jaa
URL kopioitu

Lue lisää uutisia

Lauri Parkkonen and the family cat, Roosa. Photo: Lauri Parkkonen, Aalto, University.
Mediatiedotteet Julkaistu:

Mitä koirien ja kissojen aivoissa tapahtuu? Uusi kuvantamismenetelmä selvittää lemmikkien mielen saloja

Aalto-yliopiston professori Lauri Parkkosen ryhmä on vuosia kehittänyt kvanttioptisia antureita aivomagneettikäyrän eli magnetoenkefalografian (MEG) mittaamiseen. Toisin kuin perinteisessä MEG-laitteessa, jossa hyvin kylmässä toimivat suprajohtavat anturit vaativat ympärilleen senttimetrejä paksun lämpöeristeen, nämä uudet huoneenlämpötilassa toimivat anturit voidaan tuoda suoraan pään pinnalle. Tämä mahdollistaa entistä tarkemmat aivomagneettikäyrien mittaukset. MEG-kuvantaminen on tutkittavalle kivutonta ja turvallista.
Kuvaa laitteittosta Aalto-yliopsiton Kylmälaboratoriossa.
Mediatiedotteet Julkaistu:

Ikuinen liike on mahdollista – Aalto-yliopiston Kylmälaboratoriossa havainnoitiin kahden fysiikan lait haastavan aikakiteen välistä vuorovaikutusta

Aikakiteet ovat aineen olomuoto, jossa hiukkaset liikkuvat ikuisesti toistuvassa rytmissä ilman ulkopuolista energiaa. Tutkijat onnistuivat luomaan Aalto-yliopiston Kylmälaboratoriossa kaksi aikakidettä ja tarkkailemaan niiden välistä vuorovaikutusta. Tulevaisuudessa aikakiteitä voi hyödyntää erilaisissa laitteissa, kuten kvanttitietokoneiden muistina.
Valkoinen laboratoriotakki sekä analyysityökalu, jolla voidaan mitata veripisarasta särkylääkkeen pitoisuus.
Mediatiedotteet Julkaistu:

Kannettava ja nopea analysointityökalu voi mullistaa kipulääkkeiden diagnostiikkamarkkinat

Aalto-yliopistosta ponnistanut startup-yritys Fepod Oy Ltd on kehittänyt diagnoosimenetelmän, jolla potilaan veren kipulääkepitoisuus voidaan selvittää nopeasti ja edullisesti suoraan hoitopaikalla.
Yhdistelmäkuva, jossa näkyy revontulia, Maa, mittauksia.
Mediatiedotteet Julkaistu:

Suomi 100 -satelliitti teki sen, mihin aiemmin pystyivät vain paljon suuremmat: kuvasi ja tutki revontulia

Revontulialueen tutkiminen auttaa esimerkiksi turvallisten tietoliikenneyhteyksien kehittämisessä.