Uutiset

Tutkijat valmistivat hiilinanoputkista ensimmäistä kertaa värillisiä kalvoja – käyttökohteita kosketusnäytöissä ja uudenlaisissa aurinkokennoissa

Menetelmällä voidaan valmistaa kerralla suuria määriä virheetöntä materiaalia. Salaisuus on atomin tarkkuudella hallitussa valmistusprosessissa – ja pienessä annoksessa hiilidioksidia.
Hiilinanoputkista valmistettuja värillisiä ohutkalvoja suoraan valmistuprosessista.

Yksiseinäisiä hiilinanoputkia eli erikokoisiksi ja -muotoisiksi rullattuja yhden atomikerroksen paksuisia grafeeniliuskoja hyödynnetään jo nyt elektroniikassa sekä kosketusnäytöissä ja -pinnoissa.

Hiilinanoputket ovat yleensä aina mustia tai tummanharmaita. Nyt Aalto-yliopiston tutkijat ovat kehittäneet uuden tavan hallita hiilinanoputkien valmistusta ja pystyneet luomaan erivärisiä, vihreitä, ruskeita ja hopeanharmaita ohutkalvoja. Tulokset on julkaistu juuri Journal of the American Chemical Society -lehdessä.

Tutkijat uskovat, että tämä on ensimmäinen kerta, kun värillisiä hiilinanoputkia on tuotettu suoralla synteesillä. Suorassa synteesissä kalvot saavat värinsä jo valmistusprosessin aikana sen sijaan, että valmiita nanoputkia puhdistettaisiin jälkeen päin.

Suoralla synteesillä voidaan valmistaa kerralla suuria määriä puhdasta ja virheetöntä materiaalia. Jälkikäsittely vie suoraa valmistusta huomattavasti enemmän aikaa, tuotantomäärät jäävät pienemmiksi, ja puhdistaminen usein vahingoittaa nanoputkien rakennetta. Aalto-yliopiston tutkijaryhmän valmistusmenetelmä lupaa siis erittäin hyvää tulevaisuuden sovellusten kehittämiselle.

”Värillisiä ohutkalvoja voitaisiin käyttää värikkäiden kosketusnäyttöjen tai optisilta ominaisuuksiltaan täysin uudenlaisten aurinkokennojen valmistamiseen”, professori Esko Kauppinen kertoo.

Värien saaminen hiilirakenteisiin edellyttää nanoputkien rakenteen hallintaa ja muokkaamista atomin tarkkuudella valmistuksen aikana. Kauppisen ja hänen työryhmänsä valmistusmenetelmä on poikkeuksellinen: nanoputket kasvatetaan metallin ja hiilen aerosoleista kaasun muodossa, ja niiden avulla putkien rakennetta on mahdollista muokata.

”Hiilinanoputkien kasvattaminen muistuttaa kasvien kasvattamista: tarvitaan siemeniä, lannoitetta ja auringon lämpöä. Käytämme raudan aerosolinanohiukkasia katalyyttina eli siemeninä, lannoitteena ja hiilen lähteenä hiilimonoksidia sekä reaktoria, jonka lämpötila nousee yli 850 asteen”, tutkija Hua Jiang selittää.

Ryhmällä on pitkä kokemus näiden ainesosien käyttämisestä nanoputkien valmistuksessa. Heidän viimeisin keksintönsä on lisätä kasvatusreaktoriin pieniä määriä hiilidioksidia.

”Hiilidioksidin avulla voimme säädellä eriväristen hiilinanoputkien kasvua”, Jiang sanoo.

Ohutkalvojen atomitason rakenteesta tutkijat pääsevät perille elektronidiffraktiotekniikan avulla eli kiihdyttämällä elektroneja kasvatettujen nanoputkien läpi. Tutkijat havaitsivat, että värillisten ohutkalvojen rakenteiden kierteisyys oli erittäin kapeasti jakautunut eli nanoputkien seinien kennomaiset muodot olivat lähes yhdensuuntaisia läpi koko kalvon. Hiilinanoputkien sähköiset ja optiset ominaisuudet – ja tutkijoiden mukaan siis myös väri – riippuvat pitkälti juuri rakenteiden kierteisyydestä.

Kauppisen mukaan valmistusmenetelmä skaalautuu helposti teollisiin tarpeisiin: ohutkalvoja voisi suuremmalla laitteistolla valmistaa paitsi edullisesti myös teknologiseen soveltamiseen vaadittavia määriä.

”Tähän asti on täytynyt pitkälti valita joko massatuotanto tai nanoputkien rakenteiden huolellinen hallinta. Läpimurtomme ansiosta molemmat ovat nyt mahdollisia”, tutkijatohtori Qiang Zhang sanoo.

Ryhmä aikoo jatkotutkimuksessaan selvittää yksityiskohtaisesti, miten hiilidioksidin lisääminen muuttaa nanoputkien rakennetta ja saa aikaan eri värejä.

”Tavoitteemme on tuntea kasvatusprosessi läpikotaisin ja kasvattaa nanoputkia, joiden atomirakenne on kauttaaltaan samanlainen. Silloin yksiseinäisiä hiilinanoputkia voisi käyttää valmiina rakennuspalikoina uuden sukupolven nanoelektronisissa laitteissa”, professori Kauppinen sanoo.

Tutkimusartikkeli:
Yongping Liao, Hua Jiang, Nan Wei, Patrik Laiho, Qiang Zhang, Sabbir A. Khan, Esko I. Kauppinen: ‘Direct Synthesis of Colorful Single-Walled Carbon Nanotube Thin Films’. Journal of the American Chemical Society (2018) 140:31, pp 9797–9800. DOI: 10.1021/jacs.8b05151.

Lisätietoja:
Esko Kauppinen, professori
Aalto-yliopisto
[email protected]
puh. 040 509 8064

Hua Jiang, tutkija
Aalto-yliopisto
[email protected]
puh. 050 594 2367

Nanomaterials -tutkimusryhmä
Teknillisen fysiikan laitos

 

  • Julkaistu:
  • Päivitetty:
Jaa
URL kopioitu

Lue lisää uutisia

The drumheads exhibit a collective quantum motion. Picture: Juha Juvonen.
Mediatiedotteet Julkaistu:

Tutkijat onnistuivat kiertämään kvanttimekaniikan kulmakivenä pidetyn epätarkkuusperiaatteen - välineinä kylmät kvanttirummut

Kvanttimekaniikassa tunnetun Heisenbergin epätarkkuusperiaatteen mukaan hiukkasen paikkaa ja nopeutta ei voida tietää samanaikaisesti. Tutkijat osoittavat nyt, kuinka makroskooppisen kokoiset värähtelevät rumpukalvot saadaan kvanttitilaan, jossa epätarkkuusperiaate voidaan kiertää.
Lääkäri juttelee lapsen kanssa
Mediatiedotteet, Tutkimus ja taide Julkaistu:

Tutkijat kehittivät paremman tavan määrittää turvallisia lääkeannoksia lapsille

Lääketutkimuksissa lapset tavataan nähdä pieninä aikuisina, vaikka koon lisäksi myös elinten kehittyminen vaikuttaa turvallisiin annosrajoihin. Uusi menetelmä voi tehdä lääkekehityksestä nopeampaa ja riskittömämpää.
Shimmering wood
Mediatiedotteet Julkaistu:

Innovaatiomedia Fast Company valitsi puuglitterin maailmaa muuttavien keksintöjen joukkoon

Muotoilija Noora Yau ja materiaalitutkija Konrad Klockars tekevät puusta väriä, joka on läpinäkyvää mutta loistaa kuin riikinkukon sulat ja koppakuoriaisen selkä.
In the study, self-management was defined as the employee’s experience of how much power they have to make decisions concerning their own work. Photo: Mikko Raskinen, Aalto University.
Mediatiedotteet Julkaistu:

Tutkimus: Itseohjautuvuus lisää työn imua, vähentää stressiä ja nopeuttaa palautumista

2 000 suomalaisen vastaukset osoittivat, että mahdollisuus vaikuttaa työn tekemisen tapaan lisää kiistatta hyvinvointia, kun taas hierarkkisuus ennustaa työuupumuksen oireita.