Vuoden alumni Anna Brotkin: ”Tarvitsemme moderneja tarinoita tästä ajasta”

Mitä teet työksesi tällä hetkellä?

”Minulla on parhaillaan työn alla muutama tv-sarja ja elokuvakäsikirjoitus eri vaiheissa. Yksi tv-sarja on jo pitkällä, muut vielä alkuvaiheessa. Kaikki vaiheet ovat innostavia, mutta pidän eniten alusta – silloin kaikki on vielä mahdollista. Myöhemmin tulevat tuotannolliset ja budjetilliset rajat vastaan, mutta alussa voin vielä unelmoida vapaasti.

Hiljattain julkaistuja töitäni ovat Atlantis Pasila -tv-sarja Ylellä ja Uuteen nousuun -näytelmä Q-teatterissa. On harvinaista, että kaksi työtä tulee lähes yhtä aikaa julki, sillä ne ovat aina pitkiä prosesseja. Käsikirjoittajan työ valmistuu usein kauan ennen ensi-iltaa.”

Millainen urapolkusi on ollut?

”Tein ennen opintojani ja niiden aikana töitä free-toimittajana. Valmistuin vuonna 2016 taiteen maisteriksi Aallosta pääaineenani elokuva- ja televisiokäsikirjoittaminen ja päätin silloin lopettaa toimittajan työt. Se oli riski, mutta ajattelin, että minun täytyy vapauttaa aikaa käsikirjoittamiselle.

Olin onnekas, sillä valmistuin suoraan tv-buumin aikaan. Tuotantoja tehtiin paljon, ja myös nuorille tekijöille riitti töitä. Nyt tilanne on aivan toinen – ala on kriisissä ja kaikesta leikataan, joten tuotantoja tehdään vähemmän.

Pääsin heti valmistuttuani kiinni alan töihin. Tein töitä monipuolisesti erilaisissa tuotannoissa ja pääsin jo melko pian kirjoittamaan omaa tv-sarjaani Aikuiset. Sarjasta tehtiin kolme kautta ja se sai paljon huomiota. Sen menestys on antanut minulle myöhemmin liikkumavaraa ja mahdollisuuden valita töitäni.”

Millaisia tarinoita mielestäsi juuri nyt tarvitaan?

”Kriisien ja epävarmuuden aikana ryhdytään usein varovaisiksi, aletaan rajata minkälaisia tarinoita kerrotaan ja turvautua tuttuihin kaavoihin ja vanhojen tarinoiden uudelleensovituksiin. Minusta juuri nyt tarvitaan mahdollisimman monenlaisia uusia tarinoita ja näkökulmia.

Tarvitsemme moderneja tarinoita tästä ajasta, aikalaistarinoita nyky-Suomesta. Tv-sarjat ja elokuvat luovat ajankuvaa ja kulttuuriperintöä. Ne kertovat, millaista oli olla suomalainen 2020-luvulla. Kun kuvaamme menneisyyttä, voimme ottaa siihen etäisyyttä. Tätä aikaa emme vielä näe perspektiivistä, ja siksi sen tallentaminen on erityisen tärkeää. Ajantuntua ei voi jälkikäteen samalla tavalla tallentaa.”

Millaisena näet käsikirjoittamisen tulevaisuuden?

”Tunnustan, että tekoälyn käytön laajeneminen huolestuttaa minua. Olen omistanut elämäni kirjoittamiselle, ja ajatus siitä, että se voidaan helposti korvata, on pelottava.

Uskon kuitenkin, että vaikka maailma teknologisoituu ja tietyt työnkuvat tulevat muuttumaan tai poistumaan, koemme vielä esittävien taiteiden renessanssin. Ihmisen perusluonteeseen kuuluu tarve kohdata muita ihmisiä ja kytkeytyä tarinoihin sekä ihmiskehoihin ja -kasvoihin emotionaalisesti.

Tekoäly voi varmasti tehdä monenlaisia käsikirjoituksia, mutta ei sekään kaikkeen kykene. Ainakaan vielä. Aikuiset- ja Atlantis Pasila -sarjoissa panostin hyperlokaalisuuteen eli kieleen, ilmiöihin ja tarkkoihin havaintoihin, jotka ovat tarkasti tunnistettavissa tietyssä ajassa ja paikassa. Tähän tekoäly ei pysty. Ajattelen, että kun kuvaa autenttisesti ja tarkasti vaikka vain pientä ilmiötä, siitä voi tulla myös universaali kokemus.

Halusin tehdä sarjan, jota ei löydä Netflixistä – kirjoittaa sellaisen suomalaisen tarinan, joka tuntuisi paikallisista ihmisistä mahdollisimman tunnistettavalta. Uskon, että nykykatsoja on niin älykäs, että tunnistaa autenttisuuden.”

Millaisen viestin haluat välittää nykyisille opiskelijoille?

”Haluaisin sanoa, että on tärkeää ymmärtää, että alan realiteetit eivät ole itsestä kiinni. Aika harva juuri valmistunut pääsee suoraan käsikirjoittamaan omaa alkuperäistarinaa. Siksi kannustan opiskelijoita, etteivät he olisi liian kranttuja uran alussa. Tein itse esimerkiksi sellaisia assistentin tehtäviä, jotka nyt tekisi tekoäly. Ne eivät suoraan kehittäneet taiteellista osaamistani, mutta laajensivat ymmärrystäni alasta.

Verkostoituminen ja yhteisöllisyys on tärkeää, ja siihen kannattaa panostaa. Tämä on yksinäinen ammatti, joten on tärkeää, että ympärillä on ihmisiä, joiden kanssa keskustella ja jakaa ajatuksia ja saada vertaistukea.

Kannustan osallistumaan myös yhdistystoimintaan ja edunvalvontaan, yhteisten asioiden edistämiseen. Niiden kautta tulee kiinnityttyä alan asioihin muutenkin kuin vain omasta näkökulmastaan. Sillä tavoin voi myös taistella voimatonta oloa vastaan. Oma toiveikkuus pysyy paremmin yllä, kun huomaa, että asioille voi tehdä jotakin ja minun tekemisilläni on merkitystä. Itse tartun mieluummin toimeen kuin jään valittamaan epäkohdista.”

Mitä Vuoden alumni -tunnustus sinulle merkitsee?

”Olen todella otettu tunnustuksesta. Ensin ajattelin, että olen vastikään valmistunut – mutta siitähän onkin jo kymmenen vuotta.

Olen koulutusmyönteinen ja arvostan sivistystä. Olen käynyt paljon opettamassa Aallossa, ja pidän sitä Suomen parhaana paikkana opiskella tätä alaa. Koulutuksen merkitys korostuu tässä ajassa yhä enemmän, kun niin monet asiat ja ilmiöt pyrkivät heikentämään kulttuuriamme ja sivistystämme. Kriittiselle ajattelulle on nyt enemmän tarvetta kuin koskaan.”

Vuoden alumni -tunnustus jaettiin Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun vuosikatselmuksessa 11. maaliskuuta 2026 Espoossa.