Tuloerot kasvaneet lähes puolella maailman väestöstä – aiempaa tarkempi aineisto paljastaa myös alueellisia onnistumisia

Tuloerot ovat keskeinen taloudellisen eriarvoisuuden mittari, etenkin koska niitä on helpompi mitata ja seurata kuin varallisuuseroja. Teema nousi viimeksi esiin marraskuussa G20-maiden tilaamassa raportissa, joka kuvasi eriarvoisuuden vaikutuksia arkeen, hyvinvointiin, taloudellisiin mahdollisuuksiin ja poliittiseen vakauteen.

Aalto-yliopiston ja Cambridgen yliopiston tutkijoiden johtama kansainvälinen tutkimusryhmä on nyt ensimmäistä kertaa kartoittanut alueellisen tuloerodatan 151 maan sisältä, kaikkiaan kolmen vuosikymmenen ajalta. Vaikka tulokset osoittavat tuloerojen kasvaneen lähes puolella maailman väestöstä, aineisto paljastaa myös alueita – erityisesti Latinalaisessa Amerikassa – joissa tuloerot ovat kaventuneet. Näillä alueilla asuu yhteensä noin kolmasosa maailman ihmisistä.

“Keräämämme aineisto mahdollistaa huomattavasti yksityiskohtaisemman tarkastelun verrattuna aiempaan maatason dataan. Voimme porautua eroihin maiden sisällä ja tarkastella tuloerojen kehitystä esimerkiksi maakuntien tai osavaltioiden tasolla. Monissa maissa tuloeroihin liittyvät trendit jäävät piiloon, jos tarkastelemme vain kansallisen tason dataa”, kertoo tutkimuksen toinen pääkirjoittaja, professori Matti Kummu Aalto-yliopistosta. 

Suomessa Tilastokeskus on seurannut tuloeroja 1960-luvulta lähtien, toki alueellinen tarkastelu on täälläkin alkanut vasta myöhemmin. Tiedot ovat kuitenkin olleet digitaalisessa muodossa jo vuosikymmeniä – niinpä aineisto tarjoaa meille vähemmän yllätyksiä. Tutkimuksen toinen pääkirjoittaja, nykyinen Cambridgen yliopiston apulaisprofessori Daniel Chrisendo korostaa kuitenkin tutkimuksen merkitystä globaalisti:

“Taloudellisen eriarvoisuuden mittaamisessa on vakavia puutteita eri puolilla maailmaa. Aiempaa paljon kattavampi ja tarkempi aineistomme auttaa esimerkiksi ymmärtämään, millaiset politiikkatoimet purevat eriarvoisuuteen parhaiten”, Chrisendo selittää.

Tutkimus julkaistiin Nature Sustainability -tiedelehdessä 5. joulukuuta. Globaali aineisto vuosilta 1990–2023 on avoimesti saatavilla, ja tuloksia voi myös tutkia vuositasolla verkkotyökalussa. Aineistoja on mahdollista tarkastella tarkemmin alueittain sekä ladata jatkoanalyyseja varten.

Alueellinen data paljastaa onnistumiset

Euroopan maissa tulot ovat olleet yleisesti varsin korkeat ja tuloerot suhteellisen matalat, mutta niissäkin eriarvoisuus on kasvamassa. Myös Pohjoismaista Suomessa, Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa tuloerot ovat olleet hienoisessa nousussa. Lähistöltä löytyy kuitenkin hyviäkin esimerkkejä.

“Me suomalaisethan tunnetusti vertaamme itseämme mielellämme naapureihin, ja Viro pärjää tuloerojen kaventamisessa todella hyvin koko Euroopan mittakaavassakin. Siellä tehdään jotain erittäin hyvin”, Kummu sanoo.

Tutkijoiden mukaan monet eriarvoisuuden kaventamisen onnistumiset jäävät piiloon, jos tarkastellaan vain kansallisia keskiarvoja. Intia, Kiina ja Brasilia ovat tästä hyviä esimerkkejä.

“Etelä-Intiassa on esimerkiksi nähty myönteistä kehitystä, joka liittyy pitkäjänteisiin investointeihin julkiseen terveydenhuoltoon, koulutukseen, infrastruktuuriin ja talouskasvuun”, sanoo Chrisendo.

Kiinassa markkinareformit ja avoimuuspolitiikka ovat vauhdittaneet talouden loikkia ja köyhyyden vähenemistä 1990-luvulta lähtien.

“Kasvu ei kuitenkaan ole ollut tasaista, mihin asumisoikeutta säätelevä Hukou-järjestelmä on todennäköisesti vaikuttanut rajoittamalla maaseudulta kaupunkeihin muuttavien pääsyä palveluihin. Sääntelyä on sittemmin lievennetty ja alueellisia kehitysohjelmia käynnistetty erojen tasaamiseksi”, Chrisendo mainitsee.

Brasiliassa kartoitus osoittaa yhteyksiä tuloerojen pienenemisen ja ehdollisten tulonsiirtojen välillä, kun köyhille perheille on maksettu tukea lasten koulunkäynnin ja rokotusten vastineeksi.

Tavoitteet katoavat horisonttiin

YK:n kestävän kehityksen tavoitteisiin kuuluu, että köyhimmän 40 prosentin tulot kasvaisivat kansallista keskiarvoa nopeammin – ja pysyvästi. Tutkimus kuitenkin osoittaa tavoitteen lipuvan ulottumattomiin.

“Valitettavasti tuloerot eivät vain pysy suurina, vaan trendi näyttää jopa aiempaa synkemmältä”, Matti Kummu toteaa.

Tutkimusryhmä laajentaa alueellista aineistoa parhaillaan kattamaan globaalisti myös muita sosioekonomisia indikaattoreita, kuten väestön ikääntymistä, elinajanodotetta, koulutusvuosia ja veden saatavuutta. Tämä laajempi aineisto on määrä julkaista vuonna 2026.

Globaaleihin ruokajärjestelmiin ja luonnonvarojen kestävään käyttöön erikoistunut vesi- ja ympäristötekniikan professori Matti Kummu toivoo, että dataa hyödynnetään myös ympäristömuutosten ymmärtämiseen.

“Näemme jo nyt yhteyksiä alueellisen eriarvoisuuden ja ekologisen monimuotoisuuden heikkenemisen välillä. Kolmen vuosikymmenen kattava, tarkka aineisto antaa meille vihdoin mahdollisuuden tutkia syy-seuraussuhteita, ei vain korrelaatioita – ja se antaa päättäjille välineitä tehdä parempia päätöksiä”, hän toteaa.