Tomi Laurila räätälöi hiilestä aivosairauksien hoitajaa

Professori Tomi Laurila, mitä tutkit ja miksi?

Tutkin hiilen eri nanomuotoja ja rakennan niitä yhdistämällä pienen pieniä antureita, joilla voidaan tehdä suuria asioita. Perustutkimuksen lisäksi yksi niistä on aivosairauksien hoidon tehostaminen. Suurin osa aivosairauksien hoitoon tarkoitetuista menetelmistä muuttaa välittäjäaineisiin perustuvaa hermosolujen välistä viestintää. Pienen kokonsa ansiosta anturi voitaisiin viedä aivan hermosolun läheisyyteen, jossa se kertoisi, kuinka paljon ja miten nopeasti solu tiettyä hermovälittäjäainetta vapauttaa. Tätä tietoa voitaisiin hyödyntää esimerkiksi yksilöllisen hoidon suunnittelussa. Inhimillinen ja taloudellinen potentiaali on valtava: pelkästään Euroopassa erilaisista aivosairauksista kärsii 165 miljoonaa ihmistä, ja näiden sairauksien aiheuttamat kustannukset ovat arviolta noin 800 miljardia euroa.

Hiilianturien ja muiden biodetektorien merkitys kasvaa tulevaisuudessa henkilökohtaisen lääketieteen myötä. Jos sairauden ennusmerkit havaitaan riittävän ajoissa, sairastuminen voidaan jopa estää tai ainakin sitä voidaan oikeilla valinnoilla lykätä. Hoitamisen vaihtuminen ehkäisemiseen laskisi myös kustannuksia ja lisäisi yksilön vastuuta omasta hyvinvoinnistaan.

Tutkijalle hiilimateriaalit ovat valtavan mielenkiintoisia: niitä voidaan laajasti muokata erilaisilla käsittelyillä, niistä voidaan rakennella lukuisia eri yhdistelmiä ja niillä on valtavasti käyttökohteita. Lääketieteen lisäksi hiilimateriaaleja voidaan hyödyntää esimerkiksi akuissa, polttokennoissa, jäteveden puhdistamisessa ja kaatopaikkojen valumavesien monitoroinnissa.

Miten sinusta tuli tutkija?

Tavallaan tutkijan ura oli luonteva valinta: minua on aina kiinnostanut, miksi asiat toimivat niin kuin toimivat. Samalla, kun oppii ymmärtämään maailman toimintaa, voi ymmärtää vähän paremmin itseäänkin.

Mitkä ovat olleet urasi kohokohtia?

Hyvät julkaisut arvostetuissa lehdissä ovat olleet tärkeitä hetkiä, ja tietenkin riittävän tutkimusrahoitusten turvaaminen, etenkin professorin urani alkuvaiheessa. Myös yhteistyö eri alojen tutkijoiden kanssa ja vierailut muissa yliopistoissa ovat olleet hienoja hetkiä.

Mitä vaaditaan tutkijalta?

Tietenkin uteliaisuutta ja halua oppia uutta. On myös tosi tärkeää osata tunnustaa, ettei oikeastaan tiedä vielä mitään – tai ainakin olisi syytä tutkia vielä lisää. Tieteen tärkeimpiä ideoita on, että se on itse itseään korjaavaa ja alati tarkentuvaa. Tiedettä tehdään paljon, ja jokainen tutkija on kuin pieni muurahainen, joka kantaa oman kortensa tiettyyn pisteeseen, josta toinen vie sitä eteenpäin. Siksi mahdollisimman laaja ja monipuolinen yhteistyö on tärkeää.

Mitä odotat tulevaisuudelta?

Lisää tutkimusta! Koska hiiliantureita voidaan hyödyntää myös esimerkiksi kipulääkkeiden vaikutuksen mittaamisessa, olemme jutelleet kivusta paljon lääkärien ja tutkijoiden kanssa. Suuri osa lääkärikäynneistä liittyy kipuun, mutta sen hoitaminen on haastavaa, koska kipua ei voi kunnolla mitata.  Olisikin hienoa olla mukana kehittämässä oikeasti toimivaa kipumittaria.

Tomi Laurila ja muut Aalto-yliopiston vakinaistetut professorit kertovat tutkimuksestaan 31. tammikuuta järjestettävässä tilaisuudessa Dipolissa Otaniemessä. Tervetuloa kuulemaan ja kysymään lisää!

Tilaisuus alkaa klo 14.15. Katso ohjelma täältä.

Kuva: Mikko Raskinen