Rakennusautomaation tieto koko elinkaaren käyttöön

Kolme suurta haastetta

Rakennusautomaatiosuunnittelun tietosisällön ja esitystavan kehittäminen rakennuksen elinkaaren näkökulmasta -raportin mukaan dokumentaatioon liittyy kolme suurta haastetta. Ensimmäinen on epäyhtenäinen, yritys- ja projektikohtainen esitystapa, joka ei tue hallittua, vakioituun dataan perustuvaa prosessia. Tieto esitetään kyllä digitaalisesti, mutta se on tarkoitettu ihmisen tulkittavaksi, ei koneen luettavaksi. Sama asia on kuvattu säätökaaviossa, toimintaselostuksessa, pisteluettelossa ja laiteluettelossa. Yhtenäistä kokonaisuutta ei ole, joten tiedot on yhdistettävä käsin.

Toinen suuri haaste on tiedon saavutettavuus ja laatu. Dokumentaatio palvelee ennen kaikkea suunnittelua, ei asentamista tai käytön ja ylläpidon tarpeita. Kokonaisuuksia on vaikeaa hahmottaa, kun tieto on pirstaleista. Toteutuksen aikaiset muutokset eivät päivity suunnitelmiin, eikä käytön aikana tehtyjä muutoksia kirjata ajantasaiseen arkistoon. Dataa ei siksi voi luotettavasti yhdistää oikeaan laitteeseen tai toimintoon.

Kolmas haaste on prosesseihin. Rakennusautomaatio liittyy yleensä projektiin turhan myöhään, kun ratkaisut on jo lukittu ilman kokonaisuuden elinkaaritarkastelua. Suunnitelmien muutoshallinnassa ja -viestinnässä on puutteita, samoin järjestelmien ja toimittajien välisessä yhteensovittamisessa. Testauksen ja käyttöönoton yhtenäiset toimintatavat puuttuvat.

Datalle yhteinen kieli

Tutkimus ei ehdota nykyisten suunnitelmien tai standardien korvaamista, vaan täydentämistä yhteisesti sovittavilla tavoilla. Säätökaaviot, toimintaselostukset ja pisteluettelot säilyvät, ja niihin lisätään rakenteinen, yhtenäisesti nimetty ja koneluettava tietokerros. 

Järjestelmien tuottama tieto on eri vaiheissa ja järjestelmissä saatava merkitykseltään yhdenmukaiseksi eli semanttisesti yhteensopivaksi. Tällöin eri ohjelmistot tunnistavat laitteet, mittaukset, järjestelmät ja niiden väliset suhteet aina samalla tavalla. Tähän on valmiita malleja, kuten Brick, Project Haystack ja ASHRAE 223P. Ne tulevat IFC:n ja BACnetin rinnalle: IFC kuvaa rakennuksen fyysiset osat ja BACnet automaation tiedonsiirron, ja semanttinen malli kertoo, mitä tieto tarkoittaa ja miten se liittyy rakennukseen.

Tiedon standardoinnin lisäksi tarvitaan yhteinen toimintatapa. Siinä sovitaan vähimmäistietosisällöstä, nimeämisperiaatteista, koneluettavista tietosisällöistä ja luovutusaineiston perustasosta. Tilaajat soveltavat sitä hankekohtaisesti, eikä jokainen enää laadi omia ohjeitaan.

Laatu varmistetaan vaiheittain

Monet rakennushankkeen ongelmat johtuvat puutteellisesta muutostenhallinnasta. Tutkijat ehdottavat ratkaisuksi kuusivaiheista muutoshallintaprosessia. Se alkaa muutospyynnöstä tai -havainnosta ja etenee suunnittelun, tarkastuksen ja hyväksynnän jälkeen toteutukseen, dokumenttien päivitykseen ja julkaisuun. Muutostenhallintaan kytkeytyy systemaattinen suunnitelmien päivitys ja versionhallinta.

Uudessa toimintamallissa laadunvarmistus perustuu vaiheittaiseen tarkastus- ja hyväksyntäprosessiin. Dokumenttien sisältö, ajantasaisuus ja vaatimustenmukaisuus tarkastetaan ja hyväksytään ennen kuin ne otetaan käyttöön hankkeen seuraavassa vaiheessa. Näin laatu ei enää riipu yksittäisen organisaation tai henkilön toimintatavoista.

Jotta luovutusvaiheen tiedot vastaavat elinkaaren tarpeita, tilaajan ja ylläpidon on määriteltävä jo hankkeen alussa, mitä tietoja ne tulevat vaatimaan. Tällöin suunnitelmien vaatimustenmukaisuuden voi varmistaa jokaisessa vaiheessa.

Nyt on aika toimia

Teollisuus- ja prosessiautomaation dokumentaatiokäytännöt ovat vakiintuneempia kuin rakennusautomaatiossa. Koska rakennusautomaation dokumentoinnin käytännöt ovat moninaisia, täysin standardisoituun toimintamalliin pääseminen tapahtuu vaiheittain.

Kannattaa aloittaa helposti määriteltävistä asioista: yhteisistä nimeämiskäytännöistä ja vähimmäistietosisällöistä. Luovutusaineistovaatimukset selkeytetään, ja pistelistat, laiteluettelot sekä I/O-listat tuotetaan koneluettavina. Näiden toimien hyödyt näkyvät nopeasti kaikille osapuolille.

Pilotointi todellisissa hankkeissa osoittaa, miten malli toimii eri hankevaiheissa, mitä hyötyjä se tuottaa ja mitä haasteita sen käyttöönottoon liittyy.

Seuraavaksi otetaan käyttöön versionhallinta, laadunvarmistusprosessit ja laajempi semanttinen tietomalli (Brick, Haystack, 223P). Vaatimukset viedään tarjouspyyntöihin, suunnitteluohjeisiin ja sopimusasiakirjoihin. Jokaiselle osapuolelle määritellään oma vastuu: ala, tilaaja, suunnittelijat, urakoitsija, RAU-valvoja ja ylläpitäjä.

Kansainväliset rakennuttajat vaativat jo prosessiteollisuuden tasoista dokumentaatiota etenkin datakeskushankkeissa. Siksi ensimmäiset askeleet kannattaa ottaa nyt, vaikka kokonaisuus rakentuu vaiheittain. Raportti esittää ehdotukset jatkoaskeleiksi. Toimialan on sovittava yhdessä, miten niitä sovelletaan rakennusautomaatiossa.

Tutustu loppuraporttiin