”On tärkeää tunnistaa ja tuoda yhteen kertynyt käyttäjätieto”

Mitä väitöksesi käsittelee?

”Tutkin miten käyttäjätietoa voidaan hyödyntää tuote- ja palvelukehityksessä tilanteissa, joissa käyttäjiä ei voida suoraan osallistaa. Yleensä käyttäjien osallistaminen on tärkeää ja käyttäjätiedon on havaittu parantavan innovaatioiden menestymistä. Mutta on myös tilanteita, jolloin se ei ole mahdollista. Se voi johtua esimerkiksi aikataulusta, luottamuksellisuudesta tai siitä, ettei käyttäjäryhmää ole mahdollista tavoittaa.

Tutkin aihetta eräässä teollisuusyrityksessä useamman vuoden ajan.Halusin selvittää, miten asiakastiedon hyödyntäminen tapahtuu yrityksessä, jossa tunnetusti tehdään paljon käyttäjätutkimusta ja käytänteet ovat kunnossa. Tutkimuksen myötä syntyi myös ohjeistus siitä, mitä organisaatio voi tehdä, jos käyttäjiä ei voi osallistaa suoraan, tai käytössä olevat resurssit ovat hyvin rajalliset. Nämä ohjeet ovat todennäköisesti hyödyllisiä laajemminkin, koska ohjeistus auttaa myös ohjaamaan käyttäjien osallistamista. Hyödynsin väitöskirjassani käyttäjiä koskevaa tietoekologia-analyysia, jonka avulla voidaan paremmin hahmottaa, mistä käyttäjätieto on lähtöisin, mitkä kaikki tahot siihen liittyvät ja ennen kaikkea, miten nämä eri tahot linkittyvät toisiinsa.”

Mikä siinä on tärkeää?

”Organisaatioiden on tärkeää tunnistaa, että ihmiskeskeistä tuotekehitystä on mahdollista tehdä vastuullisesti myös ilman suoraa kontaktia käyttäjään, mutta se edellyttää kokemusta ja hyviä käytäntöjä käyttäjätiedon hyödyntämiseksi. Kyse on ensinnäkin kerätyn käyttäjätiedon tunnistamisesta sekä siitä, miten jo olemassa oleva tieto tuodaan osaksi uusien tuotteiden ja palveluiden kehitystä. Tällainen käyttäjätieto on kumuloitunut organisaatioon menneiden käyttäjätutkimusten sekä käyttäjien kontaktoinnin myötä.

On siis tunnistettava, mitä tietoa on jo olemassa ja mitä tarvitaan ennen kuin lähdetään tekemään uutta käyttäjätutkimusta. Tutkimuksien teolla kun on aina hintalappu. En suosittele, että käyttäjätutkimus tai käyttäjien osallistaminen jätetään tekemättä, vaan pyrin löytämään parhaita käytäntöjä, kuinka organisaatio voi toimia tilanteissa, joissa tämä ei ole mahdollista.”

Mitä siitä voi seurata?

”Organisaatiot voivat tehostaa ja parantaa tuotekehitystään hyödyntämällä kertynyttä käyttäjätietoa: sen sijaan, että toistetaan samoja tutkimuksia, mietitäänkin mitä oikeasti tarvitaan. Tämä tieto voi tukea organisaatioita resurssien kohdentamisessa sinne, missä niitä eniten tarvitaan. Lisäksi voidaan paremmin ymmärtää, mitä voidaan tehdä sellaisissa tilanteissa, kun käyttäjiin ei voida tuotekehityksen aikana olla yhteydessä.

Organisaatiot eivät ehkä aina tunnista, millaista käyttäjätietoa heille on kertynyt ja millaisia ​​käytäntöjä heillä on sen soveltamiseen. Ongelmana voi olla, että eri puolille organisaatiota kertynyttä tietoa ei välttämättä osata tuoda yhteen. Varsinkin isommissa organisaatioissa relevanttia tietoa tulee eri puolilta: tutkimuksen ja tuotekehityksen ohella esimerkiksi myynnin, markkinoinnin ja teknisen tuen kautta. On tärkeää, että tiedot kootaan eri puolilta organisaatiota, ei vain tuotekehityksen yksikössä.”

Savolaisen väitöskirja Human-Centred Design When Direct Contact with Users Is Not Possible tarkastettiin Aalto-yliopistossa 4. kesäkuuta 2021.