Uutiset

Miten työnsuunnittelun hajauttaminen parantaa rakentamisen tuottavuutta

site crew

Konsortion Hajautetun työnsuunnittelun työryhmä kokoontui marraskuussa 2019 kuulemaan tutkijoiden esityksiä aiheesta. Osallistujat kävivät vilkasta keskustelua ja antoivat tutkijoille evästystä käytännön kokemuksiinsa perustuen.

 

Aikataulutus on vietävä lähelle tekemistä

Professori Olli Seppänen pohjusti ryhmän työtä kertaamalla aiemmissa tutkimuksissa havaitun tosiasian: työntekijän ja asentajan rooli työn suunnittelussa on huomattavasti suurempi kuin on haluttu uskoa. Keskitetty aikataulu ei oikeasti ohjaa toimintaa; sen vaikutus on lähinnä sopimuksellinen.

”Kun lähdemme haastattelemaan työntekijätasolla, käykin ilmi, että siellä ei välttämättä edes tiedetä, mikä aikataulu on”, Seppänen kertoo. ”Ja jos tiedetäänkin, niin koetaan, että aikataulu on väärin, koska päivämäärät muuttuvat koko ajan.”

Pääurakoitsija on erityisesti kiinnostunut tehtävien aloituspäivämääristä. Aliurakoitsijoiden on noudatettava niitä, vaikka edelliset työtehtävät eivät olisi vielä valmistuneet. Tämä pakottaa työnjohdon käyttämään runsaasti aikaa ristiriidasta johtuvien ongelmien ratkomiseen.

”Jos työntekijät ja asentajat saisivat itse suunnitella aikataulunsa, tällaista tilannetta ei varmastikaan syntyisi”, Seppänen jatkaa. ”Haasteena on saada heidän tietämyksensä käyttöön ja samalla huolehtia, että projektin kokonaisuuden kannalta oikeat tavoitteet toteutuvat.”

 

Suunnitelmat palvelemaan asennusta

Toinen haasteista liittyy suunnittelun ja työmaan yhteistyöhön. Olisi ymmärrettävä, minkälaiset suunnitelmat ovat asentajan mielestä toteutuskelpoisia ja tukevat työn tekemistä. Nykyinen suunnittelunohjaus ei ota välttämättä tätä huomioon. Suunnitelmissa ei ole tarvittavia detaljitietoja eikä kaikkia tekijää palvelevia mittoja.

Hans Pasilan diplomityö antoi vihiä hyvistä käytännöistä. Pasila kokoksi kaiken kipsilevyseinien asennuksessa tarvittavan tiedon eri lähteistä yhdelle dokumentille, jolloin kuvaus oli aukoton ja yksiselitteinen. Tämä lisäsi asentajien tuottavuutta olennaisesti ja lisäksi paransi heidän työtyytyväisyyttään.

Aallon tutkijat haluavat paneutua mainittuihin kysymyksiin erityisesti tahtituotannon näkökulmasta. He haluavat myös selvittää, miten eri työlajien asentajat hahmottavat työnsä ja tahtialueen käsitteen, erityisesti vaativissa kohteissa. Koko tutkimushankkeen tavoitteena on mahdollistaa tuottavuusloikka kuuntelemalla asentajien ääntä tahtituotannon suunnittelussa.

 

Hajautettu työnsuunnittelu tahtituotannossa

Tohtorikoulutettava Joonas Lehtovaara tutkii hajautettua tahtituotantoa. Hän selvittää, miten järjestelmällisyys ja ketteryys voidaan yhdistää tahtituotannossa ottamalla huomioon tekijöiden tietotaito.

”Meillä ja maailmalla on tosi paljon hyviä kokemuksia tahtituotannosta ja sen mahdollistamasta läpimenoaikojen lyhentymisestä. Seuraavaksi meidän pitää pureutua haasteisiin, joita siinä on havaittu”, Lehtovaara kertoi. ”On siirryttävä yksittäisistä implementoinneista järjestelmälliseen tapaan toteuttaa tuotantoa.”

Rakentamisen paradoksi on, että vaikka se koostuu monimutkaisista verkostoista ja siinä on paljon epävarmuutta, sitä johdetaan edelleen lineaarisesti ja ylhäältä alas. Parempi tapa olisi luoda prosessi, jota kaikki osallistujat voivat ymmärtää ja hallita. Tekijöille tulisi antaa mahdollisuus joustavasti ohjata omaa tekemistään siten, että he samalla hahmottavat valintojensa vaikutuksen kokonaisprosessille.

Lehtovaara on case-tutkimuksen ja verkostoanalyysin pohjalta laatinut konseptimallin hajautetulle tahtituotannolle. Seuraavaksi on tarkoitus testata mallia työryhmän projekteissa ja simulaatioilla sekä arvioida sen soveltamisen vaikutuksia ja saavutettuja hyötyjä.

workshop

Kansainvälinen vertailu toi esille tahtituotannon haasteita

Tutkimusprojektiin sisältyneessä kansainvälisessä case-vertailussa tuli esille 14 estettä tehokkaalle tahtituotannolle sekä tahtisuunnittelussa että -ohjauksessa. Työryhmä halusi lisätä luetteloon sopimukset, koska ne eivät välttämättä ota huomioon tahtituotannon erityisvaatimuksia.

Tahtisuunnittelussa teknisesti hiottu suunnitelma voi johtaa osaoptimointiin, jossa resurssihallinta kokonaisuutena ontuu. Puutteellinen yhteistyö suunnittelussa on niin ikään vaaratekijä. Tahdin ylläpito on mahdotonta, jos logistiikka ja materiaalihallinta eivät ole samassa tahdissa.

Tuotannonsuunnittelun ja suunnittelun ohjauksen yhteispelin on myös oltava saumatonta. Suunnitelmat on saatava tukemaan tuotantoa, samoin suunnitteluaikataulu. Ilman aliurakoitsijoiden sitoutumista tahtisuunnitteluun toivottua tehokkuutta ei saavuteta.

Tahtiohjauksessa yhteisen tilannekuvan puute on merkittävä riski. Jos ainoastaan työmaan johtoporras on perillä kokonaistilanteesta, yksittäisen tekijän tai asentajan on vaikeaa suhteuttaa oman tekemisensä vaikutusta suhteessa muihin. Tekijöiden motivaatiosta on pidettävä huolta säännöllisesti. Jos aikataulussa ei ole yhtään puskureita, ongelmien ratkaisulle ja jatkuvalle parantamiselle ei ole aikaa tai resursseja.

 

Kolme tapaa toteuttaa tahtia

Lehtovaara esitti kolme erilaista tapaa toteuttaa tahtituotantoa. Suomessa suosittu on ns. hyttisaneerausmalli, josta on kokemusta noin 30 projektista. Mallissa kohde pilkotaan mahdollisimman pieniin yksiköihin, joissa on paljon toistuvuutta. Tähtäimessä on läpimenoajan minimointi, mikä vaatii tarkkaa logistiikan suunnittelua. Työnjohtaja on vastuussa ohjauksesta. Toinen vastaavasti ylhäältä alas ohjattu malli on käytössä mm. BMW tehdasrakentamisessa. Mallissa ohjaus koostuu valikoimasta ennalta määrättyjä toimenpiteitä.

Kolmas, ns. Kalifornian malli, on edellisiä sosiaalisempi, yhteistoiminnallisempi ja alhaalta ylös -ohjattu. Työntekijät kertovat, miten itse suunnittelisivat tekemisensä, ja näistä osasuunnitelmista koostetaan tahtiaikataulu. Malli mahdollistaa tahtialueiden määrittelyn tekemisen näkökulmasta, eikä mekaanisesti. Esim. BMW:n mallissa tehdastyömaalla ilmastointikanavat saattavat katketa tahtialueen rajalla, mikä ei ole ainakaan asentamisen näkökulmasta vaikuta optimaaliselta.

Lehtovaara on pohtinut tahtisuunnittelun ja Last Planner Systemin (LPS) yhteiskäyttöä. Ne eivät ole ristiriidassa keskenään, mutta LPS ei kuitenkaan yksin riitä sitouttamiseen ja tekijöiden tietotaidon hyödyntämiseen. Jopa erinomaiseksi luokitellussa projektissa on noin 20% tehtäviä, jotka jäävät viikoittain tekemättä, koska niitä ei ollut mukana aikataulusuunnittelussa. Tunnistamattomien tehtävien mukaan ottaminen suunnitteluun voikin olla merkittävä tahtituotannon onnistumiselle.

 

Hajautetun tahtituotannon uusi prosessimalli

Lopuksi Lehtovaara esitteli uuden, hajautetun tahtituotannon prosessimallin. Se koostuu kuudesta portaasta, alkaen tiedonkeruusta ja ylätason karkean tason suunnittelusta. Sen jälkeen suunnittelu hajautuu vaunukohtaisiin tiimeihin, joissa työnjohto, työntekijät, suunnittelijat ja materiaalitoimittajat ovat mukana määrittämässä viikkokohtaisia tehtäviä.

Iteratiivisessa prosessissa pääaikataulu voi muuttua vaunukohtaisten suunnitelmien perusteella ja vaunutiimit koordinoivat suunnittelua keskenään. Tuotantovaiheessa suunnitellaan rajapintoja ja tarkistetaan suunnitteluratkaisuja. Tahtiohjaus on sekä vaunukohtaista että koko tuotannon kattavaa.

 

Uuden mallin pilotointia

Jenni Sahlberg YIT Suomi Oy:stä esitteli diplomityötään, jonka puitteissa hajautetun tahtituotannon mallia on mahdollista testata korjausrakentamisessa. Pilottikohteena on Espoon Keilaniemessä sijaitseva toimistosaneeraus KVR-urakkana. Noin 21 000 bruttoneliömetrin rakennuksessa tehdään rakenteellisia uudistuksia ja talotekniikka uusitaan osittain. Työ käynnistyy tammikuussa 2020 ja sisävalmistus alkaa huhti-toukokuussa.

Sahlberg selvittää tahtituotannon soveltumista monia epävarmuuksia sisältävään hankkeeseen. Häntä kiinnostavat myös purkutöiden vaikutus tahtiaikataulutukseen ja työnaikaisten vuokralaismuutosten merkitys tahtituotannolle.

Hankkeen aikana on tarkoitus kerätä dataa mm. tahtiaikataulun toteutumisesta, poikkeamien syistä sekä vuokralaispäätösten ja suunnitteluaikataulujen toteutumasta. Tietolähteitä ovat haastattelut, kokouskirjaukset ja Congrid-data.

Pekka Kujansuu kertoi Skanskan kokemuksista tahtituotannosta ja esitteli kolme hanketta, joissa hajautettua tuotantoa olisi mielenkiintoista testata. Niistä kaksi on Helsingissä -sairaalasaneeraus ja asuntokortteli- ja kolmas Turkuun rakennettava toimisto- ja laboratoriorakennus. Kujansuu näki kaikissa hankkeissa mahdolliseksi käyttää ”Kalifornian mallia”, mutta hän oli tunnistanut myös haasteita. Niistä suurimpia ovat uuden toimintatavan omaksuminen ja sen edellyttämä koulutus.

Rakentaminen on tietämyspohjaista liiketoimintaa, jossa yksilöiden tietotaidolla on ratkaiseva merkitys projektien onnistumiselle. Tohtorikoulutettava Christopher Görsch kertoi kyselytutkimuksesta, joka kartoittaa työmaan työnkulkuja, työnsuunnittelua ja tietovirtoja yksilöiden näkökulmasta. Suomen- ja englanninkielinen kysely on nyt testausvaiheessa ja se käynnistyy keväällä 2020. Tutkijat toivovat saavansa siihen tuhatkunta vastausta.

Olli Seppänen kannusti lopuksi kaikkia Building 2030 -konsortion jäseniä hajautetun työnsuunnittelun pilotointiin yhteistyössä Aalto-yliopiston tutkijoiden kanssa. Tutkimuksissa kerättävä data ja tekijöiltä saatava näkemys auttavat kehittämään tahtituotannosta merkittävästi tuottavuutta parantavan rakentamistavan.

 

  • Julkaistu:
  • Päivitetty:
Jaa
URL kopioitu

Lisää tästä aiheesta

Marko Nieminen vaakakuva
Tutkimus ja taide Julkaistu:

”Saimme käännetyksi suuren riskin suureksi mahdollisuudeksi”

Koronavirus sotki Fusion Grid -hankkeen tutkijoiden suunnitelmat. Jotta projekti voisi jatkua, Marko Nieminen matkusti Namibiaan ja ajoi vuorokaudessa 1400 kilometriä kuljettaakseen tarvittavan välineistön Oniipan kylään sekä ehtiäkseen KLM:n viimeiselle lennolle Eurooppaan.
Katri Kauppi, Associate Professor of Logistics. Photo: Mortti Saarnia / Aalto University
Tutkimus ja taide Julkaistu:

Koronavirus aiheuttaa merkittäviä tuotanto- ja toimitusvaikeuksia

Epidemian jälkeen voimme nähdä nykyistä enemmän sekä varmuusvarastointia että hankintojen jakamista useamman toimittajan kesken.
Kuvassa näkyy rahoituksen professori Vesa Puttonen ja kuvan otti Evelin Kask.
Tutkimus ja taide Julkaistu:

Pikavauhtia tehty raportti paljastaa, miten ravintola– ja majoitusalan kassat kestävät koronakriisissä

Professori Vesa Puttosen työryhmän raportti auttaa päätöksentekijöitä arvioimaan ravintoloiden sulkemisen vaikutuksia.
Professor Tapio Lokki / Aalto University / School of Electrical Engineering / Acoustics / Image: Patrik Strenström
Tutkimus ja taide Julkaistu:

Professori Tapio Lokki tuntee maailman parhaat konserttisalit

Signaalinkäsittelyn ja akustiikan laitoksen professori Tapio Lokki on tullut tunnetuksi merkittävästä tutkimustyöstään konserttisalien akustiikan parissa.