Kansainvälinen vertailu toi esille tahtituotannon haasteita
Tutkimusprojektiin sisältyneessä kansainvälisessä case-vertailussa tuli esille 14 estettä tehokkaalle tahtituotannolle sekä tahtisuunnittelussa että -ohjauksessa. Työryhmä halusi lisätä luetteloon sopimukset, koska ne eivät välttämättä ota huomioon tahtituotannon erityisvaatimuksia.
Tahtisuunnittelussa teknisesti hiottu suunnitelma voi johtaa osaoptimointiin, jossa resurssihallinta kokonaisuutena ontuu. Puutteellinen yhteistyö suunnittelussa on niin ikään vaaratekijä. Tahdin ylläpito on mahdotonta, jos logistiikka ja materiaalihallinta eivät ole samassa tahdissa.
Tuotannonsuunnittelun ja suunnittelun ohjauksen yhteispelin on myös oltava saumatonta. Suunnitelmat on saatava tukemaan tuotantoa, samoin suunnitteluaikataulu. Ilman aliurakoitsijoiden sitoutumista tahtisuunnitteluun toivottua tehokkuutta ei saavuteta.
Tahtiohjauksessa yhteisen tilannekuvan puute on merkittävä riski. Jos ainoastaan työmaan johtoporras on perillä kokonaistilanteesta, yksittäisen tekijän tai asentajan on vaikeaa suhteuttaa oman tekemisensä vaikutusta suhteessa muihin. Tekijöiden motivaatiosta on pidettävä huolta säännöllisesti. Jos aikataulussa ei ole yhtään puskureita, ongelmien ratkaisulle ja jatkuvalle parantamiselle ei ole aikaa tai resursseja.
Kolme tapaa toteuttaa tahtia
Lehtovaara esitti kolme erilaista tapaa toteuttaa tahtituotantoa. Suomessa suosittu on ns. hyttisaneerausmalli, josta on kokemusta noin 30 projektista. Mallissa kohde pilkotaan mahdollisimman pieniin yksiköihin, joissa on paljon toistuvuutta. Tähtäimessä on läpimenoajan minimointi, mikä vaatii tarkkaa logistiikan suunnittelua. Työnjohtaja on vastuussa ohjauksesta. Toinen vastaavasti ylhäältä alas ohjattu malli on käytössä mm. BMW tehdasrakentamisessa. Mallissa ohjaus koostuu valikoimasta ennalta määrättyjä toimenpiteitä.
Kolmas, ns. Kalifornian malli, on edellisiä sosiaalisempi, yhteistoiminnallisempi ja alhaalta ylös -ohjattu. Työntekijät kertovat, miten itse suunnittelisivat tekemisensä, ja näistä osasuunnitelmista koostetaan tahtiaikataulu. Malli mahdollistaa tahtialueiden määrittelyn tekemisen näkökulmasta, eikä mekaanisesti. Esim. BMW:n mallissa tehdastyömaalla ilmastointikanavat saattavat katketa tahtialueen rajalla, mikä ei ole ainakaan asentamisen näkökulmasta vaikuta optimaaliselta.
Lehtovaara on pohtinut tahtisuunnittelun ja Last Planner Systemin (LPS) yhteiskäyttöä. Ne eivät ole ristiriidassa keskenään, mutta LPS ei kuitenkaan yksin riitä sitouttamiseen ja tekijöiden tietotaidon hyödyntämiseen. Jopa erinomaiseksi luokitellussa projektissa on noin 20% tehtäviä, jotka jäävät viikoittain tekemättä, koska niitä ei ollut mukana aikataulusuunnittelussa. Tunnistamattomien tehtävien mukaan ottaminen suunnitteluun voikin olla merkittävä tahtituotannon onnistumiselle.
Hajautetun tahtituotannon uusi prosessimalli
Lopuksi Lehtovaara esitteli uuden, hajautetun tahtituotannon prosessimallin. Se koostuu kuudesta portaasta, alkaen tiedonkeruusta ja ylätason karkean tason suunnittelusta. Sen jälkeen suunnittelu hajautuu vaunukohtaisiin tiimeihin, joissa työnjohto, työntekijät, suunnittelijat ja materiaalitoimittajat ovat mukana määrittämässä viikkokohtaisia tehtäviä.
Iteratiivisessa prosessissa pääaikataulu voi muuttua vaunukohtaisten suunnitelmien perusteella ja vaunutiimit koordinoivat suunnittelua keskenään. Tuotantovaiheessa suunnitellaan rajapintoja ja tarkistetaan suunnitteluratkaisuja. Tahtiohjaus on sekä vaunukohtaista että koko tuotannon kattavaa.
Uuden mallin pilotointia
Jenni Sahlberg YIT Suomi Oy:stä esitteli diplomityötään, jonka puitteissa hajautetun tahtituotannon mallia on mahdollista testata korjausrakentamisessa. Pilottikohteena on Espoon Keilaniemessä sijaitseva toimistosaneeraus KVR-urakkana. Noin 21 000 bruttoneliömetrin rakennuksessa tehdään rakenteellisia uudistuksia ja talotekniikka uusitaan osittain. Työ käynnistyy tammikuussa 2020 ja sisävalmistus alkaa huhti-toukokuussa.
Sahlberg selvittää tahtituotannon soveltumista monia epävarmuuksia sisältävään hankkeeseen. Häntä kiinnostavat myös purkutöiden vaikutus tahtiaikataulutukseen ja työnaikaisten vuokralaismuutosten merkitys tahtituotannolle.
Hankkeen aikana on tarkoitus kerätä dataa mm. tahtiaikataulun toteutumisesta, poikkeamien syistä sekä vuokralaispäätösten ja suunnitteluaikataulujen toteutumasta. Tietolähteitä ovat haastattelut, kokouskirjaukset ja Congrid-data.
Pekka Kujansuu kertoi Skanskan kokemuksista tahtituotannosta ja esitteli kolme hanketta, joissa hajautettua tuotantoa olisi mielenkiintoista testata. Niistä kaksi on Helsingissä -sairaalasaneeraus ja asuntokortteli- ja kolmas Turkuun rakennettava toimisto- ja laboratoriorakennus. Kujansuu näki kaikissa hankkeissa mahdolliseksi käyttää ”Kalifornian mallia”, mutta hän oli tunnistanut myös haasteita. Niistä suurimpia ovat uuden toimintatavan omaksuminen ja sen edellyttämä koulutus.
Rakentaminen on tietämyspohjaista liiketoimintaa, jossa yksilöiden tietotaidolla on ratkaiseva merkitys projektien onnistumiselle. Tohtorikoulutettava Christopher Görsch kertoi kyselytutkimuksesta, joka kartoittaa työmaan työnkulkuja, työnsuunnittelua ja tietovirtoja yksilöiden näkökulmasta. Suomen- ja englanninkielinen kysely on nyt testausvaiheessa ja se käynnistyy keväällä 2020. Tutkijat toivovat saavansa siihen tuhatkunta vastausta.
Olli Seppänen kannusti lopuksi kaikkia Building 2030 -konsortion jäseniä hajautetun työnsuunnittelun pilotointiin yhteistyössä Aalto-yliopiston tutkijoiden kanssa. Tutkimuksissa kerättävä data ja tekijöiltä saatava näkemys auttavat kehittämään tahtituotannosta merkittävästi tuottavuutta parantavan rakentamistavan.