Kestävä kaupunki on myös ikäystävällinen

Moni suomalaiskaupunki on sitoutunut edistämään ikäystävällisyyttä, mutta käytännön keinot ovat monin paikoin vielä alkutekijöissään. Ikääntyneiden tarpeita ei riittävästi huomioida kaupunkisuunnittelussa ja kaupunkiympäristön kehittämisessä.

Näin ilmenee vuonna 2025 päättyneen Kaupunkiympäristön ikäystävällisyys ja sen kehittämistarpeet (KARMI) -hankkeen loppuraportista. Hankkeessa tarkasteltiin, miten rakennettu ympäristö, kaupunkitila ja palveluiden saavutettavuus tukevat ikääntyneiden osallisuutta, turvallisuutta ja liikkumista. 

Loppuraportin keskeinen viesti on selvä: jos kaupungit haluavat vastata väestön ikääntymiseen, ikääntyneet on otettava mukaan suunnitteluun nykyistä vahvemmin. 

“Kaupunki ei ole kestävä, jos se ei toimi myös yli 80-vuotiaille. Ikäystävällisyys ei ole erillinen teema, vaan osa kestävää ja inklusiivista, kaikille toimivaa kaupunkia”, sanoo Aalto-yliopiston arkkitehtuurin laitoksen tutkija Ira Verma.

Sitoumuksia on, mutta käytännöt puuttuvat

Ympäristöministeriön rahoittamassa hankkeessa selvitettiin, miten sitoutuminen Maailman terveysjärjestön (WHO) ikäystävällisten kaupunkien verkostoon näkyy suomalaiskaupungeissa. WHO:n arviointikehikko auttaa tunnistamaan ikäystävällisyyttä edistäviä tekijöitä rakennetussa ympäristössä.

Suomessa verkostoon kuuluu seitsemän kaupunkia, mutta tutkimuksen perusteella monessa niistä ikäystävällisyyden huomioiminen on vielä alkuvaiheessa. Yhteinen haaste tunnistetaan, mutta konkreettiset toimintamallit ja päätökset puuttuvat. 

Hankkeessa yhdistyivät Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) paikkatietoanalyysit ja Aalto-yliopiston osallistava tutkimus. SYKE.n tuottamat kartat osoittivat esimerkiksi etäisyydet palveluihin tai viheralueille, maaston tasoerot ja levähdyspaikkojen sijainnit. Osallistava suunnittelu puolestaan toi esiin ikääntyneiden arjessa käyttämät reitit, joiden avulla esimerkiksi jyrkkiä mäkiä pyrittiin välttämään tai joiden varrella sijaitsevat penkit eivät sovellu ikääntyneille. 

Ikäystävällisyys ymmärretään usein kapea-alaisesti vain asumispalveluiden järjestämisenä ikääntyneille. Suuri osa heistä asuu kuitenkin tavallisilla asuinalueilla ja käyttää samoja palveluita kuin nuoremmat ikäryhmät.

Ikäystävällisyys vaatii kaupungeilta uutta asennetta

Raportin mukaan ikäystävällisyyden edistäminen vaatii kaupungeilta ja kunnilta uutta asennetta ja tiiviimpää yhteistyötä. Eläkeläisjärjestöjen, vanhusneuvostojen ja paikallisten asukkaiden kanssa tehtävä yhteistyö tulisi vakiinnuttaa osaksi suunnittelua.

Vaikka monissa kaupungeissa on laadittu toimenpide-ehdotuksia, niiden toteutus jää usein hajanaiseksi. Ikäystävällisyyden kehittäminen tuleekin liittää osaksi kaupunkien hyvinvointisuunnitelmia, kestävän liikkumisen kehittämissuunnitelmia ja viheraluesuunnitelmia.

Lisäksi toimenpiteitä on koordinoitava ja niiden vaikutuksia seurattava järjestelmällisesti. Tiedon jakaminen eri toimialojen välillä, toimien priorisointi ja niiden vaikutusten arviointi ovat keskeisiä kehittämiskohteita.

“Väestön nopea ikääntyminen haastaa kaupunkisuunnittelun vastaamaan uudenlaisiin tarpeisiin. Mitä nopeammin muutoksiin tartutaan, sen parempi”, Verma painottaa.

Hankkeen loppuraportti

Lisätietoa:

Arkkitehti, senior scientist Ira Verma, ira.verma(at)aalto.fi, 050 3693 226