Uutiset

Lohtua sairaalan seiniltä

Helsingin Uuden lastensairaalan yllätyksellinen taide vie ajatukset sairaudesta poispäin ja ilahduttaa niin lapsia kuin näiden perheitä.
Helsingin Uuden lastensairaalan virtuaaliakvaario. Kuva: Sourya Sen.
Uuden lastensairaalan virtuaaliakvaario. Kuva: Sourya Sen.

Kulmapöydässä piirtää pieni totinen tyttö. Samaa näyttää tekevän huomattavasti isompi poika toisella puolen kahviota. Molemmat värittävät keskittyneinä kaloja.

Kun kahvilassa kääntää katseensa lapsista kohti avoimena avautuvaa alakertaa, ei voi olla huomaamatta vastaanottoaulan keskellä olevaa, liki viiden metrin korkuista virtuaaliakvaariota. Parhaillaan siinä uiskentelevat iloisina ainakin Noelin, Esran ja Nean nimikoimat kalat animoitujen kalojen joukossa.

Vihreälattiainen kahvila sijaitsee Helsingissä, Uuden lastensairaalan toisessa kerroksessa. Olemme Viidakossa, sillä tässä rakennuksessa jokaisella kerroksella on oma nimensä ja sen mukainen visuaalinen tyyli ja teema, jota täydentää oma äänimaailmansa. Viidakko on värikylläinen ja yllätyksellinen.

  • ”Meidän pieni lähtee nykyään aina innoissaan sairaalapäivään, vaikka hänellä on takanaan pitkä ja vaikea sairaalahistoria. Ympäristö on niin stimuloiva ja jännittävä, että se on pienelle lapselle aidosti vaikuttava kokemus.” Helsinkiläisäiti

Ääniä Indonesiasta

Kun Viidakon ruohonvärisillä käytävillä etenee, yllättyy, kun yhtäkkiä korviin kantautuu eksoottista suhinaa ja lintujen viserrystä. Palmunlehtien havinaa ja gekkojen ääniä kuiskii yksi sairaalan äänimaailman kaiuttimista.

Eri puolille sairaalaa on sijoitettu 60 kaiutinta. Jokaisella kerroksella on oma äänimaailmansa, joista vastaa lehtori Antti Ikosen vetämä aaltolaisten ryhmä.

Viidakon äänten joukossa saattaa kuulla esimerkiksi erään Sound in New Media -maisteriohjelman opiskelijan Indonesian-lomalla äänittämiä, aitoja viidakon ääniä. Meri-kerroksessa korviin kantautuu Harakan saaren merilintujen ääntelyä, ykköskerroksen akvaarioiden lähellä laineen liplatusta rantakiviä vasten.

Äänet kuuluvat kerroksissa pienellä alueella, kuulijansa yllättäen. Opiskelijoiden koodaama äänimoottori luo algoritmin avulla aineksista aina hieman erilaisen äänitekstuurin. Kuten oikeassakaan elämässä äänet eivät koskaan toistu aivan samanlaisina, eivät myöskään Tähti-, Avaruus- tahi Vuori-kerrosten äänet kaiu identtisinä, vaan muuttuvat aina kuin kaleidoskoopista putkahtaen.

  • ”Rankat hoitotoimenpiteet eivät enää aiheuta lapselleni yhtä kovaa pelkoa kuin aiemmin. Hän tietää jo, että heti hoitojen jälkeen pääsee taas käytäville ihmettelemään.” Kaksivuotiaan äiti

Se, että Helsingin Uudessa lastensairaalassa on maailmassa ainutlaatuinen äänimaailmansa, ei ole teknologiaa teknologian vuoksi. Sairaalassa keskitytään hyvän, laadukkaan ja turvallisen hoidon lisäksi hyvään potilaskokemukseen. Äänet ovat yksi keino pyrkiä viemään lasten ja perheiden huomio kohti mukavia asioita ja siirtää sairauden aiheuttamat tunteet kauemmaksi taka-alalle.

Helsinkiläisäiti, jolla on pitkä asiointikokemus Lastenklinikalta ja Lastenlinnasta, kuvailee Uuden lastensairaalan äänimaailmaa rauhoittavaksi.

”Joidenkin mielestä äänet ovat pieni juttu. Mutta kun vertaan käynteihin aiemmissa tiloissa, joissa laitteet piippasivat, lapset itkivät ja kaikki ääni oli negatiivista, on uudessa sairaalassa todella rauhoittavaa olla. Sairaalassa kun myös vanhemmalla on usein tunteet pinnassa.”

Toinen äiti kertoo, miten lapsensa on ihastunut hisseihin: ”Näkö- ja kehitysvammainen lapseni on todellakin bongannut hissien äänet! Ne yhdistettyinä lapsen tuliseen hissirakkauteen, ja hisseistä on muodostunut hänelle paras paikka koko sairaalassa.”

Perhe onkin ladannut kodin mobiililaitteisiin soittimen, jolla voi soittaa samoja ääniä, joita hississä kuulee.

  • ”Sairaalan seinillä on kauniita maalauksia ja tekstejä, joista saan itsekin lohtua.” Erityislapsen äiti

Seuraa pupua

Arttu Raute, 16, on asioinut Helsingin kaikissa kolmessa HUS:n lasten- ja nuorten sairaalassa. Nuori mies on konkari, mutta yllättää silti vastauksellaan. Huomattavin parannus on Rauten mielestä pysäköinnissä.

”Parkkihalli on todella valoisa! Vanhemmat ovat joka kerran löytäneet parkkipaikan helposti, usein vielä oven läheltä. Tällaiset asiat helpottavat asiointia paljon. Aiemmin parkkipaikkaa saattoi joutua etsimään vaikka kuinka kauan.”

  • ”En ollut aiemmin ymmärtänyt, miten pienet jutut, kuten Muumit seinillä ja virtuaalikalojen tarkkailu, voivat olla omiaan tekemään sairaalasta erikoisen, ihanan paikan, jonne on kiva tulla. Sairaalasta tulee vähemmän pelottava.” Sisarusten äiti

Arttu Raute tietää, että sairaalakäynteihin kuuluu odottaminen. Joskus hoitoon, tutkimukseen, leikkaukseen pääsyä odotellaan viisi minuuttia, toisinaan tunteja tai yön yli. Hän muistaa yhä, miten viisivuotiaana istui Lastenklinikan aulassa ja kulutti aikaansa tuijottamalla kelloa, jossa tasatunnin koittaessa numero kääntyi ja takaa paljastui pelle.

Uudessa lastensairaalassa on otettu pienet asiakkaat monin eri keinoin huomioon. Esimerkiksi ilmoittautumisen pystyy hyvinkin pieni lapsi hoitamaan. Ruudulla häntä avustaa pomppiva pupu, ja ilmoittautumisen yhteydessä lapsi voi valita itselleen virtuaalihahmon. Oma avatar liikkuu näytöillä ja johdattaa asiakasta seuraavaan kohteeseen.

”Onhan ne rekat ja suurisilmäiset eläimet ihan hauskoja, mutta eivät enää minua varten”, Arttu Raute pohtii. Hän on havainnut, että puput ja muut härpäkkeet eivät teini-ikäisiä asiakkaita suuremmin kiinnosta.

”Yli kaksitoistavuotiaat räplää vain omia puhelimiaan”, hän naurahtaa. Mutta sen verran on tämäkin 16-vuotias nostanut katsettaan kännykästä, että mainitsee sisääntuloaulan virtuaaliakvaarion tehneen koollaan ja värikkyydellään vaikutuksen. Vanha pellekello on kohdannut voittajansa.

Helsingin Uuden lastensairaalan virtuaaliakvaarion tekijät. Kuva: Antti Ilvessuo.
John Lee, Laura Horton, Jukka Eerikäinen ja Sourya Sen suunnittelivat virtuaaliakvaarion, jonne lapset voivat lisätä itse piirtämiään kaloja uiskentelemaan. Kuva: Antti Ilvessuo.

Kaksiulotteisia kaloja

Vajaa vuosi sitten opiskelija Jukka Eerikäinen lukaisi sähköpostin, jossa haettiin tekijää lastensairaalan mediaseinälle. Ei mennyt kauaa, kun Eerikäinen oli yhdessä opiskelukavereidensa Sourya Senin, Laura Hortonin ja John Leen kanssa pallottelemassa ajatusta virtuaalisesta akvaarioseinästä. Nelikko on Aallon Medialabin opiskelijoita – Eerikäisen sanoin ”suoraan keskeltä audiovisuaalista kilkettä”.

Ryhmälle oli alusta asti selvää, että nyt ei olla tekemässä fotorealismia, mutta lapsiasiakkaan värittämän kalan tulee käyttäytyä virtuaaliakvaariossa kuten oikea kala. Akvaariosta haluttiin tehdä iloinen ja kivannäköinen ja piirustuksen skannaavasta webkamerasta visuaalisesti miellyttävä.

Vuotta myöhemmin sairaalan kahviossa lasten piirustuksia odottaa vanerista laserleikattu kutkuttavan näköinen skanneriboksi. Lapsi asettaa kuvan laatikon pohjalle, painaa suurta sinistä taikanappia, ja hetken kuluttua juuri väritetty kala ilmestyy ala-aulan valtavalle seinälle uiskentelemaan muiden kalojen kirjavaan joukkoon.

Akvaariosta on tullut niin keskeinen ja mieluisa osa sairaalakäyntiä, että eräskin helsinkiläisperhe osaa jo varata erikseen aikaa värittämiselle.

”Jos lapsi ei ehdi tehdä kalaa ennen vastaanottokäyntiä, on varmaa, ettemme pääse poistumaan rakennuksesta ennen kuin kala on akvaariossa.”

Se, mikä oli Eerikäiselle, Senille, Hortonille ja Leelle maisteriopintoihin kuuluva vapaavalintainen osa opintoja, on monelle Uuden lastensairaalan asiakkaalle sairaalakäynnin kohokohta. Näin sitä kuvailee kahden helsinkiläisveljeksen äiti:

”Meidän 7- ja 8-vuotiaat pojat olivat todella innoissaan, kun saivat värittämänsä kalat pääaulan virtuaaliakvaarioon. Veljekset pyytävät usein saada nähdä valokuvia, joissa näkyy, miten omat kalat uivat sairaalassa.”

Voit kuunnella sairaalan äänimaailmaa verkossa: newchildrenshospital.aalto.fi

Teksti: Tiiu Pohjolainen

Artikkeli on julkaistu Aalto University Magazinen numerossa 24 (issuu.com) huhtikuussa 2019.

  • Julkaistu:
  • Päivitetty:
Jaa
URL kopioitu

Lisää tästä aiheesta

Kuvassa Kalevi Hyyrynen, kuva: Hyyrysen kotialbumi
Aalto Magazine Julkaistu:

Kaksi matkalaukkua ja mies

”Elämä on peliä ja tämä – työnteko ja opiskelu – on minun peliäni”, Kalevi Hyyrynen tapasi sanoa. Testamentissaan Aaltoa muistanut alumni oli kiinnostunut oppimaan uusia asioita läpi koko elämänsä.
Marium Durrani ompelemassa käsin vaatekappaletta, jossa on kukkakuosi.
Aalto Magazine, Tutkimus ja taide Julkaistu:

Väitöksiä: Lankaa neulansilmään – yhdessä!

Vaatteiden korjaus on ympäristöteko, Marium Durrani uskoo. Maailmalta Suomeenkin rantautuneet yhteisölliset korjauspajat ovat vastaisku luontoa kuormittavalle pikamuodille.
Timo Korkeamäki, AUM-kuva: Jaakko Kahilaniemi
Aalto Magazine Julkaistu:

Oho: Kappas, maailmalla kului 16 vuotta!

Kauppakorkeakoulun dekaani Timo Korkeamäki arveli aikoinaan, ettei muuttaisi koskaan pois kotikonnuiltaan.
Professori Caterina Soldano pitelee käsissään sähköpiuhojen muodostamaa vyyhtiä. Kuva: Jaakko Kahilaniemi.
Aalto Magazine Julkaistu:

Arjen valintoja: Mikä on suosikkivempaimesi, Caterina Soldano?

Professori haluaa kehittää vähemmän häiritseviä laitteita, mutta uskoo, että paras keino hallita elektroniikkaähkyä on sulkea älypuhelimen ilmoitukset.