Uutiset

Kudos kysyy, miksi pelkäämme sieniä mutta emme mikromuovia

Arkkitehdit Elina Koivisto ja Maiju Suomi ovat luoneet rakennusten ja elävien olentojen välisiä rajoja hämärtävän Kudos-paviljongin eli ’materiaalisten suhteiden kirjaston’. Se pakottaa pohtimaan paitsi suhdettamme materiaaleihin, myös arvojamme.
Fungi in a glass jar.

Harmaiden lattioiden, sekalaisten lokerikkojen ja kirkkaina paistavien keinovalojen keskellä kohoaa puurunkoinen rakennelma, jonka hyllyillä sienestä ja savesta valmistetut eri muotoiset, kokoiset ja tuntuiset elementit tuovat elämää ankeaan ympäristöönsä.

Sisätiloissa puisia kehikkoja, joissa on sienestä ja savesta valmistettuja elementtejä.

Aalto-yliopiston Väre-rakennukseen reiluksi kuukaudeksi nousseen teoksen nimi on Kudos, ja se tutkii suhdettamme rakentamiseen, luontoon ja omiin arvoihimme. Se kenties jättää jälkeensä enemmän kysymyksiä kuin antaa valmiita vastauksia, mutta se joka tapauksessa haastaa kävijänsä kokemaan, aistimaan ja pohtimaan.

”Me länsimaiset kaupunkilaiset vietämme noin 90 prosenttia ajastamme sisätiloissa, mutta emme useinkaan kiinnitä huomiota meitä ympäröiviin materiaaleihin. Meitä kiinnosti se, että miten me pystyisimme tuomaan yhteiselon muun luonnon kanssa ja molemminpuolisen hyvän tekemisen myös sisätilaan”, arkkitehti ja väitöskirjatutkija Elina Koivisto kuvailee. 

Jo muutama vuosi sitten arkkitehdit Maiju Suomi ja Elina Koivisto loivat Helsinkiin Alusta-paviljongin, ikään kuin jättimäisen hyönteishotellin, jossa ihminenkin viihtyi. Kudos rakentaa nyt sen varaan, mitä Alustassa jo tehtiin ja opittiin. 

Sekä Alustan että Kudoksen taustalla on vaikuttanut tietynlainen turhautuminen rakentamisen muutoksen hitauteen ja kömpelyyteen. Koivistolle ja Suomelle ympäristöasiat ovat tärkeitä, ja töissä nousee vahvasti esiin myös kysymys ihmisten ja koko yhteiskuntamme arvoista.

Sienen päällystämä rakennelma.

”Rakentamisella on hirveän suuri rooli ympäristöongelmien tuottajana, ja toisaalta valtavat mahdollisuudet niiden ratkaisijana. Ajatus Alustan ja Kudoksen taustalla on se, että maailmassa, elämässä ja ihmisyydessä on muitakin arvoja ja puolia. Jotta vaikuttava muutos rakentamisessa olisi mahdollinen, ja ihmiset saadaan oikeasti siihen mukaan, muutoksen pitää tapahtua myös asenteiden, arvojen ja tunteiden tasolla. Meillä on ollut riittävästi tietoa ympäristöongelmista ja nykyrakentamisen vaikutuksista niihin jo kymmeniä vuosia, mutta jostain syystä muutosta ei vain vieläkään ole tapahtunut”, Koivisto kiteyttää.

Mitä sieniltä voi oppia?

Maiju Suomen mukaan kummassakin projektissa on läsnä materiaalisen kiertokulun ajatus: siitä mikä kuolee, syntyy uutta elämää. Esimerkiksi suuri osa ihmisille tutuimmista sienistä on hajottajia, joiden tehtävä on luoda kuolleista olioista ravintoa uudelle elämälle. Ihmiskunta sen sijaan käyttää materiaa tyhmästi ja alkeellisesti, ja kierrätysprosessimme ovat lapsenkengissä, Suomi jatkaa. 

Sienikasvustoa lähikuvassa.

”Meidän pitäisi todellakin opiskella sitä, mitä sienet ja muut lajit tekevät, miten ne tekevät yhteistyötä. Siinä voidaan samalla oppia, että pelkkä ihmiskeskeisyys on täysin järjetöntä, koska jos me teemme yhteistyötä toisten lajien ja erilaisten luontoprosessien kanssa, niin siitä saadaan todella paljon hyötyä ja iloa. Jos me taas toimimme vain yksin täällä, niin päädymme käyttämään hirveästi energiaa johonkin, jonka joku muu kuin ihminen on ehkä jo keksinyt”, Suomi tuumaa.

Sienikasvustoa järviruo'on ympärillä.

Kudos on osa Elina Koiviston käytäntölähtöistä väitöskirjatutkimusta. Se on muotoutunut kuukausien saatossa sienirihmaston kasvaessa Aalto-yliopiston puutyöpajoista kerätyn sahanpurun, kampusalueen rannoilta kerätyn ja vesistöjä rehevöittävän järviruo’on voimalla suunnittelijoiden haluamiin muotoihin. Sienielementtejä on työstetty paitsi Koiviston opiskelijoille vetämillä kursseilla, myös esimerkiksi lasten kanssa kesäkursseilla. Alusta-paviljongista kierrätetystä raakasavesta on työstetty uusia elementtejä avoimissa työpajoissa.

”Nimi Kudos pitää sisällään kaksoismerkityksen: se on tavallaan kudelma erilaisia kokeiluja ja erilaista elämää, ja samalla nimi liittyy ihmisten ja muiden elävien olentojen kudokseen, ja siihen minkälainen on meidän kehollinen suhteemme käyttämiimme rakennusmateriaaleihin”, Koivisto sanoo.

Kudoksen sieni- ja savielementit ilmentävät Koiviston ja Suomen mukaan sitä, että ihmiskunnan on pakko pystyä jollain tavalla asettumaan tasapainoon muun luonnon kanssa, koska olemme itsekin osa sitä luontoa – ja muuten meille käy köpelösti. Kudos pyrkiikin myös hämärtämään rakennusten ja elävien olentojen välisiä rajoja, ja tutkii olemassaolomme keskiössä olevia keskinäisen huolenpidon muotoja – joita harvoin edes huomaamme.

Sienikasvustoa puupalikoiden päällä lähikuvassa.

Yksinkertaisuudessaan huolenpidossa on kyse vaikkapa siitä, millaisia rakennusmateriaaleja valitsemme, ja toisaalta taas kyse on yhteisöjen rakentamisesta ja ihmisten välisistä suhteista – toisiinsa, mutta myös ympäristöönsä.

”On olennaista ajatella sitä, mikä ylläpitää meidän elämäämme. Arkkitehtuuri on osa elämää ylläpitäviä verkostoja. Ja yhtä lailla kuin me olemme osa luontoa, myös meidän rakennuksemme ovat osa meidän ekosysteemiämme. Ja ne tarjoavat kosketuspintaa ihan käytännössä, vaikka mikrobeille, sienille ja kaikenlaisille eliöille, joita me emme edes näe. Ja samaan aikaan ne luovat ihmiskulttuurille erilaisia ilmenemismahdollisuuksia.  Huolenpidon ajatus lähtee sieltä planetaariselta tasolta, mutta sitä ei oikein koskaan edes muisteta”, Suomi toteaa.

Sienikasvustojen muodostamia pintoja Kudoksessa

    Ruokojen päälle kasvanutta sienirihmastoa lähikuvassa.
    Sienikasvustoa lähikuvassa.
    Sienipaneeli lähikuvassa.
    Sienikasvustoa, jonka keskellä on reikä, lähikuvassa.
    Sienikasvustoa lähikuvassa.

    Miksi sieni on tuhottava?

    Maapallolla sieniä on ollut olemassa jo satoja miljoonia vuosia. Ekosysteemissä niillä on elintärkeä rooli muun muassa hajottajina – myös Alustassa lahottajasienet hajottivat puuta, ja synnyttivät näin koteja ja ravintoa monille hyönteisille. Elimistössämme niillä taas on olennainen rooli sekä suolistomme, että aivojemme toiminnalle. Eikä sieniä voi välttää missään päin maailmaa, vaan niitä elää käytännössä kaikkialla – myös ilman että niitä pystyy aistimaan: kasvien juurissa, elimistöissämme, itiöinä hengitysilmassamme.

    Elina Koivisto puhuu mykofiliasta ja mykofobiasta, rakkaudesta sieniin tai pelosta sieniä kohtaan. Hänen mukaansa pelko tuntuu suomalaisessa mielenmaisemassa vievän voiton rakkaudesta: vaikka olemme ylpeitä siitä, että keräämme kantarelleja metsästä, emme ole valmiita hyväksymään rakennetussa ympäristössämme mitään elollista. Huolellisuuteen on toki aihetta, Koivisto sanoo, sillä jotkut kasvustot ovat terveydellemme hyvin haitallisia, mutta kaikkea ei pitäisi tuhota varmuuden vuoksi, sillä tietynlaisesta luontoyhteydestä on tutkimusten mukaan meille myös hyötyä. Sitä paitsi käyttämämme kemikaalit ja synteettiset pinnoitteetkin aiheuttavat haittaa sekä meille että muulle luonnolle.  

    ”Olemme vasta heräämässä negatiivisiin vaikutuksiin, joita elimiin tai sikiöihin kertyvä nanomuovi meille, ja yhtä lailla muille lajeille, aiheuttaa.  Emme myöskään ymmärrä vielä riittävästi kaikkia positiivisia vaikutuksia ja elintärkeitä yhteyksiä, joita erilaiset mikrobit sisällämme ja ympärillämme meille tuottavat. Pyyhkimällä kaiken elävän ympäriltämme, saatamme menettää jotain olennaista niin fyysisesti, henkisesti kuin kulttuurisestikin”, Koivisto pohtii.

    Puukehikkoja, joissa savi- ja sienielementtejä.

    Puurakennelman kylkeen kiinnitetyssä tekstissä kehotetaan kokemaan teos kaikilla aisteilla, katsomalla, koskettamalla, haistamalla. Sienielementit eivät kuitenkaan vapauta sitä lähes hypnotisoivaa hajua, joka myös metsän tuoksuna tunnetaan. Se johtuu siitä, että kuiva sienirihmasto on tavallaan horroksessa; ei kuollut, mutta ei täysin elossakaan. Asia pohdituttaa Koivistoa:

    ”Tavoitteena projektissa oli tutkia, miten voisimme kasvattaa ja lainata rakentamiseen jotakin, joka sitten voisi jatkaa elämäänsä sen jälkeen. Olisi ihanaa ajatella, että sienet tässä vain onnellisina nukkuvat hetken aikaa. Mutta onko se oikeasti niin?”

    Koiviston jututtamat sienitutkijat totesivat, että nykytietämyksen valossa ei vielä tiedetä, kokevatko sienet kärsimystä kuivuessaan vai ovatko ne ikään kuin unessa, tiedottomassa tilassa. Heidän mukaansa vielä ei ole keksitty keinoa, jolla sienten käytöstä ja kommunikaatiota osattaisiin tulkita. Se tiedetään, että ne viestivät, että rihmastossa kulkee sähköimpulsseja, mutta niiden tarkoitusta ei osata tulkita.

    Arkkitehtuurin tekeminen yhdessä elävien olentojen kanssa tuo pintaan eettisiä kysymyksiä, joita meidän tulisi pohtia aivan kaikkia materiaaleja käyttäessämme, sillä elämää on kaikkialla ja kaikessa.

    Sienikasvustoa ja muita materiaaleja puukehikossa.

    Arkkitehtuurimuseon pihalla sijainnut Alusta muuttaa talven aikana. Keväästä 2025 alkaen se palvelee pörrääviä asukkaitaan ja kaksijalkaisia katselijoitaan Otaniemen kampuksella. Myös Kudokselle Koivisto on suunnitellut tulevaisuutta sen jälkeen, kun työ Väreessä päättyy.

    ”Kudos on suunniteltu niin, että tämän pystyy rakentamaan uudelleen uudenlaisiin paikkoihin, erilaisiin asetelmiin. Niin tämä kirjasto voi aina muotoutua uudelleen niissä uusissa paikoissa – sekä inhimillisten että muun lajisten yhteenliittymien tekeleenä. Toivottavasti tämä pystytetään vielä useampaan paikkaan erilaisissa muodoissa. Lopullinen ajatus kuitenkin on, että teemme vielä sellaisen projektin, jonka puitteissa nämä sienipaneelit voivat jatkaa kasvuaan jossain – ja asettua näin osaksi elämän kiertoa”, Koivisto summaa.

    Kudos-paviljonki on Aalto-yliopiston Designs for a Cooler Planet -festivaalin satelliittinäyttely, ja koettavissa Väre-rakennuksen pohjakerroksessa 10. lokakuuta asti osoitteessa Otaniementie 14. Sen jälkeen paviljongin elämä jatkuu jossain muualla, joko ihmisten tai sitten muun luonnon aistittavissa.

    Fungi in a glass jar, part of Kudos by Elina Koivisto.

    Kudos – materiaalisten suhteiden kirjasto

    Arkkitehtuuria ihmisten, saven ja sienten yhteistyönä.

    Tapahtumat
    Colourful hands and Designs for a Cooler Planet logo on white background.

    Designs for a Cooler Planet

    Muuta käsityksiäsi mahdollisesta Designs for a Cooler Planet -festivaalilla Otaniemessä 6.9.–3.10.2024.

    Tiiliseinä, jonka vieressä vaaleanpunaisia kukkia, taustalle korkeita, vanhoja taloja.

    Keskelle kaupunkia nousi jättimäinen hyönteishotelli, jossa ihmisenkin on hyvä olla

    Savesta rakennettu, kasvien kansoittama Alusta on pölyttäjien pyhättö ja kaikkien elollisten kohtaamispaikka.

    Uutiset
    • Julkaistu:
    • Päivitetty:

    Lue lisää uutisia

    Esko Valtaoja esittelemässä yleisölle radio-observatiivisen tutkimuksen historiaa
    Kampus, Tutkimus ja taide Julkaistu:

    Ensimmäinen Tähtitiistai järjestettiin Marsiossa – katso tapahtuman tallenne ja liity mukaan seuraaville luennoille!

    Ensimmäinen Tähtitiistai järjestettiin 8.10. Marsio-rakennuksen elokuvateatterissa, jonne saapui yleisöä sankoin joukoin. Etkö päässyt seuraamaan luentoa? Ei huolta! Katso tapahtuman tallenne verkosta.
    Uusi ympäristöystävällinen menetelmä selluloosan muokkaukseen kestäviä materiaaleja varten
    Mediatiedotteet, Tutkimus ja taide Julkaistu:

    Uusi ympäristöystävällinen menetelmä selluloosan muokkaukseen kestäviä materiaaleja varten

    Aalto-yliopiston tutkijat ovat kehittäneet selluloosan muokkausmenetelmän, jossa myrkyllisiä liuottimia käytetään alle kymmenesosa perinteisiin menetelmiin verrattuna. Innovaatiota on mahdollista soveltaa ympäristöystävällisiin nanokomposiitteihin, selluloosapohjaisiin membraaneihin ja biolääketieteellisiin laitteisiin, jotka tukevat kestävää materiaalikehitystä.
    Moderni vaalea rakennus, jossa on useita ikkunoita ja parvekkeita, ympärillä korkeita puita.
    Yhteistyö, Tutkimus ja taide, Opinnot Julkaistu:

    Kouvolan tyhjät kiinteistöt käyttöön kiertotalousrakentamisella

    Aallon opiskelijat etsivät ratkaisuja Kouvolan kaupungin kiinteistöongelmiin.
    Kuvassa näkyy Kauppakorkeakoulun rakennus, sen vieressä oleva Kide-rakennus, sekä lipputangot ja puun oksa syksyisenä selkeänä päivänä.
    Mediatiedotteet, Tutkimus ja taide Julkaistu:

    OP Ryhmän Tutkimussäätiön rahoittama hanke on selvittänyt muun muassa pankkiirien sukulaisten sijoitusintoa, ulkonäön vaikutusta palkkaukseen ja varjopankkitoimintaa

    Aalto-yliopiston, Jyväskylän yliopiston ja Vaasan yliopiston toteuttama kolmivuotinen tutkimushanke on pureutunut rahoitusalaan ja rahoitusinstituutioihin tavanomaista syvemmälle. Hankkeen eri tutkimuksissa onkin jo paljastunut paljon perinteisen pankkitutkimuksen yli ulottuvaa – ja yhtä lailla arvokasta – tietoa.