Korona-ajan arkea valokuvina

Kun Suomi maaliskuussa 2020 siirtyi koronaviruksen johdosta poikkeustilaan ja tapaamis-, liikkumis- ja toimintarajoitukset astuivat voimaan, valokuvaaja, kustantaja Hannamari Shakya totesi, että jotain täytyy tehdä.

”Koko idea lähti tylsistymisestä. Minulla pitää olla koko ajan jotakin tekemistä, se kuuluu luonteeseeni. Korona-ahdistuksen keskellä oli myös pakko saada muuta ajateltavaa.”

Shakya alkoi viritellä valokuvausprojektia, joka dokumentoisi poikkeuksellisen korona-ajan valokuvan keinoin. Avoimen kutsun kautta mukaan ilmoittautui ennätysajassa ennätyksellinen määrä kuvaajia.

Koossa jo 15 000 valokuvaa

Valokuvaajat ovat sitoutuneet ottamaan yhden kuvan päivässä. Sääntönä on, että jokainen saa lähettää enintään kaksikymmentä kuvaa viikossa. Kuvien määrä viikossa on ollut noin 1 500, erään viikon aikana jopa lähes 1 800. Nyt, kun dokumentointia on tehty kahdeksan viikkoa, koossa on noin 15 000 kuvaa.

Hannamari Shakya ja muut projektin työryhmäläiset, Liisa Huima, Markus Jokela ja Antti Yrjönen käyvät viikoittain lähetetyt kuvat läpi ja esikuratoivat kokonaisuuden.

Jokaiselle viikolle kutsuttu kuraattori tekee noin sadasta valokuvasta omat valintansa, tai kaksi kuraattoria kahdesta sadasta. Kuraattoreiksi haluttiin mahdollisimman erilaisia ja myös valokuva-alan ulkopuolisia asiantuntijoita, mutta työryhmä päätyi lopulta kutsumaan tehtävään alan ammattilaisia. Sekä valokuvaajina että kuraattoreina on niin suomalaisia kuin ulkomaisia, sekä Suomessa että maailmalla työskenteleviä. Kuratoitu kokonaisuus julkaistaan viikoittain sunnuntaisin.

”Itselleni mielenkiintoisin kysymys projektissa on ajatus dokumentoinnista itsestään. Dokumentointi on helppo ja yksinkertaiselta tuntuva termi, mutta tarkemmin ajateltuna se on hyvinkin hankala asia toteuttaa. Mitä ajatellaan dokumentoitavan, kun sanotaan että dokumentoidaan arkea? Mitä on arki ja millaista laatua oleva väline valokuva on, kun puhutaan dokumentoinnista?”, pohtii valokuvaaja Harri Pälviranta, joka kuratoi viime viikon kokonaisuuden yhdessä Jari Silomäen kanssa, molemmat Aalto-yliopiston valokuvataiteen laitokselta valmistuneita. Seuraavan viikon kuraattori on New York Timesin kuvatoimittaja Mikko Takkunen.

Ansioituneiden kuvaajien joukossa on lukuisia Aalto-yliopiston alumneja. Kuvien lisäksi projektin kirjallista dokumentaatiota tekee neljä kirjoittajaa, mukana on muun muassa yliopistonlehtori Hanna Weselius Aallon valokuvataiteen maisteriohjelmasta. Projektin tekijät ovat saaneet apurahoja, joiden avulla työskentely on mahdollista.

Poikkeustilassa jotakin hyvääkin

Freelance-valokuvaaja Milka Alaselle projektiin osallistuminen on ollut henkireikä epävarmana poikkeustila-aikana. Mahdollisuus tehdä merkityksellistä työtä on ollut tervetullut, sillä poikkeustilan johdosta työt valokuvaajana ovat vähentyneet. Samalla projekti toi taiteellisen dokumentaarisen valokuvauksen uudestaan hänen elämäänsä vuosien tauon jälkeen.

”Taiteellinen työskentely on auttanut käsittelemään ja analysoimaan ahdistavaakin tilannetta, tavallaan auttanut minua katsomaan kohti pelkojani. Oli erittäin hyvä, mutta myös haasteellista, että olin sitoutunut valokuvaamaan ja lähettämään kuvia projektin kuraattoreille joka viikko. Tämä pakotti tarttumaan kameraan myös vaikeina hetkinä, silloin kun pelotti – ja silloinkin kun takki tuntui olevan tyhjä.”

Aallossa taidekasvatusta opiskelleen Alasen kokemukset poikkeustila-ajasta ovat vaihdelleet päivästä ja viikosta toiseen aina helpotuksesta ärsytykseen, sitten kyllästymisestä järkytykseen. Myös pelko on ollut läsnä. Hän kirjoitti kuvauspäiväkirjaansa: "Kaiken läpileikkaa veitsenterävä aavistus tai pelko sairaudesta. Kuolemanpelko. Se ei unohdu."