Vaikka Kujala oli psykologian opiskelijana kiinnostunut ihmisen käyttäytymisestä, hän ei missään vaiheessa ollut erityisen innostunut mielenterveystyöstä vaan päätyi tutkijaksi. Ura alkoi Helsingin yliopistossa, mutta pian hän siirtyi Teknilliseen korkeakouluun, missä väitteli tohtoriksi ihmisen ja tietokoneen vuorovaikutuksesta vuonna 2002. ”Olin vähän turhautunut psykologian tutkijana. Tutkin kognitiivista psykologiaa, mikä on sellaista hyvin teoreettista perustutkimusta. Tuntui tosi hyvältä päästä soveltamaan ihmistietoa käytäntöön.”
Tutkijana Kujala nauttii itsenäisyydestä ja mahdollisuudesta luovuuteen. ”On palkitsevaa, ettei vaan tee jotain työtä vaan saa ja pystyy ideoimaan uusia asioita ja kehittämään uudenlaisia ajatuksia.”
Vaikka hän toimi välissä viisi vuotta myös Tampereen teknillisen yliopiston psykologian professorina, Aalto-yliopisto ja sen edeltäjä TKK ovat olleet hänen työpaikkansa jo liki parikymmentä vuotta. ”Meillä on ollut hyvää yhteistyötä (ohjelmistotuotannon professori) Marjo Kauppisen kanssa. Olemme työstäneet sitä, miten käyttäjän tarpeita pitäisi huomioida ohjelmistokehityksessä”, Kujala sanoo.
Palveluiden käyttäjät mukaan niiden suunnitteluun
Sosiaali- ja terveydenhuoltoalalle on tulossa valtavasti uusia sähköisiä palveluita, jotka vaativat sekä ammattilaisilta että potilailta kykyä omaksua uutta. Jos käyttäjien tarpeet jäävät huomioimatta, hyvä tarkoitus parantaa palveluiden saatavuutta voi kääntyä päälaelleen: digitaaliset palvelut saattavatkin lisätä syrjäytymistä. DigiIN-hankkeen tutkijat haluavat varmistaa, ettei näin käy.
Idea hankekokonaisuuteen syntyi THL:n koordinoimasta, sote-uudistukseen liittyvästä COPE-hankkeesta, jossa Kujala on niin ikään ollut mukana. Sitä varten tehdyn kyselyn perusteella vain noin 30 prosenttia sote-alan ammattilaisista uskoo yli puolen asiakkaistaan pystyvän ja haluavan käyttää uusia digipalveluita. Myös tutkimukseen osallistuvat potilaat olivat huolestuneita iäkkäiden mahdollisuuksista käyttää uusia digipalveluita.
Ihmisten ottaminen mukaan palveluiden suunnitteluun unohtuu Kujalan mukaan edelleen liian usein. Nykyään eri potilasryhmille suunniteltujen palveluiden tietosisällöt ovat usein ammattilaisten kirjoittamia ja vaikeaselkoisia tavallisille ihmisille.
DigiIN:ssä keskiössä on ymmärtää, millaisia ongelmia esimerkiksi ikääntyneet ja maahanmuuttajat kokevat nettipalveluita käyttäessään, ja saada heidät testaamaan uusia palveluita ja sisältöjä. Tutkijat haluavat, että palvelut tukevat ammattilaisten työtä ja auttavat pitämään sen mielekkäänä. Toisaalta tavoitteena on, että ne olisivat tavallisille ihmisille hyödyllisiä ja miellyttäviä käyttää. Se on tärkeää jo taloudellisistakin syistä. ”Satsaamme niihin valtiona miljoonia euroja”, Kujala muistuttaa.
Samalla tavalla kuin pitkäjänteisyys on oleellista hissien ja kirveiden kehittämisessä, se on elintärkeää myös terveydenhuollossa. Kujala huomauttaa, että Suomessa terveydenhuollon kustannukset ovat 2000-luvulla lähes kaksinkertaistuneet muun muassa ikääntymisen vuoksi. ”Jos ihmiset vain kokeilevat palvelua ja sitten lopettavat sen käytön, eihän terveyshyötyjä tule. Minua kiinnostaa se, miten saisimme motivoitua ihmisiä käyttämään näitä palveluita.”