Eristeet farkuista, seinät jätebetonista - rakentamiseen tarvitaan vähemmän synnintuntoa ja enemmän ratkaisuja

Rakennustarvikkeiden hinnat ovat syöksähtäneet poikkeuksellisen korkealle. Materiaalipula vaivaa rakennusalaa, joka käyttää jopa 50 prosenttia maapallon luonnonvaroista. Paine siirtyä kiertotalouteen rakentamisessa kasvaa koko ajan.

Aalto-yliopiston tutkijatohtori Juudit Ottelin ja ympäristöministeriön erityisasiantuntija, Aalto-yliopiston Adjunct Professor Matti Kuittinen suunnittelevat työkseen, miten rakentamisessa päästään kiertotalouteen muutenkin kuin juhlapuheissa.

”Kärjistäen voi sanoa, että jos betoni olisi valtio, se olisi maailman suurin saastuttaja heti Yhdysvaltojen ja Kiinan jälkeen. Nyt tulisikin pyrkiä ratkaisukeskeisyyteen synnintunnon lisäämisen sijaan. Harva ala pystyy vaikuttamaan ilmastonmuutoksen hillitsemiseen niin paljon kuin rakennusala”, Kuittinen sanoo.

Ottelin huomauttaa, että rakennusten ympäristövaikutuksista puhuttaessa verrataan herkästi jonkin tekemistä ei minkään tekemiseen. Se luo epäreilun asetelman.

”Puurakentamista ei pidä verrata siihen, että jätetään metsä kasvamaan – vaan esimerkiksi betonirakentamiseen”, Ottelin sanoo.

Vähemmästä enemmän

Suomen tavoitteena on olla hiilineutraali vuonna 2035 ja pian sen jälkeen hiilinegatiivinen.

”Rakentamisen materiaalijalanjälki on raskas. Kunnianhimoisiin ilmastotavoitteisiin yltäminen edellyttää isoja muutoksia rakentamisessa, mutta kiertotalous luo alalle mittaamattomasti mahdollisuuksia hillitä ilmastonmuutosta”, Ottelin alleviivaa.

Kiertotalouden näkökulmasta nykyinen rakennuskanta on resurssi, jota voidaan muuntaa, kehittää ja parantaa.

Uudet rakennukset voi suunnitella monikäyttöisiksi ja muunneltaviksi, helposti huollettaviksi ja korjattaviksi – ja rakennuksen elinkaaren lopussa sen osat ja materiaalit voi käyttää uudelleen tai kierrättää. Ihannetilanteessa jo rakennusvaiheessa hyödynnetään mahdollisimman paljon kierrätettyjä materiaaleja.

Maailmalta löytyy innostavia esimerkkejä. Arkkitehtuuristudio Lendager Group suunnitteli Kööpenhaminaan kolmikerroksisen kaupunkirivitalon, jossa hyödynnettiin kierrätettyä jätebetonia, käytöstä poistettuja lattialautoja ja uudelleenkäytettyjä kaksinkertaisia ikkunoita. Amsterdamissa ABN AMRO -pankki rakennutti kierrätysmateriaaleista Circl-nimisen neuvottelukeskuksen, jossa jopa rakennuksen kattoeristeet on tehty pankin työntekijöiden lahjoittamista vanhoista farkuista.

”Kiertotalous on ennen kaikkea tehokkuutta: keinoja, joilla saadaan enemmän aikaiseksi pienemmällä materiaalimäärällä. Materiaalien kierrättäminen parempaan ja laadukkaampaan käyttötarkoitukseen, eli upcycling, on myös tärkeä osa kiertotaloutta”, Ottelin sanoo.

Kuittinen ja Ottelin muistuttavat, ettei mikään rakennusvaihe ole hiilineutraalia, käytettiinpä rakentamisessa puuta, terästä, betonia tai kierrätysmateriaalia.

Isoin ympäristöteko olisi jättää kokonaan rakentamatta. Jos tähän ei pystytä, seuraavaksi paras vaihtoehto on korjata olemassa olevaa tilaa. Vasta näiden vaihtoehtojen selvittämisen jälkeen kannattaa pohtia uuden rakentamista.

Kiertotalous ei ole mikään uusi idea. Nykyinen vallassa oleva lineaarinen talousmalli, jossa tuotteet valmistetaan, kulutetaan ja heitetään pois, on vain syrjäyttänyt sen.

”Minulle kiertotalous merkitsee paluuta lineaaritaloudesta tapaan, miten ennen rakennettiin. Hyvä esimerkki Suomesta on vanhojen käyttökelpoisten hirsien kierrättäminen uusiin rakennuksiin. Kiertotalous on järkevää nuukaa resurssien käyttöä”, Kuittinen sanoo.

Lakimuutos kirittää kiertotaloutta

Hiilijalanjälki on monelle tuttu termi: sillä tarkoitetaan tuotteen tai palvelun ilmastokuormaa. Hiilikädenjälki on puolestaan myönteisempi mittari. Se kuvaa hyötyä, jonka tuote tai palvelu aiheuttaa hiilidioksidipäästöjen vähentämisessä. Rakennusalalla molemmat termit tulevat lähivuosina olemaan esillä, sillä rakentamisen lainsäädännössä tapahtuu merkittäviä muutoksia.

Rakennuksen hiilijalan- ja -kädenjäljen kartoittava ilmastoselvitys tulee olemaan rakennusluvan saamisen edellytyksenä. Vuoteen 2025 mennessä lainsäädännöllä ohjataan kaikki uusi rakentaminen vähähiiliseksi.

”Tavoitteena on saada rakentajat huomioimaan rakennusten ilmastopäästöt koko elinkaaren ajalta sekä erityisesti materiaalivalinnoissa”, Ottelin sanoo.

Kiertotalous lähtee suunnittelusta. Keväällä 2021 julkaistu kaikille avoin ja maksuton rakentamisen päästötietokanta (co2data.fi) tarjoaa puolueetonta dataa Suomessa käytettävien rakennustuotteiden hiilijalan- ja -kädenjäljestä, materiaalitehokkuudesta sekä kierrätettävyydestä.

”Arkkitehdit pystyvät päästötietokannan avulla paitsi vähentämään rakennuksen kielteisiä ympäristövaikutuksia, myös jättämään rakennuksesta hyödyllisen materiaalivarannon perinnöksi tuleville sukupolville”, Kuittinen kaavailee.

Lakiuudistuksen ja päästötietokannan lisäksi kaivataan uusia ratkaisuja muun muassa kiertotalouden logistiikkaan.

”Jos minä arkkitehtina haluan hyödyntää purettujen rakennusten materiaaleja, mistä koneelleni leijailee digitaalinen tieto siitä, että Pieksämäellä on tiiliä ja Vaasassa ovia? Ja jos saan tiedon, niin kuka pitää tiilet ja ovet minulle varastoituna siihen asti, että asiakkaani kahden vuoden päästä rakentaa talon?” Kuittinen pohtii.

Ylpeilemmekö kulutuksella vai ekologisuudella?

Siirtyminen kiertotalouteen tarjoaa merkittävän mahdollisuuden koko rakennusalalle. Alan osaamiselle riittää kysyntää niin Suomessa kuin ulkomailla.

”Vielä 10 vuotta sitten, kun kävin luennoimassa resurssiniukasta rakentamisesta, aihetta pidettiin kuriositeettina. Nyt ilahduttaa, että kiertotaloutta opetetaan useissa yliopistoissa, ammattikorkeakouluissa ja ammatillisilla jatkokoulutuskursseilla.”, Kuittinen sanoo.

”Säädöspuolella suomalainen osaaminen rakentamisen kiertotalouden edistämisessä on jo vientituote. Rakentamisen päästötietokannasta sekä maankäyttö- ja rakennuslain uudistuksesta tulee jatkuvasti innostuneita kyselyitä ulkomailta.”

Päästäänkö näillä eväillä rakentamisen kiertotalouteen? Ei ihan. Kuittinen ja Ottelin nostavat viimeisenä edellytyksenä esiin – meistä jokaisen. Muutos edellyttää kuluttajilta uutta asennetta ja käytöstä.

”Se, mistä me kuluttajina koemme ylpeyttä, vaikuttaa merkittävästi kiertotalouden etenemiseen rakentamisessa. Onko ihminen ylpein siitä, että rakensi uuden talon ja pihassa seisoo uusi auto – vai siitä, että käyttää julkisia ja kunnostaa vanhan talon?” Kuittinen kuvailee.

”Tärkeintä on kokonaiskulutus. Nuukailu rakentamisessa ei ole ilmastoteko, jos käyttää säästyneet rahat lentomatkoihin. Ympäristötietoiset kuluttajat ovat jo hyvin valveutuneita kulutuspäätöstensä seurauksista. On kiinnostava nähdä, mitä keskimääräiset kuluttajat tekevät lähivuosina. Toivottavasti ekologisista valinnoista tulee pian kunnia-asia rakentamisessakin”, Ottelin sanoo.

• Tutkijatohtori Juudit Ottelin tutkii Aalto-yliopiston kiinteistöliiketoiminnan tutkimusryhmässä hiili- ja materiaalijalanjälkiä rakennetussa ympäristössä. Ottelin on tutkinut muun muassa kaupunkien hiilivarastojen kasvattamista lisäämällä puurakentamista sekä uudis- että korjausrakentamisessa. Hän keskittyy tutkimuksessaan pääasiassa kuluttajanäkökulmaan ja ottaa hiili- ja materiaalijalanjälkien elinkaarimallinnuksissa päästöihin aina globaalin näkökulman.
• Ympäristöministeriön erityisasiantuntija, arkkitehti Matti Kuittinen kehittää päätyökseen rakentamisen hiilijalanjäljen laskentamenetelmää Suomeen. Kuittinen on myös Adjunct Professor Aalto-yliopiston arkkitehtuurin laitoksella, erityisalanaan resurssitehokas rakentaminen. Kuittinen suunnitteli Lohjan 2021 asuntomessuille vähähiilisen kiertotalouden mallitalon, Pyörteen, jonka hiilijalan- ja -kädenjäljen arvioinnissa testattiin tulevia säädöksiä.

Teksti: Joanna Sinclair
Kuva: Jaakko Kahilaniemi

Artikkeli on julkaistu Aalto University Magazinen numerossa 29, lokakuussa 2021.