Helsingin asuntokannassa piilee suuri hiilivarasto – yli 90 prosenttia vanhimpienkin rakennusten kerrosalasta on yhä käytössä
Rakennukset mielletään usein ilmastopäästöjen lähteiksi, mutta ne voivat toimia myös pitkäaikaisina hiilivarastoina. Rakennuksissa käytettyyn puuhun on sitoutunut puun kasvun aikana hiiltä, joka pysyy varastoituneena niin kauan kuin materiaali on käytössä – sen sijaan, että se vapautuisi ilmakehään hiilidioksidina esimerkiksi polttamisen seurauksena.
Aalto-yliopiston tuoreessa tutkimuksessa tarkasteltiin Helsingin asuinrakennuskantaa vuosina 1921–2021. Tutkimus osoittaa, että kaupungin rakennukset ovat säilyneet erittäin hyvin: noin 97 prosenttia asuinrakennusten kerrosalasta on edelleen käytössä, kun tarkastellaan kaikkia ajanjaksoja yhteensä. Jopa vanhimmista eli vuosina 1921–1939 rakennettujen asuinrakennusten kerrosalasta yli 92 prosenttia on edelleen käytössä.
Tutkijoiden mukaan Helsinki onkin merkittävä bioperäisen hiilen varasto: kaupungin nykyiseen asuinrakennuskantaan on varastoitunut yhteensä noin 285 000 tonnia bioperäistä hiiltä. Määrä vastaa suunnilleen puolta siitä hiilimäärästä, joka on varastoitunut Helsingin viheralueiden kasvillisuuteen yhteensä.
"Pitkäikäisillä puutuotteilla on tärkeä rooli hiilen varastoinnissa ja sitä kautta päästöjen vähentämisessä. Ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi on olennaista ymmärtää, kuinka kauan puutuotteet pysyvät käytössä ja millaisilla keinoilla niiden käyttöikää voitaisiin pidentää", sanoo Oana Iliescu, kiinteistötalouden väitöskirjatutkija Aalto-yliopistosta.
Asuinalueiden suojelulla voidaan tukea hiilen pitkäaikaista säilymistä
Puurakenteisten rakennusten osuus Helsingin asuinrakennusten kerrosalasta on vain noin 10 prosenttia, mutta niihin on varastoitunut noin 41 prosenttia rakennuskannan bioperäisestä hiilestä. Loput 59 prosenttia hiilestä on varastoitunut pääosin mineraalipohjaisista materiaaleista, kuten betonista ja tiilestä, rakennettuihin taloihin. Vaikka näitä rakennuksia ei luokitella puurakennuksiksi, niissäkin on puuta esimerkiksi kattorakenteissa.
Tutkijoiden mukaan Helsingin suojellut asuinalueet, kuten Töölö, Käpylä ja Vallila, ovat esimerkkejä siitä, miten kaupunkisuunnittelulla voidaan tukea hiilen pitkäaikaista varastoitumista. Tutkimuksessa tunnistettiin yli 1 500 suojelluilla alueilla sijaitsevaa asuinrakennusta. Niiden osuus rakennuskannan bioperäisestä hiilivarastosta on noin kymmenen prosenttia.
”Useat suurimman hiilivaraston sisältävistä alueista on rakennettu ennen 1940-lukua. Tämä havainnollistaa, miten vanhojen rakennusten säilyminen käytössä voi pitää hiilen varastoituneena sukupolvien ajan – sama pätee myös vanhoihin puutaloalueisiin esimerkiksi Porvoossa ja Raumalla. Olemassa olevien rakennusten suojelu voi edistää ilmastotavoitteita kulttuuriperinnön vaalimisen rinnalla”, Iliescu toteaa.
Rakennusten käyttöiän pidentäminen pitää hiilen varastossa
Rakennusten kunnossapito auttaa pidentämään rakennusten käyttöikää ja siten säilyttämään niiden puuosiin varastoituneen hiilen. Kun rakennus ei enää palvele alkuperäistä käyttötarkoitustaan, olisi tärkeä varmistaa, että materiaalit saavat silti uuden elämän, Iliescu sanoo.
”Jos puumateriaalia käytetään uudelleen toisessa rakennuksessa tai kierrätetään uusiksi tuotteiksi, siihen sitoutunut hiili voi pysyä varastoituneena pidempään. Jos puu poltetaan, suurin osa hiilestä vapautuu ilmakehään hiilidioksidina. Rakennusten ja niiden osien käyttöiän pidentäminen voi siten edistää ilmastotavoitteita lykkäämällä varastoituneen hiilen vapautumista.”
Tutkimuksessa verrattiin asuinrakennusten historiallisia rakentamistietoja nykyisin käytössä oleviin asuinrakennuksiin. Lisäksi vertailussa hyödynnettiin tietoja eri rakennustyypeissä käytetyistä materiaaleista. Analyysissa otettiin mahdollisuuksien mukaan huomioon myös rakennusten elinkaaren aikana tapahtuva puuosien, kuten ikkunankarmien ja ovien, uusiminen.
Tutkijoiden mukaan tulokset eivät kuvaa rakennusten tarkkoja käyttöikiä tai purkamisasteita, mutta osoittavat kuitenkin, että Helsingin asuinrakennuskanta on säilynyt ajan mittaan erittäin hyvin.
”Helsingin väestö on moninkertaistunut vuosisadan aikana, ja asuntojen kysyntä on pysynyt vakaana. Kaupungeissa, joissa väestö vähenee, asuntojen kysyntä on vähäisempää tai uudisrakentamiseen ja alueiden uudistamiseen kohdistuu enemmän paineita, tilanne voi näyttää hyvin erilaiselta”, Iliescu sanoo.
Iliescun mukaan rakennusrekisterit tarjoavat kattavasti tietoa siitä, mitkä rakennukset ovat edelleen pystyssä, mutta tiedot rakennusosien uusimisesta ja rakennusten korjaushistoriasta ovat huomattavasti rajallisempia. Tarkempi tieto rakennusten käyttöiästä ja korjaamishistoriasta auttaisi tarkentamaan hiililaskentaa ja tukisi paremmin perusteltuja päätöksiä rakennetun ympäristön tulevaisuudesta.
Lue lisää:
Yhteystiedot:
Oana Iliescu
Väitöskirjatutkija
Aalto-yliopisto
oana.iliescu@aalto.fi
Lue lisää uutisia
Designs for a Cooler Planet avasi Aallossa tehtävää tutkimusta yli 15 000 vieraalle – vinkkaa ideasi seuraavaan näyttelyyn!
Vuoden 2026 näyttelyssä kävi yli 15 000 ihmistä, muun muassa yritysedustajia, päättäjiä ja lahjoittajia. Tapahtuma on yksi yliopistossa tehtävän työn tärkeimmistä näyteikkunoista.
Tutkija Muhammad Awais opettaa ja tekee yhteistyötä TU Darmstadtissa
Awais työskentelee Saksassa TU Darmstadtissa Unite-yliopistoallianssin vierailevana professorina. Hän osallistuu biopohjaisiin materiaaleihin liittyvään opetukseen ja tutkimukseen sekä vahvistaa yliopistojen välistä yhteistyötä.
Terveys x teknologia: Sähköä korvaan – uusi mittari kertomaan kehon tilasta
Joukko Aallon tutkijoita on perehtynyt sisäkorvassa sijaitsevan tasapainoelimen sähköstimulaatioon. He kehittävät menetelmästä helppokäyttöistä mittaria, joka kertoisi huippu-urheilijan suorituskyvystä tai jopa kolmiolääkkeen yksilöllisistä vaikutuksista.