Radical Creatives -dokumenttielokuvan näytökset
Mitä on radikaali luovuus? Miten epävarmoja ja mahdottoman tuntuisia hankkeita viedään eteenpäin? Tervetuloa katsomaan Emilia Hernesniemen ohjaaman dokumenttielokuvan näytöksiin.
Syväsukellus radikaaliin luovuuteen
Yliopiston oma dokumenttielokuva tarkastelee luovaa ajattelua mahdollisimman monesta kulmasta. Prosessi vaati myös paljetteja ja streetdancea.
Teksti Tiiu Pohjolainen
Video Iiris Sjöblad
Valokuvat Hayley Lê
Pilvet lymyilevät raskaina Kallahden hiekkarannan yllä. Maisema on kaunis, mutta näkymä absurdi. Ihmisjoukko seisoo niemen kärjessä asetelmana, joukossa on erikoisiin kankaisiin puettuja lapsia, pyöriviä ihmisiä, veteen käveleviä ihmisiä. Kamera tuntuu seuraavan heistä jokaista. Yhtäkkiä alkaa sataa lunta.
Kymmenpäisen kuvausryhmän keskeltä kuuluu lakoninen toteamus: ”Saatiin taas kaikki vuodenajat yhden kuvauspäivän aikana.”
Itähelsinkiläisellä rannalla kuvataan kohtausta radikaalia luovuutta käsittelevään elokuvaan. Siksi kamera seuraa, kun kuvataidekasvatuksen opiskelija Saban Ramadani kävelee vaaleisiin, liehuviin kangaskaistaleisiin kietoutuneena keväisen meren ääreen kerta toisensa jälkeen. Siksi matematiikan professori Pauliina Ilmonen on verhoutunut vaaleanpunaiseen, kukin koristeltuun asuun ja pyörii vauhdikkaasti itsensä ympäri yhä uudelleen.
Kameran takana kuvausten etenemistä seuraa laaja joukko. Heti kameran sammuttua Ramadanin luokse juoksee puvustaja Marié Iradukunda kerrostamaan lämpimiä vaatteita esiintyjän ylle. Meikkaaja Jennifer Appleton kiiruhtaa tarkastamaan ihon tilanteen. Taaempana lavastaja Ruut Mantilan katse kaartaa yli kuvauspaikan.
Kuvittelin tulleeni seuraamaan dokumenttielokuvan jotakuinkin kuivahkoja kuvauksia. En olettanut päätyväni hyytävän kylmälle hiekkarannalle. En olettanut, että ohjaaja saapuisi kuvauksiin paljettisiin housuihin pukeutuneena.
Ennemminkin odotin, että Aalto-yliopiston tuottama elokuva keskittyisi liituraitaan, innovaatioihin ja puhuviin päihin siitäkin huolimatta, että elokuvan aiheena on radikaali luovuus.
Luottamusta ja riskinottoa
Mitä pitkän dokumenttielokuvan aihe, radikaali luovuus, sitten on?
Ainakaan se ei ole tietyille aloille korvamerkittyä omaisuutta, ei vain taide-, kulttuuri- tai markkinointiammattilaisten osaamista.
Lähelle radikaalin luovuuden ydintä päässee siinä vaiheessa, kun innovointiin ja ongelmanratkaisuun yhdistyy mielikuvituksen, leikin ja kuvittelun voima. Mukaan voi lisätä myös ripauksen sisua, sitä samaa, jolla kuvaillaan usein kansanluonnetta tai asennetta, joka takasi sotienjälkeisen Suomen taloudellisen nousun.
Radikaali luovuus on irtautumista onnistumisen pakosta. Luovaan prosessiin on vain luotettava. Yliopistomaailmassa se voi tarkoittaa aktiivista, hullunrohkeaakin toimijuutta, kun opiskelijoita ei velvoiteta seuraamaan vain luentoja, vaan heitä kannustetaan menemään, tekemään ja kokeilemaan. Radikaali luovuus tuottaa myös asioita, jotka eivät aina päädy napakymppiin.
Prosessiin kuuluu riskinotto.
Aalto-yliopistossa päätettiin tarkastella radikaalia luovuutta elokuvan keinoin. Vieläpä siten, että suuri osa elokuvan tekijöistä on elokuvataiteen laitoksen alumneja. Kyse ei ole opiskelijaprojektista tai yritysvideosta, vaan suhteellisen itsenäisestä taiteellisesta teoksesta, noin tunnin mittaisesta dokumenttielokuvasta, jonka kaikki tekijät ovat ammattilaisia. Elokuvan on käsikirjoittanut ja ohjannut Emilia Hernesniemi.
Hernesniemelle radikaali luovuus tarkoittaa hänen tuoreimman elokuvansa päähenkilöä.
”Pääroolissa on abstrakti aihe, ei henkilö, jonka kanssa olisin etukäteen käynyt pitkää kirjeenvaihtoa tutustuaksemme ja rakentaaksemme luottamusta.”
Aiheen vaikeuden Hernesniemi tunnistaa. Se tekee dokumentin teosta kiinnostavaa.
”Tämä on ihmiskoe kaikille meille tekijöille. Kaikki ovat joutuneet pohtimaan, miten käsitellä radikaalia luovuutta.”
Emilia Hernesniemi
Aikataulu on elokuva-alalle poikkeuksellisen tiukka, ensi-ilta on suunnitteilla alta vuoden projektin käynnistämisestä.
Poikkeuksellista on myös se, että elokuvassa syntyvää materiaalia tullaan käyttämään myöhemmin opetuksessa, esimerkiksi radikaalia luovuutta käsittelevällä, globaalisti avoimella verkkokurssilla.
Pintakemiaa ja streetdancea
On selvää, että radikaali luovuus voi tarkoittaa hyvin eri asioita kauppatieteissä tai kemiassa kuin vaikkapa kuvataiteissa. Radikaalisti luova ajattelu ei ole sidottu tiettyyn alaan tai kontekstiin, vaan sitä voi ilmetä niin tutkimuksessa, yhteiskunnallisessa ajattelussa, liiketoiminnassa, opetuksessa kuin taiteen tai muotoilun eri aloilla.
Hernesniemen elokuvassa aiheesta ovat puhumassa monenlaiset ihmiset monenlaisista eri kulmista ministeristöä myöten. Casting-vaiheessa työryhmää vaivasi runsaudenpula. Yliopisto opiskelijoineen, opettajineen, tutkijoineen, taiteilijoineen, sidosryhmineen tai vaikka startup-perustajineen, tarjosi kiinnostavia haastateltavia, esittelynarvoisia projekteja paljon enemmän kuin mitä tunnin mittaiseen elokuvaan on mahdollista sisällyttää.
”Kuvattuna on 50 tuntia kaunista ja viisasta materiaalia, josta syntyy tunnin mittainen elokuva”, Emilia Hernesniemi sanoo.
Hänen haasteenaan leikkausvaiheessa on loputtomien jäähyväisten jättäminen rikkaalle ja rakkaalle materiaalille.
Kemianopiskelija Imose Iduozee esiintyy elokuvassa tanssien. Otaniemen kampuksen amfiteatterin jyrkästi kohoavilla portailla hän tanssii afrobeat-artisti Wizkidin Joro-kappaleeseen tekemäänsä koreografiaa.
Hiljaisena perjantai-iltana eri tanssilajeja streetdanceen yhdistelevä sooloesitys kääntää harvalukuisten ohikulkijoiden päät Alvarinaukiolla.
Iduozee tanssii elokuvassa, vaikka opintojen yhdistäminen tanssiharrastukseen on tuntunut välillä vaikealta.
”Koulu on aika vaativa, eikä siihen ole helppoa yhdistää intensiivistä harrastusta”, hän kertoo.
Juuri nyt 22-vuotias Iduozee on kirinyt kemiantekniikan toisen vuoden opintojen kanssa voidakseen aloittaa kandityön tekemisen etuajassa.
Elokuvan tanssikohtaus ujostutti, jopa jännitti etukäteen. Koreografina ja tanssijana Iduozee esiintyy harvoin yksin yleisön edessä. Ennemminkin hänet on saattanut nähdä taustatanssijana vaikkapa Yeboyahin keikalla. Sieltä hänet bongasi elokuvan luova tuottaja Nita Rehtonen.
Radikaalin luovuuden käsitettä Iduozee on pohtinut paljon. Radikaali luovuus on jotain sellaista, jolle ei ole asetettu rajoja. Hänen omaan ajatteluunsa opintojen aikana on vaikuttanut erityisesti akateemisen ajattelun kurssi, joka oli tyystin toisentyyppinen kuin mihin kemianopiskelija oli tottunut.
Kurssilla esitetty kysymys saattoi kuulua esimerkiksi, kuinka monta pisaraa osuu maahan, jos paikassa sataa kaksi tuntia. Oli ainoastaan kysymys, ei lisätietoa, ei tosin oikeaa vastaustakaan.
”Piti vain alkaa miettiä, minkäkokoinen pisara on”, Iduozee muistelee.
”Minulle se kurssi oli luovaa ongelmanratkaisua.”
Satelliitteja nakkikioskilla
Aalto-yliopistossa on tavoitteena, että kaikki opiskelijat saavat opintojensa aikana harjaannusta radikaalisti luovaan ajatteluun ja työskentelyyn.
Omanlaisessaan harjaannuksen etujoukossa olivat jo vuonna 2010 avaruustekniikan kurssin opiskelijat, jotka ilmoittivat kurssinvetäjä Jaan Praksille haluavansa toteuttaa kurssilla satelliitin ja lähettää sen avaruuteen.
Samana keväänä käynnistyi Aalto-1-satelliitin kehittäminen opiskelijaprojektina.
”Radikaalia luovuutta oli se, miten täysillä lähdimme toteuttamaan projektia, jonka lopputulemasta ei ollut minkäänlaisia takeita”, sanoo nykyinen apulaisprofessori Praks.
Kun ensimmäistä satelliittia alettiin tehdä opiskelijavoimin, kukaan ei vaikuttanut uskovan Jaan Praksiin ja tämän ryhmään.
”Meille ja innostuksellemme hymyiltiin kohteliaasti.”
Nuori opettaja vuonna 2010 oli toki tietoinen riskeistä: ”Kyllä minua välillä pelotti. Riskeerasinhan samalla oman urani”, hän toteaa nyt naurahtaen.
Riskinotto kannatti, sillä tänä päivänä Praks tunnetaan miehenä, jonka johdolla rakennettiin Suomen ensimmäinen satelliitti. Hän on myös pedagogi, joka on kouluttanut joukon uuden sukupolven avaruustekniikan osaajia. Yksi ensimmäisistä koulutetuista, Rafal Modrzewski, on elokuvassa mukana Praksin kanssa. Nykyään Modrzewski on projektin myötä syntyneen ICEYE-yrityksen toimitusjohtaja. Elokuvakameralle miehet esittelevät yhdessä satelliittia, joka on kooltaan vain hieman maitopurkkia suurempi.
Kuvauspäivä otaniemeläisen nakkikioskin edessä saa molemmat miehet lopulta hytisemään kylmästä. Kun Modrzewski jo kiiruhtaa kuvauksista eteenpäin, Praksilta ehtii vielä kysäistä, mikä sai arvostetun tieteilijän löytämään kalenterista aikaa leffan kuvauksiin.
”Haluan edistää avaruusteknologian tuntemusta Suomessa”, hän sanoo. Missio on vienyt hänet puhumaan piensatelliittien ja avaruusalan asioista niin lastentarhoihin, yrityksiin kuin podcasteihin, miksei siis elokuvaankin.
”Radikaalin luovuuden ytimeen kuuluu rajojen rikkominen”, apulaisprofessori toteaa. ”Eikä ytimessä kuulu miettiä, miltä toiminta näyttää ulkoapäin, kun työskentelee tärkeäksi kokemansa asian puolesta.”
Käsityötähän elokuvakin on
Miksi siis yliopistosta kertovassa dokumenttielokuvassa professori syö nakkisämpylää entisen opiskelijan seurassa, miksi Saban Ramadani sukeltaa veden alla, miksi lapset kirmailevat Kallahden hiekkarannalla? Vastauksia on tivattava käsikirjoittaja-ohjaaja Emilia Hernesniemeltä.
”En tee dokumenttia reportaasin keinoin. Työssä näkyy taustani ja koulutukseni.”
Moni tietää Emilia Hernesniemen muodin maailmasta.
”Muodissa tutkitaan visuaalista materiaalia aina uutta etsien pyörryttävällä tahdilla”, hän sanoo.
”Elokuvani eivät ole lainkaan muodikkaita, mutta visuaalinen näkökulma, visuaalisen materiaalin tutkiminen tulee muotitaustastani.”
Aikanaan hän aloitti 19-vuotiaana opinnot Taideteollisen korkeakoulun muotisuunnittelun koulutusohjelmassa. Vuosi taiteen maisteriksi valmistumisen jälkeen oli jo perustettuna vaatemerkki R/H yhdessä Hanna Riiheläisen kanssa.
Kului vuosia, joiden aikana Hernesniemi työskenteli vaatteiden, muodin ja visuaalisen konseptoinnin keskellä. Hän opetti muodin markkinointia muun muassa Aalto-yliopistossa.
Vuonna 2018 hän pyrki ja pääsi alma materiinsa uudemman kerran.
”18-vuotiasta oululaislähiön tyttöä kiinnosti muoti ja suunnittelu. Aikuisempi minä halusi opiskella dokumenttielokuvan ohjaajaksi.”
Samalla vuosikurssilla aloitti kuvaaja Iiris Sjöblad.
”Iiris ja minä on tehty töitä yhdessä paljon ja intensiivisesti.”
Sjöblad on kuvannut myös Radical Creatives -elokuvan.
Emilia Hernesniemi on sitä mieltä, että visuaalisilla aloilla on vahva yhteys toisiinsa. Ehtihän hän itsekin yli vuosikymmenen ajan tuottaa muodin puolella still-kuvaa ja liikkuvaa kuvaa.
Muotisuunnittelu on ollut elokuvaohjaajalle hyvä koulu projektinhallinnasta alkaen. Sitä paitsi – käsityötähän elokuvakin on. Materiaalia leikataan ja räätälöidään niin muoti- kuin elokuvateollisuudessa.
”Minusta on siistiä kuulua sukupolveen, joka rakentaa suomalaista kulttuuria juuri tällä hetkellä. Visuaalinen kulttuuri on maassamme vahvaa”, Hernesniemi sanoo.
”Kuvataide, graffitit, muoti, elokuva, design – kaikki ne tuovat meitä lähemmäs toisiamme. Voimme vahvistaa Suomen kulttuurista pääomaa käymällä elokuvissa, kiinnostumalla paikallisesta muodista tai vaikka tutustumalla kotimaiseen nykytaiteeseen.”
Hernesniemen elokuva vahvistaa kulttuurista pääomaa kertomalla tarinaa yliopistosta, jolla on hyvin erityinen, vapaan kokeilemisen ja tekemisen kulttuuri.
Radical Creatives -dokumentin ensi-ilta oli 15.2.2024.
Strategista luovuutta
Aalto-yliopiston strategiassa on kolme läpileikkaavaa teemaa: kestävän kehityksen ratkaisut, radikaali luovuus ja yrittäjämäinen ajattelutapa.
Ne ohjaavat yliopiston kaikkea toimintaa.
”Radikaalisti luova ajattelu ja toiminta ilmentää hyvin myös Aalto-yliopiston syntyä eri alojen huippuosaamisen epätyypillisenä yhdistelmänä. Meille luovuus on laaja, koko yhteiskuntaa koskeva aihe, joka ansaitsee tulla tarkastelluksi taiteellisesti itsenäisen teoksen kautta. Haluamme aiheen koskettavan ja herättävän ajatuksia mahdollisimman monessa katsojassa”, rehtori Ilkka Niemelä kertoo dokumentin taustoista.
Elokuvan vastaavina tuottajina toimivat Milla Kokko Aalto-yliopistosta ja Kimmo Syväri tuotantoyhtiö Koski Syväristä.Elokuvan tuottajana toimii Ilona Malinen, niin ikään Koski Syvärin tiimistä.
Kokon mielestä on maailmanlaajuisestikin poikkeuksellista, että yliopisto valitsee strategiseksi teemakseen radikaalin luovuuden.
”Arkiluovuudessa otetaan pieniä askelia, tehdään jokin tuttua asia luovasti toisin. Radikaali luovuus mullistaa vallitsevan toimintamallin, kuten vaikkapa autot aikanaan liikkumisen”, Kokko sanoo.
Dokumenttielokuvan tilaaja ja rahoittaja on Aalto-yliopisto, ja tuotantoryhmä koostuu pääosin elokuvataiteen alumneista.
Aalto-yliopisto tarjoaa uutta dokumenttielokuvaansa yritysten ja yhteisöjen käyttöön – Ainutlaatuinen teos paljastaa, miten luova prosessi etenee
Yliopiston tuottama dokumentti näyttää 30 tapaa käyttää luovuutta työkaluna, ja haastaa työyhteisöt kehittämään omaa luovuuttaan.
Radikaali luovuus
Maailman muuttamiseen ei ole valmista kaavaa. On uskallettava rohkeasti luoda uutta pelkäämättä epäonnistumista.