Äänisuunnittelija pääsi työskentelemään esikuvansa kanssa – tuloksena Cannesin pääpalkinto

Helsingissä, rujolla teollisuusalueella sijaitsevassa studiossaan Pietu Korhonen laskeskelee tämänvuotisen osallistumisensa ranskalaisille elokuvajuhlille olleen ainakin viides. 

”Onhan se överiä – festivaalin maailma on niin erilainen kuin mihin on elokuvatyöläisen arjessa tottunut”, Korhonen naurahtaa. 

”Elokuva saa kymmenen minuutin mittaiset aplodit, työryhmää kuljetetaan pitkin palatsin käytäviä kattoterassille, ja matkalla Mel Gibson tulee kättelemään ja onnittelemaan.” 

Ensimmäisillä Cannesin kerroilla Korhonen muistelee olleensa hämillään kaikesta ympärillä tapahtuvasta. ”Mietin, mitä ihmettä oikein edes teen siellä. Melkein hävetti.” 

Ensimmäiset osallistumiset Cannesin elokuvajuhlille osuvat Korhosen opiskeluaikoihin silloisessa Taideteollisessa korkeakoulussa (nykyisin Aalto-yliopisto). Niihin, kuten myös paljolti Korhosen uraan äänisuunnittelijana, on vaikuttanut elokuvataiteen opinnot yhtä aikaa aloittanut ohjaaja Juho Kuosmanen. 

Musiikin perässä

Ennen äänisuunnitteluopintojen aloittamista Pietu Korhonen oli ehtinyt käydä vuoden mittaisen radio- ja tv-alan opistokoulutuksen Tuusulassa. Sinne parikymppinen nuori mies oli päätynyt osin musiikkiharrastuksen, osin intohimoisen elokuvakiinnostuksen siivittämänä. ”Miltei kaikilla elokuva-alan ääni-ihmisillä taitaa olla jonkinlainen musatausta”, Korhonen miettii.  

Opistovuoden aikana osoittautui, että Korhonen on kotonaan äänen parissa. ”Tuntui, että minähän hiffaan tämän touhun, ja se tuntuu vieläpä hauskalta.” Sekin hänelle selvisi Tuusulassa, että Suomessa elokuvan äänisuunnittelua opetetaan peräti korkeakoulutasolla. Opistossa kurssikaveri kehotti pyrkimään kouluun. ”Kokeilin, ja pääsin. En tiennyt oikein mistään mitään, eikä minulla ollut minkäänlaisia kontakteja alalle.” 

Opiskelut Taideteollisessa korkeakoulussa tarkoittivat nopeasti myös elokuvien tekoa. ”Minulla kävi hyvä tuuri, pääsin heti töihin. Toimin harjoittelijana ja assistenttina. Tutustuin uusiin ihmisiin ja sain töitä, jotka poikivat lisää töitä.” 

Aluksi Korhonen oli kuvauksissa puomittajana, eli käyttämässä mikrofonia. Hiljalleen hän siirtyi äänittäjän tehtäviin, eli vastuulliseksi tekijäksi kuvauspaikalla.

”Sitten alkoi tulla äänisuunnittelijan töitä. Ensin tehtiin lyhytelokuvia, ja lopulta pääsin tekemään pitkiä elokuvia”, äänisuunnittelija kertoo studionsa uumenissa. 

Melkein oma ensemble

Elokuva- ja lavastustaiteen osastolla Korhonen vastasi Kuosmasen ohjaaman Kestomerkitsijät-lyhytelokuvan (2007) äänistä. Elokuva voitti Cannesin elokuvajuhlien opiskelijaelokuvien sarjassa kolmannen palkinnon vuonna 2008. Samaan opiskelijaelokuvien Cinéfondation-kilpasarjaan lähetettiin pari vuotta myöhemmin myös Juho Kuosmasen lopputyöelokuva Taulukauppiaat (2010). Elokuva voitti pääpalkinnon. 

Kun silmäilee Taulukauppiaiden tekijäluetteloa, löytää Korhosen ja Kuosmasen lisäksi lukuisia nimiä, jotka toistuvat liki kaikissa Juho Kuosmasen elokuvissa: leikkaajana Jussi Rautaniemi, tuottajana Jussi Rantamäki, kuvaajana J-P Passi. Samat tekijät löytyvät muun muassa elokuvien Hymyilevä mies ja Hytti nro 6 lopputeksteistä. 

Kun ensemblessä on mukana samoja tekijöitä, ohjaajan tai äänisuunnittelijan ei aina tarvitse aloittaa tutustumisesta. ”Kun on tehnyt monta leffaa yhdessä, tuntee toisen aivoituksia ja tietää, mistä toinen tykkää ja miten on hyvä toimia. Elokuvan tekeminen Juhon kanssa on tavallaan seikkailemista, aina kuitenkin tehdään jotain uudenlaista ja tutkitaan sitä, mikä on mahdollista.”

Kuosmasen ohjaamat Hymyilevä mies (2016) ja Hytti nro 6 (2021) ovat palkittuja elokuvia sekä kotimaassa että ulkomailla. Niidenkin matkassa äänisuunnittelija Pietu Korhonen on päätynyt palkittavaksi Cannesiin. Aivan kuten tehdessään äänisuunnittelun Aki Kaurismäen viimeisimpään elokuvaan Kuolleet lehdet.  

Mieluisinta omassa työssään Korhoselle on erilaisten atmosfäärien rakentaminen. 

”Tykkään tehdä äänien kautta elokuvan maailman tai tietyn lokaation uskottavaksi. Minulle se tarkoittaa lavastamista siinä mitä muukin lavastaminen on. Minä vain toteutan lavastusta äänen keinoin.” 

Kun valkokankaalla näkyy vaikkapa muutaman henkilön kohtaus toimistossa, kuvaustilanteessa siitä on tallennettu vain dialogi. ”Mutta kaikki, mitä näyttelijät kuvassa tekevät – askeleet, vaatteiden kahina, tavaran kolahtaminen pöytään – on äänityöryhmän tekemää ääntä. Yhtä lailla ympärillä kuuluva kaupungin jyly tai nurkan takana käytävä hiljainen keskustelu, on elokuvaan varta vasten rakennettu. Elokuvan ääni on niin paljon muutakin kuin musiikkia,” Korhonen korostaa. 

Mestarin opissa

Opintojensa jälkeen Korhonen siirtyi työskentelemään maineikkaan foley-artisti Heikki Kossin yritykseen. H5 Film Sound -yrityksessä vierähti miltei vuosikymmen äänileikkaajana ja äänisuunnittelijana. 

”Heikin kanssa sain tehdä valtavat määrät pääasiassa ulkomaisia elokuvia, toki myös kotimaisia tuotantoja. Siinä pääsi tekemään äänitehosteita suuren maailman tuotantoihin, kuten Brad Pittin tähdittämään elokuvaan Ad Astra.” 

”Ammattitaitoni kasvoi kohisten sinä aikana, kun työskenneltiin Heikin kanssa samassa studiossa.” Kossin siirtyessä työskentelemään Yhdysvaltoihin Pietu Korhonen osti tältä studion, ja syntyi miehen nykyinen yritys, Usva Sound. Sen ensimmäinen äänisuunnittelutuotanto oli Aki Kaurismäen niin ikään palkittu Kuolleet lehdet. 

Fjord eli Vuono 

Kaksi vuotta sitten Pietu Korhosen puhelin soi. Linjalla oli elokuvayhtiö Aamun tuottaja Jussi Rantamäki, joka kertoi pian käynnistyvästä kansainvälisestä yhteistuotannosta. Fjord-elokuvan ohjaisi romanialainen Cristian Mungiu. Kiinnostaisiko projekti?

Äänisuunnittelijan ei kauaa tarvinnut harkita, sillä Mungiu on vaikuttanut Korhosen elokuvalliseen ajatteluun vahvasti. Ensimmäisen kerran ohjaajan kädenjälki iski liki parikymmentä vuotta sitten. ”Cristianin elokuva 4 kuukautta, 3 viikkoa, 2 päivää oli minulle todella päräyttävä elokuva äänityön osalta.” Vuonna 2007 ilmestynyttä elokuvaa katsottiin ja analysoitiin usein opiskelukavereiden kesken. ”Muistan, kuinka erityisesti äänityyppien kanssa ihasteltiin, miten elokuvassa voikin olla niin rikas, mutta realistisen kuuloinen äänimaailma.” 

Kun Pietu Korhonen tuli valituksi Mungiun elokuvan äänisuunnittelijaksi, olo oli kuin voittajalla. 

Romanialaisohjaaja paljastui todella vaativaksi. Lopullisen elokuvan mitta kasvoi puolella tunnilla alkuperäissuunnitelmasta. Töitä oli paljon. ”Se, että Cristian on huumorintajuinen ja mielettömän ystävällinen henkilö, helpotti työtaakkaa”, Korhonen kuvailee viimevuotista urakkaa. 

”Ymmärtääkseni Fjord oli myös romanialaisille tekijöille ensimmäinen tämän mittaluokan kansainvälinen yhteistuotanto”, hän summaa. 

Kansainvälinen yhteistyö ei ole aina pelkkää nohevaa eteenpäinmenoa etäkokousten äärellä. Romaniassa on totuttu yhdenlaiseen työkulttuuriin, joka poikkeaa pohjoismaisesta tavasta tehdä elokuvaa. Fjordin yhteinen tekemisen tapa löytyi viimeistään siinä vaiheessa, kun kuvaukset olivat ohi, ja Korhonen singahti Bukarestiin. Sieltä vuokrattiin studio, jossa ohjaaja ja äänisuunnittelija saattoivat kuvaleikatun materiaalin ääressä rakentaa yhdessä äänimaailmaa haluamaansa suuntaan.

Lopputuloksena syntyi Norjaan sijoittuva draamaelokuva romanialais-norjalaisesta maahanmuuttajaperheestä, joka joutuu paikallisen oikeusjärjestelmän tarkkailtavaksi. Elokuvaa tähdittävät Renate Reinsven ja Sebastian Stan. Pukusuunnittelusta vastaa Kirsi Gum. Fjord voitti Cannesin elokuvafestivaalin Kultaisen palmun toukokuussa 2026.  

Fjord nähdään Suomessa teatterilevityksessä alkuvuodesta 2027, mutta siinä vaiheessa äänisuunnittelija Pietu Korhonen on jo uuden projektin kimpussa. Eurooppalaisessa yhteistuotannossa, jonka työnimi on Dream Come True / Haaveista totta, on mukana myös muita tuttuja tekijöitä: ohjaajana Juho Kuosmanen, Elokuvayhtiö Aamun tuottajana Suomesta Jussi Rantamäki, kuvaajana J-P Passi, pukusuunnittelijana Kirsi Gum ja leikkaajana Jussi Rautaniemi. 

• Äänisuunnittelu muiden muassa seuraaviin ulkomaisiin elokuviin: Den svenska torpeden (Swedish Torpedo / Nainen ja meri), ohj. Frida Kempff, 2024; Olivia, ohj. Sofía Petersen, 2025, Argentiina. 
• Äänisuunnittelu dokumenttielokuvaan Karaokeparatiisi, ohj. Einari Paakkanen, 2022.
• Äänisuunnittelu Aleksi Salmenperän elokuvaan Isänpäivä, 2026 sekä televisiosarjaan L/Over, 2026.

On myös 

• Entinen kitaristi. Teini-ikäisenä kiinnostui konemusiikista. ”Oli niin siistiä, kun kotiin hankittiin tietokone ja sain vain itsekseni väsäillä musiikkia.” Kitara säilyi elämässä parikymppiseksi asti, mutta nykyään aika ei oikein riittäisi harrastamiseen. 
• Vähän nörtti. ”En osaa koodata, mutta pystyn kyllä tekemään monia tietoteknisiä asioita. Ei studiotyöskentelyssä tarvitse nörtti olla, mutta kyllä se auttaa.” 
• Hollantilaisen jalkapallon kannattaja. Kaikki johtaa vuoteen 1989, kun Suomi pelasi MM-karsinnoissa Hollantia vastaan. ”Faija vei katsomaan matsia Olympiastadionille. Siitä lähtien Hollanti on ollut Suomen rinnalla suosikkijengini.”
• Mieluusti hiljaisuudessa. ”Kun olen kotona, tuskin koskaan laitan musiikkia soimaan. Luonnossa kulkeminen on rauhoittavaa, kun voin vain antaa korvieni levätä.”  

Teksti: Tiiu Pohjolainen 
Kuvat: Akseli Valmunen

Artikkeli on julkaistu Aalto University Magazinen numerossa 38 syyskuussa 2026.