Jaettavia digitaalisia opettamisen ja oppimisen hyödykkeitä ei synny

Haaste: Jaettavia digitaalisia opettamisen ja oppimisen hyödykkeitä ei synny

• Nykyiset markkinat ja kannusteet eivät toimi. Opetusala on poikkeuksellinen sen osalta,
  että hyödykkeitä löytyy sekä avoimina että rajatun käytön hyödykkeinä maksumuurin ja vahvan tunnistautumisen takana. Parhaita pedagogisia ratkaisuja ei jaeta eikä hyödynnetä riittävästi tai ne ovat maksumuurien takana. Jaettaville digitaalisille hyödykkeille ei ole terveitä markkinoita eikä niiden yhdistäminen onnistu helposti. Kunnat noudattavat lakisääteisiä velvoitteitaan, joista puuttuvat kannusteet avoimien ja jaettavien digitaalisten hyödykkeiden tuottamiseen, käyttämiseen ja ylläpitoon. Digitaalisten hyödykkeiden jakamisella voidaan edistää sivistyksellisten oikeuksien ja yhdenvertaisuusperiaatteen toteutumista. Ajantasainen tietotaito on vahvasti yhdistetty talouden ja yhteiskunnan hyvinvointiin ja kilpailukykyyn.

• Ohjauksen ja kansallisten alustamaisten ratkaisujen puute. Oppimisratkaisuille ei ole
  käytössä yhteisesti määriteltyjä standardeja tai sääntöjä, jotka ohjaisivat jaettavien digitaalisten hyödykkeiden kehittämistä. Nykyisten ratkaisujen keskittyminen kuntatasolle kansallisen tason sijaan aiheuttaa koordinaatiohaasteita sekä vajavaisia tai suljettuja alustoja, joille on hankala tuoda jaettavia digitaalisia hyödykkeitä. Toisaalta vaikka yksittäisiä järjestelmiä avataan rajapintojen kautta, kasvattaa se myös tarvittavien integraatioiden määrää, mutta ei välttämättä auta saamaan palveluita sen paremmin käyttöön. Keskitettyä ratkaisua, joka keräisi tietoa yhteen paikkaan usean opetusalan toimijan käytettäväksi ei vielä kuitenkaan ole valmiina. Näin ollen tieto ja materiaalit eivät kumuloidu hyödykkeinä, joita kaikilla olisi samat mahdollisuudet käyttää. Lisäksi kehitysrahoitus on vahvasti hankepohjaista, jolloin alustamaisten ratkaisujen synnyttämisestä ja ylläpidosta puuttuu jatkuvuus.

Suositus: Kehitetään digitaalisten hyödykkeiden jakamista ja niiden tuomista opetukseen

• Luodaan toimintaedellytyksiä digitaalisten hyödykkeiden jakamiseen ja yhdistämiseen. Opetushallituksen sekä opetus­ ja kulttuuriministeriön on erityisen tärkeää selkeyttää oppimisen digitaalisten hyödykkeiden tyypit ja ehdot näiden tuottamiseen. Hyödykkeet voidaan jaotella esimerkiksi suljettujen ja avoimien transaktiopohjaisten hyödykkeiden lisäksi yhteisesti ( joukkoistetusti) ja avoimesti kehitettyihin hyödykkeisiin (kuten wikipedia, jossa tietopohjaa voidaan rikastaa) ja avoimen lähdekoodin hyödykkeisiin, joissa voidaan tehdä rinnakkaisia versioita ja kehittää edelleen (forkkaus). Digitaalisten hyödykkeiden jakamisen ja yhdistämisen edellytyksiä tulee edistää opetusalalla kehittämällä digitaalista infrastruktuuria yhteisesti sovituilla tietomalleilla ja MyDataa hyödyntävillä pilottikokeiluilla. Tietomallien tulee olla yhtenäisiä, vaikka niiden päälle rakennetut oppimisen digitaaliset hyödykkeet eroavatkin toisistaan ja ovat näin kilpailutettavissa. Oppimispalvelut pitäisi ymmärtää osana ekosysteemisiä palveluketjuja, joihin on helppo integroitua. Kehittäjien avuksi olisi syytä luoda dokumentaatiota, joka pitäisi sisällään tietoa yhteisistä arviointi­, pedagogiikka­ ja muista toimintatavoista. Vastaavasti toimijoiden kannusteet ja ansaintamallit tulee ottaa huomioon esimerkiksi puoliavoimien (vrt. sovellukset sovelluskaupoissa) tai avoimien (vrt. sisällöntuottajien teosto­tyyppinen maksu) hyödykkeiden tuottamisessa ja liiketoimintamallien kehittämisessä.
• Kannustetaan avoimuuteen ja jaettavuuteen digitaalisten hyödykkeiden kehittämisessä. Innovaatiopolitiikan tulisi keskittyä luomaan avoimia ja jaettuja digitaalisia hyödykkeitä niille opetusalan osa­alueille, missä näitä ei synny itsestään tai syntyy puutteellisesti. Innovaatiopolitiikan keinoin tulisi edistää myös avoimien oppimisratkaisualustojen syntyä ja kehitystä, joihin voi matalalla kynnyksellä osallistua esimerkiksi oppimateriaalien ja pedagogisten menetelmien tuottamisen ja jakamisen kautta. Tällöin tulee ottaa huomioon myös oppimateriaalin laadunvarmistuksen mekanismit ( joukkoistettu laadunvarmistus tai laadunvarmistukseen liittyvät toimijat) ja oppimateriaalin toimiva kohdentaminen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki oppimisen ratkaisut ja oppimateriaalin tulisi olla avointa julkishyödykettä tai jaettavaa digitaalista hyödykettä. Kaupallisten toimijoiden tulisi saada innovatiivisesti yhdistää jaettuja ja ei­jaettavia (omistusoikeudellisia) digitaalisia hyödykkeitä ratkaisuissaan. Kaupallisten yritysten kannustimia jakaa digitaalisia hyödykkeitään tulee kehittää, esimerkiksi siihen soveltuvien liiketoimintamallien kautta. 

  Opetusalan avoimia hyödykkeitä voivat olla myös älykkäät ja suostumukselliset verkostoitumiskanavat, joista toimijat saisivat ratkaisujen kehityksessä tarvitsemaansa tietoa tai kehittäjäkumppaneita. Opetusalan Kanta­palveluita vastaavaan ratkaisuun voisi kerätä tarpeen mukaan monentyyppistäkin tietoa yksilöstä (oppimisen näkökulma) sekä opettajasta (opettamisen näkökulma), joka olisi innovaattoreiden käytettävissä. Innovaatiopolitiikan tulee ensisijaisesti tukea tiedon akkumulaation toteutumista ja pedagogisten ratkaisujen jakamista. Esimerkiksi opettajille kohdistetut alustat voivat saada aikaan merkittäviä kehityshyppyjä pedagogisissa ratkaisuissa. Julkisen rahoituksen ehdoksi voi näin ollen sisällyttää avoimuusvaatimuksia ja jakamisen velvoitteita. Käyttöehdot tulee myös määrittää niin, että ne tukevat terveiden markkinoiden syntymistä ja palkitsevat esimerkiksi opettajia avoimien ja jaettavien hyödykkeiden tuottamisesta.

• Optimoidaan opetusresurssien käyttöä alustamaisilla ratkaisuilla. Digitalisaatio mahdollistaa opetuksessa käytettävien resurssien tehokkaamman hallinnan, kun älykkään algoritmin avulla resurssit ja tarpeet saadaan kohtaamaan. Eri toimijoiden mahdollisuus luoda digitaalisia hyödykkeitä ja haluttomuus jakaa niitä muiden käyttöön on merkittävä tehokkaan resurssien käytön kokonaisvaltaisen optimoinnin este. Resurssien tehokas hallinta ei ole pelkästään kustannuskysymys, vaan liittyy myös oppijan liikkuvuuteen, opettajien kehittymiseen ja opetuksen ketterämpään tarjontaan. Älykkään resurssien hallinnan edellytyksenä on, että tilat, materiaalit, välineet, henkilöstö ja muut resurssit on tunnistettu ja koodattu järjestelmiin koneen ymmärtämässä muodossa. Resurssien tarjoama kyvykkyys on myös tunnistettava, jotta se voidaan yhteensovittaa tunnistetun tarpeen kanssa. Kokonaisvaltaisen optimoinnin teknisenä edellytyksenä on resurssitietojen jakaminen ja yhteensovittaminen sovittujen määritysten mukaisesti. Digitalisaatio laajentaa älykästä resurssienhallintaa kouluympäristön rajojen ulkopuolelle. Etäopetuksen lisäksi joukkoistetut tavat tehdä arviointia sisällön ja ratkaisujen suhteen voivat olla nopeampi ja kattavampi tapa toimia kuin perinteinen arviointimalli.